Fyysisen ja hengellisen kestävyyden kehittäminen vastoinkäymisten keskellä

Aloin kesäkuussa harjoitella elämäni ensimmäistä puolimaratonia varten. Tuolloin edellisestä lenkistä oli kulunut jo hyvin pitkä aika, ja minun täytyi aloittaa harjoittelu aika lailla nollasta. Tämä kokemus pisti minut ajattelemaan laajemminkin sellaista aihetta kuin toimintakyky. Tarkalleen ottaen minua on kiinnostanut kysymys siitä, miten pysyä toimintakykyisenä niin fyysisesti kuin hengellisestikin vastoinkäymisistä huolimatta.

Tietoa fyysiseen toimintakykyyn vaikuttamisesta ja sen kehittämisestä on saatavilla tietysti paljon. Yksinkertaisesti nämä ohjeet voisi kiteyttää ravinnon, liikunnan ja levon sopivaan suhteeseen. Samat periaatteet pätevät myös hengelliseen toimintakykyymme. Tarvitsemme hengellistä ravintoa, toimintaa ja myös palautumista.

Pääsin soveltamaan puolimaratonharjoittelussa näitä molempia, fyysisiä ja hengellisiä periaatteitani. Kohtasin myös odottamattoman vastoinkäymisen, joka aluksi oli tietysti pelottava ja aiheutti epävarmuutta, kun en voinut tietää tulevasta. Jälkikäteen taas tuntuu jokseenkin hyvältä, että asiat menivät niin kuin menivät. Mutta tiedostan, että silloin kun elää hetki hetkeltä ja epävarmuudessa, voi ainoastaan tehdä parhaansa, rukoilla ja ottaa Herran mukaan tapahtumien kulkuun.

Vaimolleni olen kiitollinen, että hän pyysi minua kirjoittamaan tämän kotimaansivujen artikkelin valmiiksi syyskuun alkuun mennessä. Silloin se oli minulla työotsikolla “Toimintakyky,” ja luonnostelin minua kiinnostanutta aihetta autuaan tietämättömänä, että saisin hengelliseen osuuteeni uutta näkökulmaa henkilökohtaisen käytännön kokemuksen kautta.

Ollessani lenkillä kymmenen päivää ennen puolimaratonia kipu alaselässä pakotti minut lopettamaan lenkin jo ensimmäisten satojen metrien aikana. Ajattelin toiveikkaasti, että vähän lepoa ja kylmägeeliä, niin kyllä se siitä parissa päivässä. Pian huomasin olleeni väärässä. Samalla viisastuin sen verran, että olin nyt täysin keskittynyt miettimään, mitä olisi viisainta tehdä, jotta pystyisin juoksemaan puolimaratonin kahdeksan päivän kuluttua ja olisin hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Hain tietoa ja opin sen verran, että harjoittelun sijaan minun täytyisi nyt tarkastella kokonaiskuvaa. Yhden harjoituksen menettäminen ei todennäköisesti merkittävästi haittaa puolimaratonille valmistautumista, kunhan vain alaselkä paranee ja pystyn juoksemaan. Asetin nyt ensi sijalle levon ja palautumisen. Ajattelin, että ehkä maanantaina pääsen jo juoksemaan. Kun maanantai koitti, tiesin, että vielä ei ollut sen aika. Palautuminen oli kesken, mutta tunsin, että edistystä oli tapahtunut.

Perjantain ja maanantain välisenä aikana uskossani tapahtui iso muutos. Perjantaina ajatuksiani leimasi hämmennys, kun alkuperäinen toiveikkuus haihtui todellisuudentajuksi ja tiedonhauksi. Maanantaina, vaikka varsinaisia tuloksia oli niukasti ja toimintakyky oli hieman parantunut, uskoni siihen, että pystyisin tulevana lauantaina juoksemaan puolimaratonin, vahvistui perusteettoman vahvaksi suhteessa fyysiseen olotilaan.

Olotilani parani tiistaina, ja keskiviikkona tein pienen valmistautumislenkin pehmeällä hiekka-alustalla. Varmuuteni alkoi palautua, ja perjantaina tein vielä toisen pienen ja kevyen valmistautumislenkin lauantain koitosta varten.

Varsinainen puolimaraton meni kokonaisuudessaan jokseenkin hyvin. Olosuhteet olivat ihanteelliset ja tunnelma sekä kannustusjoukot kohdillaan. Ainoastaan 17 kilometrin kohdalla vauhtini hidastui hetkellisesti oikean nilkan kipujen vuoksi. Mietin erilaisia vaihtoehtoja, kuten hidastamista kävelyyn ja rukoilemista. Totesin, että rukous lienee tähän tilanteeseen parhaiten sopiva menetelmä. Pidettyäni noin kolme rukousta juostessani olin jo unohtanut kivut ja pääsin viimeiselle kahdelle kilometrille. Siinä kohtaa totesin, että pystyn vielä juoksemaan kovempaakin, ja otin loppukirin päästen maaliin ajalla 2.22.46, johon olen varsin tyytyväinen.

Koko kesän kokemuksistani ja pohdinnoistani toimintakyvystä voisin tehdä huomion, että fyysinen ja henkinen toimintakyky täydentävät toisiaan. Etenkin silloin, kun fyysinen toimintakykymme on koetuksella, on tärkeää turvautua Kristukseen. Hän auttaa, tukee ja lohduttaa meitä sekä parantaa meidät. Hän on täydellinen tieto ja valmentaja meille. Kun vahvistamme hengellistä toimintakykyämme, vahvistamme myös kykyämme tehdä parempia valintoja ja kuunnella Pyhän Hengen johdatusta, ja se on lopulta avain myös fyysisen toimintakykymme parantamiseen, kehittymiseen sekä hengelliseen pelastukseen.