”Miksi valitsen palautetun kirkon”, Liahona, helmikuu 2025.
Henkilökuvia uskosta
Miksi valitsen palautetun kirkon
Olen velkaa kaiken, mitä minulla on ja mitä olen – perheeni, arvomaailmani, ammattini, elämäni tarkoituksen – Jeesuksen Kristuksen palautetulle evankeliumille.
Valokuvat Christina Smith
Kun olin lapsena oppinut lukemaan, aloin lukea Raamattua. Siinä vaiheessa kun olin 10-vuotias, halusin Joseph Smithin tavoin löytää oikean kirkon, johon liittyä. Aloin tutkia kotini lähettyvillä olevia kirkkoja. Sitten eräänä päivänä äitini ystävä kutsui meidät perheiltaan.
”Tämä se on”, minä ajattelin. ”Tämä on se kirkko!”
Kaksi viikkoa myöhemmin meidät kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniksi.
Asuimme köyhällä alueella Guatemalassa, missä alkoi muodostua jengejä. Monet vanhemmista ystävistäni liittyivät joihinkin näistä jengeistä. Ellen olisi oppinut tuntemaan evankeliumia, olisin luultavasti liittynyt jengiin ja minut olisi surmattu ennen kuin olisin täyttänyt 18 vuotta, kuten jotkut näistä nuorista miehistä. Kirkkoon liittyminen oli käännekohta tulevissa mahdollisuuksissani.
Tietoa ja todistus
Liityttyäni kirkkoon minulla oli tiedonjano. Siihen mennessä kun täytin 14 vuotta, olin lukenut kaikki pyhät kirjoitukset ja saatavillani olevat kirkon kirjat, kuten kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin James E. Talmagen (1862–1933) kirjat Jeesus Kristus ja Uskonkappaleet.
Vuonna 1984 lauloin kuorossa Guatemalan temppelin vihkimistilaisuudessa. Ihmettelin, miksi jotkut ihmiset protestoivat temppelin vihkimistä vastaan ja jakoivat kirkon vastaista kirjallisuutta temppelin edessä. Noihin aikoihin näin myös joidenkin ihmisten jättävän kirkon eri syistä.
Luin Mormonin kirjan loppuun kaksi kuukautta kasteeni jälkeen. Todistukseni tuosta kirjasta ei ole koskaan hävinnyt. Koska tiedän, että se on totta, tiedän, että Joseph Smith oli profeetta, että Jumala kutsui hänet ja että tämä on Vapahtajan kirkko.
Koska Carlos tietää Mormonin kirjan olevan totta, hän tietää myös, ”että Joseph Smith oli profeetta, että Jumala kutsui hänet ja että tämä on Vapahtajan kirkko”.
Todistus tulee Jumalalta. Jos Jumala sanoo sinulle, että tämä on tosi kirkko ja tiedät, että juuri Hän kertoi sen sinulle, niin siinä se on – sinä tiedät (ks. JS–H 1:25). Kaiken voi ymmärtää ja kestää, kun katsoo tuon linssin läpi.
Keskustelin hiljattain erään sukulaisen kanssa, jolla on vaikeuksia uskonsa kanssa joidenkin internetissä näkemiensä asioiden vuoksi.
”Jos pystyt löytämään jotakin parempaa kuin Jeesuksen Kristuksen evankeliumi tai sellaista, mikä tekee sinut onnellisemmaksi kuin evankeliumi, niin tavoittele sitä”, sanoin hänelle. ”Mutta tiedän kokemuksesta, ettei ole mitään parempaa eikä mikään tee meitä onnellisemmiksi kuin Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.”
Kerroin hänelle, että jotkut ihmiset sanovat, ettei Jumalaa ole olemassa ja ettei evankeliumi ole totta, mutta he eivät etsi totuutta vilpittömästi. Ja on muita, kuten kuningas Lamonin isä, joka oli niin innokas tuntemaan Jumalan, että rukoili: ”Ilmaise itsesi minulle, niin minä luovun kaikista synneistäni tunteakseni sinut” (ks. Alma 22:17–18).
Se, että rakastaa eikä tuomitse, on ratkaisevan tärkeää autettaessa jotakuta, joka kamppailee vaikeiden uskoa koskevien kysymysten kanssa. Sukulaiseni sanoi, ettei hän aikonut enää käydä kirkossa, mutta hän ei lakannut käymästä kirkossa. Luulen, että hän jatkoi kirkossa käymistä, koska meillä on läheinen suhde ja hänestä tuntuu, että ymmärrän hänen epäilyksiään.
Musiikkia ja lempeitä armotekoja
Kun todistukseni kasvoi nuorena, kasvoi myös rakkauteni musiikkiin. Tuo rakkaus sai alkunsa, kun astuin myöhempien aikojen pyhien kappeliin ja näin ensimmäistä kertaa pianon. Tunnen, että Herralla oli suunnitelma minua varten, koska tunsin vetoa pianon ääreen. Avasin pianopenkin, löysin kirjan, jossa opetettiin pianonsoittoa, ja aloin opettaa itseäni.
Pian soitin pianoa seurakunnassamme joka sunnuntai ja lauloin seurakunnan nuorten kuorossa. Kun täytin 16 vuotta, aloin opiskella Guatemalan kansallisessa konservatoriossa. Konservatorion kuoronjohtaja Beto Echeverria kehotti minua ryhtymään ammattilaiseksi. Sen jälkeen olen soittanut pianoa ja johtanut monia kuoroja kirkon tapahtumissa. Lopulta minusta tuli kirkon musiikkikoordinaattori Keski-Amerikan vyöhykkeellä. Nykyään työskentelen pianoteknikkona ja musiikinopettajana.
Carlos, joka laulaa tyttärensä Rocion kanssa, löysi rakkautensa musiikkiin, kun hän meni myöhempien aikojen pyhien kappeliin, näki ensimmäisen kerran pianon ja opetteli soittamaan.
Kun presidentti Russell M. Nelson vieraili Guatemalassa vuonna 2019 osana yhdeksänpäiväistä palvelutyömatkaansa Latinalaisessa Amerikassa, hän puhui illan hartaustilaisuudessa, jossa minua oli pyydetty johtamaan 200 hengen kuoroa. Jonkin aikaa sen jälkeen kun olimme alkaneet harjoitella, näin unen.
Näin unta, että voisin tervehtiä profeettaa. Hartaustilaisuuden jälkeen, kun presidentti Nelson heilutti nenäliinallaan jäähyväisiä paikalla olleille 22 000 ihmiselle, hän kääntyi puoleeni ja sanoi täydellisellä espanjalla: ”Kiitos oikein paljon. Hienosti tehty!” Sitten puhuessaan yleisölle sisar Wendy Nelson sanoi: ”En tiennyt, että teillä on tabernaakkelikuoro Guatemalassa!”
Erään toisen lempeän armoteon, jonka olen saanut palvelemalla musiikin välityksellä, sain vuonna 2024, kun minut kutsuttiin laulamaan temppeliaukiolle tabernaakkelikuoron kanssa huhtikuun yleiskonferenssissa. Sain vielä yhden siunauksen, kun suoritin kandidaatin tutkintoni BYU-Pathway Worldwide -ohjelman avulla – mitä olin toivonut nuoresta aikuisesta asti.
Voin ilman epäilystäkään sanoa, että olen velkaa kaiken, mitä minulla on ja mitä olen – perheeni, arvomaailmani, ammattini, elämäni tarkoituksen – Jeesuksen Kristuksen palautetulle evankeliumille. Se on tuonut minulle varjelusta, ohjausta ja lukemattomia siunauksia.
”Kaiken voi ymmärtää ja kestää” Vapahtajasta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan saadun todistuksen avulla, sanoo Carlos, joka on kuvassa vaimonsa Claudian ja heidän lastensa Josen ja Rocion kanssa.