Tapoja olla yhteydessä Jumalaan

Sen tunnistaminen, milloin Jumala puhuu, vaatii uskoa ja luottamusta. Usko ankkuroituu aina Jeesukseen Kristukseen. Meidän pitää myös luottaa Häneen. Hän on sanonut:

”Katso, minä puhun sinulle sinun mielessäsi ja sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi ja joka asuu sinun sydämessäsi.

Nyt, katso, tämä on ilmoituksen henki.” (OL 8:2–3.)

Mutta ilmoitus ja jumalallinen ohjaus eivät tule pelkästään odottamalla Hengen ilmenemistä. Meidän täytyy toimia. Aivan kuten vaimoni käski minua tekemään konferenssipuheeni kohdalla, joskus meidän pitää yksinkertaisesti ”aloittaa”.

Kun Isabelle ja minä palvelimme lähetystyönjohtajina Lyonin lähetyskentällä Ranskassa, minun piti päättää, minne kunkin lähetyssaarnaajan pitäisi mennä lähetyskentällä ja milloin minun pitäisi antaa tuo tehtävä. Huomasin, että Henki johdatti minua, kun rukoilin apua ja sitten käytin parasta arvostelukykyäni. Sitten vahvistus tuli, kun kaikki oli kohdallaan.

Nykyisessä tehtävässäni minut lähetetään vaarnoihin eri puolille kirkkoa järjestämään uudelleen vaarnojen johtokuntia. Kun toverini ja minä puhuttelemme yksittäisiä henkilöitä, me saamme ajatuksia, tuntemuksia ja vaikutelmia. Sitten me neuvottelemme ja rukoilemme yhdessä. Lopulta ilmoitus tulee, ja Herra vahvistaa meille, kenet Hän on kutsunut palvelemaan.

Kyse on sen ymmärtämisestä, milloin Jumala puhuu, ja Hänen tahtonsa selville saamisesta. Meidän pitää osoittaa, että olemme halukkaita toimimaan uskossa ja luottaen.

Yksi tärkeä tapa, jolla Jumala puhuu lapsilleen, on profeettojen välityksellä. Se, että maan päällä tänä päivänä on profeetta, on suurenmoinen uutinen! Hän saa Jumalalta ilmoitusta kirkon johtamiseen ja opastamiseen (ks. Aam. 3:7). Mekin voimme saada opastusta ja varjelusta noudattamalla hänen opetuksiaan. Se ei ole aina helppoa, mutta Herra on käskenyt meitä seuraamaan profeettaa ”kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa” (OL 21:5).

Esimerkiksi ”Perhe – julistus maailmalle” on osoittautunut profeetalliseksi siitä lähtien, kun se esiteltiin 30 vuotta sitten. Siinä käsitellään monia huolenaiheita, joita emme tienneet meillä olevan, ja annetaan opastusta, jota emme välttämättä tienneet tarvitsevamme – mutta nyt tarvitsemme. Profeetan ohjaus ei ehkä aina ole sitä, mitä haluamme kuulla. Se ei kenties ole linjassa yhteiskunnan nykyisten arvojen kanssa. Siitä huolimatta meitä opastetaan ja suojellaan, kun seuraamme profeettaa.

Esitä kysymyksiä ja etsi vastauksia

Palautuksen varhaisina aikoina Jumala puhui usein vastauksena vilpittömiin kysymyksiin, joita profeetta Joseph Smithillä ja muilla oli. Kun Joseph ja Oliver Cowdery työskentelivät Mormonin kirjan kääntämisen parissa, he tulivat kohtaan, jossa kerrottiin Vapahtajan opetuksia kasteen opista (ks. 3. Nefi 11:23–33). He halusivat tietää lisää ja menivät metsään rukoilemaan. Pian Johannes Kastaja ilmestyi ja palautti valtuuden kastaa upottamalla syntien anteeksisaamiseksi.

Erään toisen kerran Josephin vaimo Emma ilmaisi huolensa sotkusta, jonka kokousten aikana piippua polttaneet ja tupakkaa pureskelleet miehet olivat jättäneet. Joseph vei asian Herran eteen ja sai ilmoituksen – ”viisauden sanan” (ks. OL 89:1) – terveellisistä käytännöistä Jumalan lasten fyysiseksi ja hengelliseksi hyödyksi.

Nämä tilanteet – ja monet muut – muistuttavat meitä siitä, että meillä saa olla kysymyksiä, kunhan etsimme vastauksia oikeasta suunnasta. Jos viemme kysymyksemme Herran eteen, löydämme niihin vastauksia. Joskus vastaukset tulevat heti. Useammin kuitenkin vastaukset tulevat ”rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle, vähän täällä ja vähän tuolla” (ks. 2. Nefi 28:30). Meidän on ehkä odotettava vastauksia, jotka auttavat meitä oppimaan ja kasvamaan, mutta Jumala vastaa meille oman tahtonsa, tapansa ja aikataulunsa mukaan.

Kun meidän täytyy odottaa, että Jumala puhuu meille, on tärkeää, että pidämme kiinni siitä, mitä tiedämme ja mitä kokemuksia meillä on ollut. Muutoin saatamme menettää ne. Emme halua epäillä aiempia kokemuksiamme Hengen kanssa vain siksi, että meillä saattaa nyt olla vaikeuksia. Niinä hetkinä meidän tulee palata ajassa taaksepäin ja muistaa, miltä meistä tuntui, kun tunsimme olevamme lähellä Jumalaa.

Alma esitti kerran Sarahemlan kansalle nämä itseä havainnoimaan kannustavat kysymykset:

”Oletteko te hengellisesti syntyneet Jumalasta? Oletteko saaneet hänen kuvansa kasvoihinne? Oletteko kokeneet tämän voimallisen muutoksen sydämessänne? – –

Ja nyt, katso, minä sanon teille, veljeni: Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?” (Alma 5:14, 26.)

Meidän tulee huolehtia siitä, että muistamme hengelliset kokemukset emmekä työnnä niitä syrjään. Meidän tulee säännöllisesti kysyä itseltämme: ”Voinko minä nyt tuntea sellaista?” Tämä vahvistaa meitä hetkinä, jolloin Jumala tuntuu olevan vaiti. Pystymme myös paremmin tunnistamaan ne tilanteet, jolloin Hän todella puhuu meille.

Yhteydenpito taivaallisen Isämme kanssa on elävä asia. Me teemme oman osamme pitääksemme sen elävänä etsimällä ja luomalla aktiivisesti tilaisuuksia olla yhteydessä Jumalaan. Voimme säännöllisesti ja palavasti rukoilla Jumalalta rauhaa, lohtua ja johdatusta. Me voimme tutkia Hänen sanaansa pyhistä kirjoituksista ja tuntea Hengen vaikutusta. Me voimme myös noudattaa profeetallista opastusta.

Kun pysymme yhteydessä rakastavaan taivaalliseen Isäämme, me voimme olla välineitä Hänen käsissään ja auttaa Häntä Hänen ihmeellisessä työssään. Noudattamalla saamiamme oivalluksia ja kehotuksia me voimme auttaa muita tuntemaan, että Jumala tuntee heidät ja rakastaa heitä ja haluaa puhua heille.

Varmuus siitä, että Jumala kuulee lapsiaan ja puhuu heille, on valtava siunaus. Se, että olemme säännöllisesti yhteydessä Jumalaan, antaa suunnan, jota tarvitsemme kulkiessamme eteenpäin elämän matkalla.