Julkaistaan vain sähköisenä
Uusi alku – kuinka parannuksen ilo muutti elämäni
Kirjoittaja asuu Papeetessa Tahitissa.
En koskaan aikonut mennä kasteelle, mutta kun sain tietää parannuksen lahjasta, kaikki muuttui.
Ollessani 16-vuotias äitini antoi minulle luvan tavata lähetyssaarnaajat mutta sanoi, etten saisi koskaan mennä kasteelle. Nauroin. En tarvinnut häntä kertomaan sitä minulle. Tiesin jo, etten halunnut mennä kasteelle.
Tapasin lähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran vain ollakseni kohtelias. Eräs ystävä kysyi minulta, olisinko kiinnostunut puhumaan heidän kanssaan, ja suostuin, koska en halunnut loukata hänen tunteitaan.
Jatkoin tapaamisia lähetyssaarnaajien kanssa, mutta en ottanut heidän opetuksiaan vakavasti, koska tiesin, ettei kaste ollut minulle vaihtoehto.
Paasto ja ihme
Kun lähetyssaarnaajat viimein esittivät minulle kastekutsun, sanoin, ettei äitini sallisi sitä. Ystäväni isä ehdotti, että paastoamme ja pyydämme taivaallisen Isän apua äitini sydämen pehmittämiseksi.
En ollut vakuuttunut siitä, että paastoaminen muuttaisi äitini sydämen, mutta suostuin kokeilemaan. Me kaikki – ystäväni perhe, lähetyssaarnaajat ja minä – paastosimme, jotta äitini antaisi minun mennä kasteelle.
Pian paastomme jälkeen söin yhdessä äitini kanssa päivällistä. Odottamatta hän kääntyi puoleeni ja sanoi: ”Jos haluat mennä kasteelle, se on sinun päätöksesi.”
En ollut uskoa korviani.
Hän toisti kantansa. ”Sinä voit mennä kasteelle.”
Olin kauhuissani. En voinut enää käyttää äitiäni tekosyynä sille, etten menisi kasteelle. Minun oli itse asiassa tehtävä päätös itse. Aloin kuunnella lähetyssaarnaajia avoimin mielin.
Mahdollisuus syntyä uudesti
Kun aloin kuunnella lähetystyöoppiaiheita vakain aikein, aloin tuntea Jumalan rakkautta. Se tuli rauhan ja tyyneyden tunteena. Koska tunsin Häntä kohtaan rakkautta, en voinut kestää ajatusta siitä, että olisin Hänen edessään epäpuhdas. Olin halukas luopumaan kaikesta, mikä ei ollut sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa.
Muistan ajatelleeni: ”Kunpa voisin elää elämäni uudelleen.”
Kun sitten ystäväni mainitsi sivumennen, että kaste on kuin uudestisyntyminen (ks. Moosia 27:25), pystyin tuskin hillitsemään innostustani. Tiesin, mitä minun oli tehtävä.
Menin kasteelle, ja olen sittemmin palvellut lähetystyössä Kanadassa auttaakseni muita löytämään saman ilon, jonka itse löysin Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa.
Päivittäisen parannuksen tuoma ilo
Ilo, jota tunsin kasteeni jälkeen, ei ollut kertaluonteinen tunne. Tunnen edelleen tuon rauhallisen, puhtaan tunteen joka kerta, kun rukoilen anteeksiantoa.
Presidentti Russell M. Nelson on opettanut:
”Mikään ei ole vapauttavampaa, ylevöittävämpää tai tärkeämpää meidän yksilölliselle edistymisellemme kuin säännöllinen, päivittäinen keskittyminen parannuksen tekemiseen. Parannus ei ole yksittäinen tapahtuma, se on prosessi. – –
Annamme Vapahtajan muovata meistä parhaan version itsestämme.”
Päivittäinen parannus tuo minulle paljon iloa. Tunnen rauhaa tiedosta, että Jumala rakastaa minua, vaikka olen epätäydellinen. Voin kohdata tulevaisuuden toiveikkaana, koska tiedän, että joka kerta, kun teen parannuksen vakain aikein, voin saada anteeksi (ks. Moroni 6:8).