”Tuskan kyynelistä kiitollisuuden kyyneliin”, Liahona, helmikuu 2025.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Tuskan kyynelistä kiitollisuuden kyyneliin
Avioeroni jälkeen tunsin riittämättömyyttä palvella johtohenkilönä seurakunnassani.
Kuvitus Katy Dockrill
Mikään ei valmistanut minua siihen päivään, jolloin kymmenen yhteisen vuoden jälkeen vaimoni sanoi haluavansa jättää kirkon ja avioliittomme. On totta, että meiltä kummaltakin oli puuttunut kypsyyttä, ystävällisyyttä, anteeksiantoa ja rakkautta, mutta halusin edelleen yrittää parantaa avioliittoamme. Hän ei kuitenkaan halunnut sitä.
Minusta tuntui, että kunnioitin liittojani, tutkin innokkaasti pyhiä kirjoituksia ja palvelin tunnollisesti seurakuntamme piispakunnassa. Mutta kun vaimoni oli lähtenyt, olin niin ymmälläni, vihainen ja hämmentynyt, että heräsin keskellä yötä tuskissani. Kyyneleet virtasivat, ja tein sen ainoan asian, mitä pystyin tekemään – rukoilin tuntikausia.
Tunsin olevani kuin auton kuljettaja, joka ajoi turvallisesti mutta johon yhtäkkiä törmäsi toinen hallitsemattomasti liikkuva auto. Eikö kuuliaisuuteni pitänyt suojella minua onnettomuuksilta?
Mietin, pitivätkö seurakunnan jäsenet minua huijarina. Olin seurakunnan johtohenkilö, jonka perhe oli toista kuin mielikuva malliperheestä. Kuinka voisin kohdata seurakunnan jäseniä, kun elämäni tuntui särkyneen? Koska tunsin riittämättömyyttä, päättelin, että minun pitäisi pyytää vapautusta kirkon tehtävästäni.
”Jos kamppailet riittämättömyyden tunteiden kanssa, sinun ei pitäisi pyytää sitä”, piispani sanoi. ”Olemme kaikki ihmisiä ja teemme virheitä.”
Viisi vaikeaa vuotta myöhemmin huomasin muuttuneeni. Olin rakastavampi ja anteeksiantavampi. Sieluni oli tyynempi. Näin heikkouteni mahdollisuuksina tulla puhdistetuksi Pyhän Hengen avulla (ks. Et. 12:27).
Aikanaan tapasin suurenmoisen naisen, jolla oli kaksi lasta aiemmasta avioliitosta. Hänestä tuli vaimoni vuonna 2020. Olen ollut onnellinen siitä asti. Öiset ahdistuksen kyyneleeni virtaavat nyt kiitollisuuden kyynelinä. Herra vuodattaa niin monia siunauksia.
Koska olen kokenut onnettomia ja epäterveitä olosuhteita perheessäni, saan lohtua kahdentoista apostolin koorumin jäsenen, vanhin David A. Bednarin neuvosta: ”Te, jotka olette kokeneet avioeron tuomaa surua perheessänne tai tunteneet rikotun luottamuksen tuomaa tuskaa, muistattehan, että [Jumalan antama perheen malli] alkaa jälleen teistä! – – Te voitte lisätä voimaa [sukupolvien] ketjuunne ja kenties jopa auttaa rikkoutuneiden lenkkien eheyttämisessä.”