Julkaistaan vain sähköisenä
Jeesuksen Kristuksen kohtaaminen Herran huoneessa
Brigham Youngin yliopiston opiskelijoille pidetyn hartaustilaisuuden puheesta Provossa Utahissa Yhdysvalloissa 10. lokakuuta 2023. Koko puhe on osoitteessa speeches.byu.edu.
Olemme kiitollisia siitä, että vaikka olemme epätäydellisiä, meitä kutsutaan Hänen vieraikseen Hänen huoneeseensa.
Presidentti Russell M. Nelson on kuvaillut temppelien ja kaiken niissä tapahtuvan tärkeyttä näillä sanoilla:
”Temppeli on meidän uskomme ja hengellisen lujuutemme vahvistamisen keskiössä, koska Vapahtaja ja Hänen oppinsa ovat temppelin ydin. Kaikki, mitä temppelissä opetetaan opettamisen ja Hengen avulla, lisää ymmärrystämme Jeesuksesta Kristuksesta. – –
Kaikki, mihin me uskomme, ja jokainen lupaus, jonka Jumala on antanut liittokansalleen, yhdistyy temppelissä.”
Taivaallinen Isämme on aina halunnut ja suunnitellut pyhän tilan, jossa Hän voi opettaa lapsiaan ja solmia liittoja heidän kanssaan. Voimme toki pyrkiä saamaan ja vastaanottaa Jumalan johdatusta ja apua lähes missä tahansa paikassa, mutta niissä tiloissa, jotka Jumala on sekä julistanut omikseen että pyhittänyt läsnäolollaan, on jotakin ainutlaatuista.
Eedenin puutarha oli tällainen tila – Jumalan valitsema, istuttama ja kaunistama tila (ks. 1. Moos. 2:8, 15–18), ja se oli Aadamille ja Eevalle paikka, jossa he saivat sekä opetusta että solmivat liittoja. Aadam ja Eeva puhuivat kasvokkain Isän ja Pojan kanssa puutarhassa, heille opetettiin Isän suunnitelmaa lapsiaan varten ja heidät sinetöitiin yhteen miehenä ja vaimona iankaikkisuudeksi (ks. 1. Moos. 2:21–24; Moos. 3:20–25). Ennen kuin heidän piti lähteä puutarhasta kohtaamaan kuolevaisuuden haasteet ja vastustajan jatkuvat hyökkäykset, heille kummallekin annettiin nahasta tehdyt vaatteet – tai, kuten me nykyään sanoisimme, garmentti (ks. 1. Moos. 3:21; Moos. 4:27). Sen merkitystä, että Jumala antaa liiton lapsilleen garmentin ja että Hänen liiton lapsensa ottavat tämän garmentin vastaan ja käyttävät sitä, ei tule pitää tavanomaisena. Se on mitä pyhin heidän välisensä tapahtuma.
Meidän aikanamme Herra ilmestyi ylösnousseena ja kirkastettuna olentona Kirtlandin temppelissä sen vihkimisen jälkeen ja julisti: ”Sillä katso, minä olen hyväksynyt tämän huoneen, ja minun nimeni on oleva täällä; ja minä ilmaisen itseni kansalleni armollisesti tässä huoneessa” (OL 110:7).
Koska ”Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti” (Morm. 9:9), olen varma, että Herra hyväksyy kaikki temppelinsä myös nykyään. Olemme kiitollisia siitä, että vaikka olemme epätäydellisiä, meitä kutsutaan Hänen vieraikseen Hänen huoneeseensa. Hän esittää meille tämän kutsun yhä uudelleen, ja jos otamme sen vastaan, se siunaa elämäämme – kuten presidentti Nelson lupasi – ”aivan ainutlaatuisilla tavoilla”. Meillä pitäisi olla halu mennä Jeesuksen Kristuksen huoneeseen usein, koska Hän haluaa innokkaasti kohdata meidät siellä.
Onneksi niiden siunausten ansiosta, jotka Kristuksen sovitustyö on tehnyt meille mahdolliseksi, me kaikki voimme olla valmiita menemään Herran huoneeseen. Kaikkia tällaisia suunnitelmia vastustetaan, koska kuten presidentti Boyd K. Packer (1924–2015) sanoi, ”temppelit ovat kirkon hengellisen voiman keskus. On odotettavaa, että vastustaja yrittää vaikuttaa meihin – –, kun pyrimme osallistumaan tähän pyhään ja innoitettuun työhön” ja opimme tuntemaan Vapahtajan läheisemmällä ja pyhemmällä tavalla Hänen huoneessaan.
Olen vuosien kuluessa kuitenkin oppinut, ettei pelkkä temppelissä käyminen riitä. Meille täytyy tapahtua jotakin Herran huoneessa viettämämme ajan johdosta. Meidän pitää lähteä Hänen huoneestaan erilaisina kuin sinne tulimme, mutta tätä tulosta ei ole aina helppo saavuttaa.
Täysi hyöty temppelikokemuksesta
Monia vuosia sitten luin kirjanä The Temple: Where Heaven Meets Earth [Temppeli: Missä taivas kohtaa maan]. Sen on kirjoittanut edesmennyt Truman G. Madsen, joka käytti suuren osan elämästään tutkimalla temppelitoimituksia ja -liittoja. Tuossa kirjassa veli Madsen mainitsi kolme asiaa, jotka hänen mielestään yhteen aikaan estivät häntä hyötymästä täysin temppelikokemuksesta.
1. Tutki pyhien kirjoitusten kohtia, jotka koskevat temppeliä
Ensimmäinen haaste, jonka hän havaitsi estävän häntä täysin ymmärtämästä ja vastaanottamasta Herran huoneen ainutlaatuisia siunauksia – tai kuten suuri patriarkka Jaakob kuvasi sitä ”taivaan portiksi” (ks. 1. Moos. 28:17) – oli se, ettei hän ollut koskaan nähnyt vaivaa ”lukeakseen huolellisesti pyhää temppeliä koskevia pyhien kirjoitusten kohtia”.
Minäkin olen oppinut, että paras lähde temppeliä koskevaan näkemykseen ja ymmärrykseen on huolellinen, temppeliin keskittyvä pyhien kirjoitusten tutkiminen. Saanen esimerkiksi esittää kolme pyhien kirjoitusten kohtaa, jotka saattavat auttaa teitä arvostamaan enemmän temppelissä annettavan voitelun merkitystä.
1. ”[Mooses] valeli pyhää öljyä Aaronin päähän, voiteli hänet ja pyhitti hänet virkaan” (3. Moos. 8:12).
2. ”Samuel otti esille öljypullon, kaatoi siitä öljyä Saulin päähän – – ja sanoi: – – ’Herran henki valtaa sinut ja sinäkin [profetoit profeettojen seurassa] ja muutut toiseksi ihmiseksi’” (1. Sam. 10:1, 6; ks. myös jae 5).
3. ”Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten keskellä, ja Herran henki tuli Daavidiin ja pysyi hänessä siitä päivästä alkaen” (1. Sam. 16:13).
Ne, jotka pyrkivät ymmärtämään temppelitoimituksia ja saamaan niihin merkityksellisemmän yhteyden, viettävät enemmän aikaa lukemalla pyhiä kirjoituksia, jotka käsittelevät temppeliä ja temppelitoimituksia. Jos teette niin, hämmästytte sitä, mitä Herra ilmoittaa teille. Onhan Hän Jumala, joka on luvannut ilmoittaa liiton lapsilleen kaikki asiat, jotka liittyvät Hänen valtakuntaansa (ks. OL 76:7).
2. Uhraa syntisi temppelin alttareilla
Toinen ongelma, jonka veli Madsen huomasi, oli se, että häntä ”vaivasi monenlainen kelvottomuus, eikä hänellä ollut suurta halua muuttaa sitä kaikkea”. Herra on julistanut seuraavaa: ”Minä annan teille – – käskyn, – – puhdistakaa sydämenne ja peskää kätenne ja jalkanne minun edessäni, niin että minä voin tehdä teidät puhtaiksi” (OL 88:74).
Presidentti Henry B. Eyring on opettanut: ”Jos te tai minä menisimme temppeliin riittämättömän puhtaina, me emme pystyisi näkemään Pyhän Hengen voimalla sitä hengellistä opetusta Vapahtajasta, jota voimme saada temppelissä.” Parannuksen tekeminen on siis olennainen edellytys temppelissä saatavalle ilmoitukselle, ja temppelissä saatava ilmoitus on olennainen edellytys sille muutokselle, joka meidän kaikkien pitäisi kokea kohdatessamme Jeesuksen Kristuksen temppelissä.
Viikoittainen osallistuminen sakramenttitoimitukseen voi myös auttaa meitä tulemaan puhtaiksi ja pysymään puhtaina. Kun nautimme sakramentin kelvollisesti, me uudistamme muiden liittojen lisäksi kasteenliittomme, ja Herra uudistaa puhdistumisen, joka tapahtui, kun synnyimme vedestä ja Hengestä. Uskon, että suhtautuminen suuremmalla kunnioituksella sakramenttiin on välttämätöntä, jos haluamme tulla kelvollisemmiksi saamaan ilmoitusta temppelissä.
Nämä kaksi liittoihin liittyvää hetkeä, sakramentti ja temppeli, ovat erottamattomasti sidottuja toisiinsa. Kumpikin suuntaa meitä kohti Vapahtajaa ja Hänen sovitusuhriaan. Jos kuuntelemme Henkeä sakramenttia nauttiessamme, se kuiskaa hengellemme, mitä meidän on muutettava, jotta voisimme hyötyä temppelissä vietetystä ajasta täysimääräisemmin. Kun niin tapahtuu, meillä on kaksi vaihtoehtoa. Voimme pyrkiä peittämään syntimme, kuten Aadam ja Eeva pyrkivät peittämään alastomuutensa viikunanlehdillä (ks. 1. Moos. 3:7), tai voimme tehdä kuten kuningas Lamonin isä ja ”luopua” (ks. Alma 22:18) kaikista niistä synneistä, joihin Henki on kiinnittänyt huomiomme. Jos olemme halukkaita uhraamaan syntimme – eli tosiasiallisesti asettamaan ne temppelin alttareille – me voimme saada saman kokemuksen Herran temppelissä, jonka Joseph Smith ja Oliver Cowdery saivat Kirtlandin temppelissä, kun Herra julisti: ”Katso, teidän syntinne on annettu teille anteeksi; te olette puhtaita minun edessäni; nostakaa siis päänne ja riemuitkaa” (OL 110:5).
3. Tavoittele Henkeä ymmärtääksesi, mitä Herra yrittää opettaa sinulle vertauskuvien avulla
Kolmas este, jonka veli Madsen huomasi, oli se, että hänellä ”oli luontainen vastustus rituaaleja ja vertauskuvallisuutta kohtaan”. On sallittua myöntää, että kun koimme temppelitoimitukset ensimmäistä kertaa, toimitusten rituaaliset ja vertauskuvalliset puolet olivat hieman hämmentäviä ja saattoivat saada meidät tuntemaan olomme hieman epämukavaksi. Mutta tuo ensireaktio ei tarkoita, että meidän pitäisi luopua pyrkimyksistämme ymmärtää, mitä Herra yrittää opettaa meille tai, mikä tärkeämpää, antaa meille. Kuten presidentti Nelson on opettanut: ”Ellette vielä rakasta temppelissä käymistä, käykää siellä useammin – ei harvemmin.” Ja lisäisin, että sen lisäksi että käytte temppelissä useammin, menkää sinne etsimään Vapahtajaa.
Herra on julistanut, että ”tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta.
Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.” (OL 84:19–20, ks. myös jakeet 21–22.)
Temppelitoimitusten kauniit vertauskuvalliset puolet voivat auttaa meitä ymmärtämään ja tuntemaan jumalisuuden kirjaimellisen voiman, joka kuuluu olennaisesti noihin toimituksiin. Ne eivät ole nykyistä vuosikertaa, vaan Herra on säätänyt ja valmistanut ne ”ennen maailman perustamista” (OL 128:5). Kuten vanhin Orson F. Whitney kahdentoista apostolin koorumista opetti: ”Jumala opettaa vertauskuvin. Se on Hänen mieluisin opetusmenetelmänsä.”
Jos kutsumme Hengen sydämeemme ja mieleemme, todistan meidän huomaavan, että temppelitoimitusten rituaaliset ja vertauskuvalliset puolet ovat meille itse asiassa hyvin tuttuja, ja me ymmärrämme, että jumalisuuden voima, joka virtaa elämäämme, kun kunnioitamme niitä, varmistaa kykymme palata taivaallisen Isämme luo ja asua siellä. Kuten presidentti Nelson on neuvonut: ”Temppeliendaumentti annettiin ilmoituksena. Siksi se ymmärretään parhaiten ilmoituksen avulla, jota tavoitellaan sitkeästi ja puhtain sydämin.”
4. Etsi Jeesusta Kristusta osallistuessasi temppelitoimituksiin
Haluaisin lisätä oman neljännen virheeni, jonka liian monet meistä tekevät tullessaan palvelemaan temppelissä. Liian usein olemme piittaamatta siitä totuudesta, että kaikki vertauskuvallisuus temppelissä suuntaa meidät kohti Jeesusta Kristusta, Hänen sovitustaan ja Hänen tehtäväänsä ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamisessa]” (Moos. 1:39). Ehkäpä siksi Herra julisti profeetta Joseph Smithille, ”että kansasi tulisi sisään tähän huoneeseen aina Herran nimessä,
että se menisi ulos tästä huoneesta aina Herran nimessä” (OL 109:17–18; ks. myös jae 19).
Monet niistä haasteista, joita ihmisillä on, kun he eivät tunne temppelissä sitä, mitä he haluaisivat tuntea, johtuvat siitä, etteivät he etsi Herraa osallistuessaan temppelitoimituksiin. Hän on syy, miksi tulemme temppeliin. Hän on se, jonka taivaallinen Isämme haluaa meidän kohtaavan temppelissä. Hän on jokaisen vertauskuvan, jokaisen toimituksen, jokaisen liiton ja jokaisen toivotun siunauksen keskipisteenä temppelissä. Kristuksen etsiminen temppelissä antaa meille mahdollisuuden ymmärtää, miksi me olemme temppelissä ja miksi meidän pitäisi palata sinne.
Kirjeessään heprealaisille Paavali julisti seuraavaa viitatessaan muinaisen temppelin pyhimpään osaan pääsemiseen:
”Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä
ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon – hänen ruumiinsa – kautta” (Hepr. 10:19–20).
Johannes selvensi edelleen tätä pyhien kirjoitusten kohtaa, kun hän lainasi Jeesusta tämän lausuessa: ”Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Kun seisomme temppelin väliverholla, Hän, joka on puolustajamme Isän luona, seisoo vertauskuvallisesti meidän ja Isän välissä sanoen:
”Isä, katso hänen kärsimyksiään ja kuolemaansa, joka ei syntiä tehnyt ja johon sinä olit mieltynyt; katso Poikasi verta, joka vuodatettiin, hänen vertansa, jonka sinä annoit, jotta sinä itse saisit kunnian;
sen tähden, Isä, säästä nämä veljeni, jotka uskovat minun nimeeni, jotta he voisivat tulla minun luokseni ja saada ikuisen elämän” (OL 45:4–5).
Se hetki, kun me vertauskuvallisesti pääsemme Jumalan luo väliverhon läpi, auttaa meitä arvostamaan syytä siihen, miksi Joseph Smith opetti, että ”enemmän kuin mitään muuta me tarvitsemme temppelin”.
Kunnioittakaa ja käyttäkää uskollisesti temppeligarmenttia
Muinoin pyhää vaatetusta käytettiin, jotta Jumalan liiton lapset muistaisivat ”kaikki Herran käskyt ja [täyttäisivät] ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta.” (4. Moos. 15:39.) Aivan samoin on nykyaikana. Kuinka ihmeellinen, pyhä hetki onkaan se, kun Herran huoneessa ollessaan saa garmentin kaikkine vertauskuvallisine merkityksineen – joista tärkein on muistaa Vapahtajan uhri Getsemanen puutarhassa ja ristillä sekä Hänen loistava ylösnousemuksensa. ”Temppeligarmentti on fyysinen muistutus pyhistä lupauksista, jotka [olemme] tehneet taivaallisen [Isämme] kanssa, ja se muistuttaa [meitä] siunauksista, joita [voimme] saada, jos [kunnioitamme sitoumuksiamme].” Garmentti auttaa meitä myös kunnioittamaan sakramentin liittoamme ”[muistaa] hänet aina ja [pitää] hänen käskynsä, jotka hän on antanut [meille], jotta hänen Henkensä olisi aina [meidän kanssamme]” (OL 20:77).
Presidentti Nelson on opettanut jotakin hyvin syvällistä temppeligarmentista, ja hän on antanut minulle luvan lainata sanojaan: ”Teidän garmenttinne on vertauskuvana [temppelin] väliverhosta; väliverho on vertauskuvana Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Kun siis puette garmentin yllenne, teistä saattaa tuntua, että todella puette päällenne Herran Jeesuksen Kristuksen hyvin pyhän vertauskuvan – Hänen elämänsä, Hänen palvelutyönsä ja Hänen tehtävänsä suorittaa sovitus Jumalan jokaisen tyttären ja pojan puolesta.”
Me löydämme Vapahtajamme temppelistä, sen kaikista osa-alueista, ja löydämme Hänet garmentin vertauskuvallisuudesta. Garmenttia käyttämällä me vakuutamme Jumalalle iloitsevamme siitä, että Jeesuksen nimi on pantu päällemme Hänen pyhässä huoneessaan (ks. OL 109:26), ja muistamme Hänet aina.
Temppelissä voitte saada voimaa vastustaa vastustajan hengellisiä hyökkäyksiä ja voittaa ne solmimalla liittoja ja pitämällä ne. Temppelissä voitte saada garmentin, ei vain mitä tahansa vaatetta, vaan pyhän pappeuden garmentin. Ja temppelissä voitte kohdata Jeesuksen Kristuksen.
Presidentti Nelson on opettanut, että ”joka kerta, kun temppeli vihitään, maailmaan tulee lisää valoa”. En usko hänen puhuneen temppelin ulkovalaistuksesta. Luulen, että hän puhui meistä, Jumalan liiton lapsista, sillä joka kerta, kun menemme temppeliin kelvollisina, me saamme lisää valoa ja lähdemme sieltä sen turvin.
Minä todistan, että Jumala on innokas solmimaan kanssamme temppelissään liittosuhteen, joka, kuten presidentti Nelson on todistanut, ”muuttaa suhteemme Häneen ainiaaksi” ja ”siunaa meitä aiempaa suuremmalla rakkaudella ja armolla”. Todistan, että kun valmistaudumme ja puhdistamme itsemme, Kristus ilmoittaa itsensä meille huoneessaan voimallisin ja henkilökohtaisin tavoin. Todistan, että temppeligarmentin johdonmukainen kunnioittaminen ja käyttäminen antaa meille mahdollisuuden muistaa Jeesus Kristus, olla ”[varustautuneita] vanhurskaudella ja Jumalan voimalla suuressa kirkkaudessa” (1. Nefi 14:14) sekä saada hengellinen suoja, jota tarvitsemme lisätäksemme toivoa tulla jonakin päivänä perillisiksi Hänen kanssaan Isämme valtakunnassa (ks. Room. 8:16–17; OL 84:38).