Lähetyssaarnaajien kanssa ystävystyminen tuo siunauksia

Kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni opiskelemaan, halusin kutsua lähetyssaarnaajat kotiini syömään. En kuitenkaan kutsunut, sillä koin sen liian vaikeaksi. Asuin veljien alueella ja asuin yksin, joten lähetyssaarnaajat eivät saaneet tulla luokseni syömään, ellei heillä olisi miespuolista ystävää mukanaan.

Kun olin opiskellut jo jonkin aikaa, seurakuntaamme muutti vaihto-oppilas Englannista. Halusin tutustua häneen paremmin. Hän oli uusi käännynnäinen kirkossa ja piti paljon lähetyssaarnaajista. Sain ajatuksen: voisin kutsua sekä vaihto-oppilaan että lähetyssaarnaajat kotiini. Ja näin tein.

Ajattelin, että kutsumalla lähetyssaarnaajat kotiini tein palveluksen heille, mutta kokemus olikin siunauksena minulle itselleni.

Kun olimme syöneet, lähetyssaarnaajat kertoivat hengellisen ajatuksen. He aloittivat sanomalla: ”Sisar Koivisto. Olemme ajatelleet sinua tänään aamulla ja rukoilleet puolestasi. Olemme rukoilleet, jotta tietäisimme, minkä sanoman me voisimme esittää sinulle.”

Tuntui aivan uskomattoman hyvältä kuulla, että joku oli ajatellut minua ja rukoillut puolestani. Tuntui etuoikeutetulta, että joku oli valmistanut hengellisen ajatuksen juuri minulle henkilökohtaisesti.

Silloin päätin, että haluan lisää tätä rakkauden tunnetta ja henkeä elämääni. Aloin kutsua lähetyssaarnaajia säännöllisesti kotiini. Tutustuin useisiin hyviin lähetyssaarnaajiin ja heidän mukanansa tuomiin tutkijoihin ja uusiin jäseniin.

Noilta vuosilta jäi paljon hyviä muistoja. Kerran teimme sokkotestin, minkä maan suklaa on parasta. Vietimme itsenäisyyspäivää ja syntymäpäiviä yhdessä. Kerran opettelin tekemään kiitospäivän ruokia ja vietimme kiitospäivää kirkolla. Kävin lähetyssaarnaajien kanssa myös aktiivisesti opetuksilla ja joskus lähdin heidän seurakseen kadulle puhumaan ihmisten kanssa.

Kun aloin seurustella nykyisen aviomieheni kanssa, kutsuin hänet kylään yhdessä lähetyssaarnaajien kanssa. Poikaystäväni ei tuolloin ollut kirkon jäsen, mutta yhteinen päivällinen lähetyssaarnaajiin tutustuen auttoi häntä myös evankeliumiin tutustumisen polulla. Tuosta tapaamisesta meni joitakin kuukausia siihen, kun poikaystäväni kutsui minut ja lähetyssaarnaajat kotiinsa syömään lasagnea ja kertoi meille haluavansa mennä kasteelle.

Nyt olemme menneet naimisiin ja perustaneet uuden perheen. Olemme yhdessä kutsuneet lähetyssaarnaajia kotiimme syömään tai muuten vain viettämään aikaa. Haluamme tutustua heihin ja ystävystyä heidän kanssaan.

Lähetyssaarnaajien kutsuminen omaan kotiin on vain yksi niistä monista tavoista, joilla voimme palvella lähetyssaarnaajia. Voimme jutella heille kirkossa ja opetella heidän nimensä. Voimme ystävystyä niiden henkilöiden kanssa, joita he opettavat. Voimme osallistua heidän järjestämiinsä tapahtumiin.

Minulla itselläni oli rankka lähetystyö täynnä haasteita. Sen takia haluan kohdella jokaista lähetyssaarnaajaa rakkaudella ja lämmöllä. En voi tietää, minkälaisia haasteita heillä on, mutta todennäköisesti he käyvät läpi vaikeita asioita. He ovat kaukana perheestään ja muista rakkaistaan. He kohtaavat paljon epäystävällisiä ja välinpitämättömiä ihmisiä kaduilla, joten haluan, että kirkossa he saavat kohdata vain rakastavia ja ystävällisiä ihmisiä. Toiveenani on, että jokainen lähetyssaarnaaja voisi kokea olevansa osa seurakuntaperhettä siellä, missä hän palvelee.

”Ja jos kävisi niin, että te tekisitte työtä koko elinaikanne huutaen parannusta tälle kansalle ja johdattaisitte ainoastaan yhden sielun minun luokseni, kuinka suuri teidän ilonne onkaan hänen kanssansa minun Isäni valtakunnassa!” (OL 18:15.)