Mielenterveyden haasteiden keskellä hyvät asiat päällimmäiseksi

Mielenterveyden häiriöistä puhutaan nykyisin Jeesuksen Kristuksen kirkossa kuten myös yhteiskunnassa enemmän kuin takavuosina. Kuitenkin 1980-luvulla asiat olivat toisin: näistä asioista ei puhuttu kirkossa eikä yhteiskunnassa.

Olin 21-vuotias, kun minut kastettiin, ja samoihin aikoihin kohtasin mielen järkkymisen. Riemuitsin todella siitä, että olin löytänyt totuuden palautetusta evankeliumista, mutta samanaikaisesti olin ymmällä siitä, mitä minulle tapahtui. Koin paljon ahdistusta, masennusta ja viimein mielen hajoamisen. Ajattelin, että kirkon jäsenenä minun pitäisi olla onnellinen ja että elämäni kuuluisi sujua hyvin. Kun niin ei ollut, koin syyllisyyttä. Syyllisyyden tunteet tekivät tilanteeni vielä vaikeammaksi. Vertasin itseäni toisiin jäseniin ja ajattelin, että minussa oli jotakin pahasti vialla.

Kymmenen vuotta oli kulunut, kun eräänä päivänä puhuin silloisen piispani kanssa elämästäni. Hän sanoi, että tilanteeni ei ole omaa syytäni enkä ole sitä itse aiheuttanut. Kun piispa sanoi tämän minulle, uskoin, ja taakkani keveni vihdoin.

Vuodet kuluivat. Opintoni keskeytyivät moneen kertaan, enkä saanut otetta elämästä. Vaikeita tilanteita tuli aika ajoin. Nuorena aikuisena jouduin turvautumaan usein sairaalahoitoon. Sain myös terapiaa sekä lääkityksen, joka piti oireita kurissa, mutta ei parantanut. Lääkkeillä oli sivuvaikutuksia, joiden vuoksi minulla oli suuria vaikeuksia päästä työelämään.

Vaikeuksistani huolimatta evankeliumi on ollut keskeisellä sijalla elämässäni ja olen koettanut aina pitää käskyt. Taivaallinen Isä on siunannut minua runsaasti monella tavalla. Aikanaan solmin avioliiton, ja vaikka mieheni osoittautui alkoholistiksi ja avioliitto myöhemmin kariutui, olen kiitollinen tästä kokemuksesta. Avioliiton suurin siunaus oli lapsi, joka meille syntyi. Eräs hyvä ystäväni muistutti, että olen mielenterveyden vaikeuksista huolimatta kuitenkin saanut yhden lapsen ja tilaisuuden kokea äitiyden. Noina vuosina alkoholistiaviomiehen rinnalla opin, että vaikka kokonaistilanne oli raskas, niin elämässä oli silti paljon hyviä ja iloisia asioita.

Elämäni raskain kokemus oli lapseni sijoitus sijaisperheeseen. Minulla on ollut kovia koettelemuksia, mutta taivaallinen Isäni ja Jeesus Kristus ovat kulkeneet rinnallani. Myöhempinä vuosina olen saanut iloa kohentuneesta terveydestäni, taiteellisten lahjojeni kehittämisestä ja panoksestani työelämässä, vaikka se ei olekaan ollut täysipainoista. Paljon iloa ja merkitystä ovat tuoneet myös toinen avioliittoni sekä uudelleen rakentamani suhde lapseeni.

Olen joutunut hyväksymään elämässäni raskaita asioita, mutta olen päättänyt asettaa myönteiset asiat päällimmäiseksi ja uskon, että paras on edessäpäin. Minulla on ollut paljon hyviä ihmissuhteita, perheenjäseniä, sukulaisia, kirkon jäseniä, ystäviä ja myös hoitohenkilökuntaa. Olen kiitollinen pappeudesta ja monista lohdullisista pappeuden siunauksista, joita olen vuosien varrella saanut. Temppeli on siunannut ja varjellut elämääni merkittävällä tavalla. Elämäni aikana olen voinut auttaa ja rakastaa lähimmäisiäni. Olen koettanut tehdä parhaani oman ymmärrykseni ja jaksamiseni mukaan. Haluan jatkuvasti syventää suhdettani Jeesukseen Kristukseen. Hän on sydämeni Herra. Suhde Häneen ja taivaalliseen Isääni on kallisarvoisinta, mitä minulla on. Olen elämästäni kiitollinen.

Tämä kirjoitus julkaistaan nimettömänä asian arkaluontoisuuden takia, mutta toimituksella on tiedossa kirjoittajan henkilöllisyys.