Opin ja liittojen soveltaminen omaan elämääsi
Etsi valoa pimeinä ja vaikeina aikoina
Elämän pimeät jaksot antavat meille tilaisuuden ”hapuilla” ja arvostaa Herran valoa.
Jos minun pitäisi maalata kuva yhdestä elämäni vaikeimmista ajoista, luulen, että se näyttäisi yötaivaalta – enimmäkseen pimeältä, mutta siellä täällä olisi pieniä, tuikkivia valopilkkuja.
Kun sanon, että se oli pimeää aikaa, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti. Minulla oli usein päänsärkyä ja migreeniä, joita valolle altistuminen pahensi, joten vietin monia päiviä sisällä ilman valoja. Valmistin ateriat niukassa valossa, jota siivilöityi keittiön ikkunoiden eteen vedettyjen verhojen läpi. Käänsin tietokoneen näytön kirkkauden lähes olemattomiin, kun minun piti tehdä läksyjä.
Maailma – ja minun henkeni – tuntui harmaalta ja himmeältä.
Sitä vastoin ne päivät, jolloin tunsin itseni terveeksi, tuntuivat mahdottoman valoisilta. Muistan, että astuin ulos täyteen auringonvaloon enkä miltei pystynyt uskomaan, kuinka elinvoimainen ja elävä maailma oli.
Pimeys, joka tulee ennen valoa
En ole ainoa, joka on kokenut kirjaimellisen tai vertauskuvallisen pimeyden aikoja. Näyssään elämän puusta Lehi näki ”tavattoman suuren pimeyden sumun” (ks. 1. Nefi 8:23). Joseph Smith kuvaili ”synkkää pimeyttä”, joka tiheni hänen ympärillään, kun hän etsi vastausta rukoukseensa (JS–H 1:15). Vapahtajan kuoltua ristillä ”maan yllä oli pimeys” (3. Nefi 8:19).
Kaikissa näissä tilanteissa vaikea pimeyden ajanjakso edelsi merkittävää ja elämää mullistavaa valon ja ilmoituksen hetkeä. Lehin kohdalla pimeys ympäröi niitä, jotka olivat miltei päässeet loistavalle elämän puulle. Joseph Smith vapautui vastustajasta, kun ”valopatsas, aurinkoa kirkkaampi”, ilmestyi hänen yläpuolelleen (ks. JS–H 1:16). Ja mikä tärkeintä, maailman valo nousi kuolleista ja palasi maan päälle kolmen päivän pimeyden jälkeen.
Vuonna 1833 varhaiset pyhät kohtasivat yhden pimeimmistä ajoista nykyajan kirkon historiassa. Mellakoitsijat olivat ajaneet heidät kodeistaan, tuhonneet heidän satonsa ja omaisuutensa ja jopa esittäneet monille heistä tappouhkauksia. Puhuessaan heidän olosuhteistaan Herra sanoo heidän olleen ”ahdistettuja, vainottuja ja karkotettuja” (ks. OL 101:1).
Missä oli heidän tarvitsemansa valo?
”Hapuilemmeko” me etsien Herraa?
Pimeinä hetkinä, ennen kuin tuo valo tulee antamaan meille huojennusta, on tärkeä aika – aika, jolloin opimme luottamaan Herraan ja turvaamaan Hänen voimaansa. Se on vaikea mutta ratkaiseva aika, jolloin valitsemme, onko meillä uskoa odottaa Jumalan käsivarren ilmoittamista (ks. OL 123:17).
Useimmiten emme saa valita, mitä koettelemuksia kohtaamme, mutta me saamme valita, kuinka suhtaudumme niihin. Ja ”kunkin ihmisen menestys ja onnellisuus, niin nyt kuin iankaikkisuuksissakin, riippuvat suuresti siitä, kuinka hän suhtautuu elämän vaikeuksiin”.
Kuinka siis nuo varhaiset pyhät suhtautuivat koettelemuksiinsa? Vaikka he olivat ”pitäneet Herran neuvoa vähempiarvoisena”, mikä johti tähän vastoinkäymiseen, ”ahdinkonsa päivänä he pakosta hapuilevat [Häntä] etsien” (OL 101:8).
Kun kohtaamme pimeyden ja vaikeuksien aikoja, etsimmekö me ”hapuillen” Herraa? Käännymmekö me kohti Hänen valoaan vai käännymmekö me pois Hänestä?
Luvussa OL 98 Herra esittää meille mielestäni kolmivaiheisen suunnitelman kääntyäksemme Hänen puoleensa ja kestääksemme pimeyden aikoja:
-
Kiitä kaikesta (ks. jae 1).
-
Odota kärsivällisesti Herraa (ks. jae 2).
-
Usko siihen, että kaikki koituu sinun parhaaksesi (ks. jae 3).
Ja luvussa OL 101 Herra antaa nämä lupaukset niille, jotka kestävät:
-
”Ne, jotka on hajotettu, kootaan” (jae 13).
-
”Ne, jotka ovat olleet murheellisia, saavat lohdutuksen” (jae 14).
-
”Ne, jotka ovat antaneet henkensä minun nimeni tähden, kruunataan” (jae 15).
Tämä on Herran lupaus – että koettelemuksemme voidaan muuttaa iloksi. ”Ne, jotka eivät tahdo kestää kuritusta vaan kieltävät minut, eivät voi tulla pyhitetyiksi” (OL 101:5). Vastoinkäymisten pimeys voi lisätä kykyämme etsiä valoa ja nauttia siitä.
Löydä tarkoitusta koettelemuksista
Tuodakseni kertomuksen takaisin päänsärkyihini, joita valolle altistuminen pahensi, muistan päivän, jolloin sain siunauksen elämäni pahimman migreenin aikana. Ja vaikka tuo siunaus toikin minulle toivoa siitä, että vointini paranisi, minua siunattiin myös sinnikkyydellä, kasvulla, suuremmalla myötätunnolla muita kohtaan ja lisääntyneellä tiedolla siitä, kuinka selviytyä päänsäryistäni.
Se oli lopulta valo, jota tarvitsin sillä hetkellä – lupaus siitä, etteivät vaikeat aikani olleet merkityksettömiä. Ja vaikka Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ei luvata, että me voimme välttää kaikki vaikeudet elämässä, siinä luvataan, että koettelemuksemme voivat olla tiettyä tarkoitusta varten. Kristuksen ansiosta koettelemuksemme ovat meille tilaisuuksia tulla pyhitetyiksi.
Pidä siis kiinni noista pienistä valon välähdyksistä elämässäsi. Anna kauniiden, valontäyteisten hetkien muiston kannatella läpi pimeyden aikojen.
Ja muista, että vaikka kuolevaisen elämän pimeät ajat voivat langettaa varjoja yllemme, Kristuksen valo on aina ulottuvillamme.