”Kuka täytti kastealtaan?”, Liahona, maaliskuu 2025.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kuka täytti kastealtaan?
Kun kaupungissa ei ollut vettä saatavilla, kuinka kastaisimme Meganin?
Kuvitus David Miles
Kun toverini ja minä olimme myöhästyneet linja-autosta Nairobissa Keniassa, päätimme kertoa evankeliumista kaikille, jotka näimme odottaessamme seuraavaa linja-autoa alueellemme. Keskustelimme yli 400 ihmisen kanssa.
Yksi heistä oli Benard, joka oli töissä rakennuksilla lähistöllä. Annoimme hänelle Mormonin kirjan ja haastoimme hänet lukemaan sitä päivittäin ja kysymään Jumalalta, onko se totta.
Neljä kuukautta myöhemmin minut siirrettiin Nairobiin. Ensimmäisessä sakramenttikokouksessani siellä näin Benardin. Hänet oli sittemmin kastettu, ja hänellä oli nyt Aaronin pappeus.
Benard kutsui innoissaan meidät käymään kotonaan ja opettamaan vaimoaan Megania. Tavatessamme Meganin hänen suuri uskonsa teki meihin vaikutuksen. Kun hän rukoili tietääkseen, onko sanomamme totta, Jumala vastasi hänen rukoukseensa.
Kutsuimme Meganin menemään kasteelle seuraavana sunnuntaina. Sillä viikolla Nairobin kaupunki kuitenkin ilmoitti, että vedenjakelu katkaistaisiin kymmeneksi päiväksi! Meganin lauantaisen kastepuhuttelun jälkeen toverini ja minä rukoilimme, että Meganin kaste voitaisiin toteuttaa seuraavana päivänä.
Me paastosimme, neuvottelimme johtajiemme kanssa ja kokeilimme eri tapoja saada vettä – kaikki turhaan. Sinä iltana valmistauduimme kuitenkin kastetilaisuuteen. Sitten polvistuimme jälleen rukoilemaan. Tunsimme innoitusta kiinnittää letkun toisen pään seurakuntakeskuksen kuivaan keittiöhanaan ja laittaa toisen pään kastealtaaseen. Pidimme jälleen rukouksen, lukitsimme seurakuntakeskuksen ja lähdimme kotiin.
Kun seuraavana aamuna menimme seurakuntakeskukseen, allas oli hämmästykseksemme täynnä vettä! Tarkistimme keittiön hanan, mutta siitä ei vieläkään tullut vettä. Kenelläkään seurakunnasta ei ollut aavistustakaan siitä, miten allas oli täyttynyt.
Megan kastettiin sinä päivänä. Koko seurakunta tuli todistamaan hänen kastetilaisuuttaan ja toivottamaan hänet tervetulleeksi kirkkoon. Hana pysyi kuivana, mutta kaikkien silmät olivat kiitollisuudesta kosteat.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Herra siunaa teitä ihmeillä, jos uskotte Häneen, ’mitään epäilemättä’ [Morm. 9:21]. Tehkää tarvittava hengellinen työ ihmeiden tavoittelemiseksi.” Tiedän, että koska toverini ja minä teimme fyysisen ja hengellisen työn – rukoilimme, kokeilimme eri vaihtoehtoja ja noudatimme hengellisiä kehotuksia – me näimme Herran aikaansaaman ihmeen.