2025
Tiedät, mitä tehdä
Helmikuu 2025


”Tiedät, mitä tehdä”, Liahona, helmikuu 2025.

Myöhempien aikojen pyhien kertomaa

Tiedät, mitä tehdä

Erään perheen suuren hädän hetkenä Herra osoitti minulle, että Hän on tietoinen heistä.

Nainen ojentamassa elintarvikkeita toiselle naiselle

Kuvitus Katy Dockrill

Eräänä aamuna pian sen jälkeen kun minut oli kutsuttu Apuyhdistyksen johtajaksi, sain puhelun eräältä perheenäidiltä seurakunnassamme. Hän kertoi menettäneensä työnsä ja toi esiin terveysongelmiaan ja muita haasteita. Oli selvää, että perhe oli käyttänyt viimeiset voimavaransa. Kuunnellessani rukoilin mielessäni, että Pyhä Henki johdattaisi ja ohjaisi sanojani ja tekojani.

Vakuutin tälle sisarelle, että ottaisin yhteyttä piispaamme ja olisin heihin yhteydessä myöhemmin sinä päivänä. Tunsin, että minun oli tärkeää auttaa tätä perhettä, etenkin tässä kodissa olevia lapsia. Soitettuani useita puheluja sain kuitenkin tietää, että koko piispakunta ja vanhinten koorumin johtokunta olivat poissa kaupungista. Koska olin uusi tehtävässäni, en ollut varma, mitä tehdä.

Polvistuttuani rukoukseen ja pyydettyäni apua päätin lähteä ostamaan ruokaa tälle perheelle ja selvittää asiat piispan kanssa tämän palattua. Päätin myös lahjoittaa joitakin tarpeellisia tavaroita. Kun olin autossa ja valmistauduin lähtemään, sain selkeän vaikutelman, josta ei voinut erehtyä: ”Odota.” Noudatin kehotusta ja nousin autostani. Tuntia myöhemmin etuoveeni koputettiin.

Ovella seisoi eräs leski seurakunnastamme. Hän ojensi minulle kaksi isoa ruokakassia ja sanoi: ”Sisar Smith, tiedän, että sinä tiedät, mitä tehdä näillä.” Sitten hän kiiruhti kuistimme portaita alas autolleen.

Sisimpäni oli tulvillaan kiitollisuutta ja Hengen tuomia lempeitä tunteita. Herra oli vastannut rukoukseeni. Mieleeni muistui Nefi, jota Henki johdatti ja joka ei edeltä käsin tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä (ks. 1. Nefi 4:6).

Kun rukoilemme ja noudatamme pieniä, hiljaisia kehotuksia, saamme Herralta tämän vakuutuksen: ”Teille annetaan tuona hetkenä, niin, tuossa silmänräpäyksessä, mitä teidän tulee sanoa” (OL 100:6) – ja toisinaan, mitä meidän tulee tehdä. Herra tiesi tämän perheen pakottavat ja välittömät tarpeet ennen minua. Minua siunattiin niin, että sain todistaa Herran lempeää armotekoa tämän lesken antaessa uhrin, jolla ruokittiin eräs perhe juuri silloin kun he tarvitsivat apua.

Olen kiitollinen taivaallisesta Isästä, joka huolehtii meistä hädän hetkellä, kun lähestymme Häntä.