”Temmattiin sangen korkealle vuorelle”

Matthew McBride

kirkon historian osasto

Niiden profeettojen tavoin, jotka saivat merkittäviä näkyjä iankaikkisuuksista, mekin voimme nähdä endaumentissa Vapahtajan tehtävän pelastussuunnitelmassa ja oppia, kuinka valmistautua sitä päivää varten, jolloin me kirjaimellisesti pääsemme Hänen ja Hänen Isänsä luokse.

Palautuksen profeettana Joseph Smithiä siunattiin niin, että hän sai nähdä merkittäviä näkyjä iankaikkisuuksista. Hän näki Vapahtajan useammin kuin kerran ja koki näyssä ”sen, mikä oli, sen, mikä on nyt, ja sen, mikä on vielä tapahtuva”.

Joseph ei ole ollut ainoa profeetta, joka sai tällaisia näkyjä. Pyhissä kirjoituksissa on useita kertomuksia uskollisista ihmisistä, jotka ovat nähneet näkymän iankaikkisuuksista. Abraham näki iankaikkisuudet, mukaan lukien kuolevaisuutta edeltävän neuvonpidon taivaassa ja maan luomisen (ks. Abr. 3; 4). Mooses ”temmattiin sangen korkealle vuorelle”, ja hänelle opetettiin kaikkia tätä maata koskevia asioita (ks. Moos. 1:1, 36), mukaan lukien luominen, Aadamin ja Eevan lankeemus sekä Jeesuksen Kristuksen pelastava tehtävä. Henok, Nefi ja Johannes Ilmestyksensaaja saivat vastaavia näkyjä, joiden avulla he saavuttivat profeetallisen näkökulman (ks. Moos. 7; 1. Nefi 11–15; Ilm. 1).

Oletko joskus lukenut näitä kertomuksia ja toivonut, että voisit saada samankaltaisen kokemuksen? Millaista olisi nähdä Isän suunnitelman laajuus omin silmin ja kuulla Hänen äänensä omin korvin?

Endaumentti antoi pyhille näkymän iankaikkisuuksiin

Kirtlandissa Ohiossa Yhdysvalloissa Joseph pyrki valmistamaan muita varhaisia pyhiä etuoikeuteen saada muinaisten profeettojen tavoin itse nähdä pilkahdus iankaikkisuuksista. Kun pyhät rakensivat Kirtlandin temppeliä, Herra lupasi, että ”kaikki puhdassydämiset”, jotka astuvat siihen ensimmäiseen myöhempien aikojen temppeliin, ”saavat nähdä Jumalan” (OL 97:16).

Joseph kehotti pyhiä valmistautumaan fyysisesti ja hengellisesti tämän siunauksen saamiseen. He paastosivat, rukoilivat, tutkivat evankeliumia, pesivät kehonsa ja pukeutuivat puhtaisiin vaatteisiin. Sitten tammikuusta 1836 alkaen ja huipentuen temppelin vihkimiseen ja juhlakokoukseen kaksi kuukautta myöhemmin monet pyhät Kirtlandissa astuivat Herran huoneeseen ja saivat luvatun pilkahduksen iankaikkisuudesta. ”Vapahtaja ilmestyi joillekuille”, Joseph kirjoitti päiväkirjaansa, ”samaan aikaan kun enkelit palvelivat muita.” Toistaen Herran lupauksen, että Hän antaisi pyhille voiman huoneessaan, Joseph Smith viittasi näihin kokemuksiin ”todellakin endaumenttina”.

Kirtlandin temppelin vihkimistä ympäröinyt aika oli merkittävä hetki, pyhä ajanjakso, yksi suurista ihmeistä kirkon varhaisessa historiassa. Ja kun taivaallisia sanansaattajia kävi tuossa temppelissä, Herra antoi profeetta Joseph Smithille avaimet, joita tarvittiin tulevan temppelityön suorittamiseen (ks. OL 110).

Muutama vuosi myöhemmin Nauvoossa Illinoisissa Yhdysvalloissa kirkko oli kasvanut. Tuhansia uusia käännynnäisiä, jotka eivät olleet kokeneet ”voiman endaumenttia” Kirtlandissa, virtasi sinne kirkon lähetyskentiltä Englannista ja kaikkialta Yhdysvalloista.

Kun pyhät kokoontuivat Nauvooseen, Herra innoitti Joseph Smithiä käyttämään endaumentissa näyteltyä esitystä, jolla voitaisiin esittää suuri näkymä Herran suunnitelmasta. Tämä esitys luomisesta, lankeemuksesta ja lopullisesta paluustamme Jumalan luo Jeesuksen Kristuksen pelastavan tehtävän ansiosta oli temppeleissä suoritettavan ja toistettavan endaumenttiseremonian ydin. Pyhät saivat osallistua siihen itsensä ja esivanhempiensa puolesta. Vaikka toimituksen sisältö erosikin Abrahamin ja Mooseksen kertomista näyssä saaduista kokemuksista, sen ydin oli sama.

Endaumentti sijoitti osallistujat kosmiseen kertomukseen. Sen sijaan että pyhille olisi vain luettu profeetallisesta näystä, heille opetettiin näkymien ja äänien välityksellä iankaikkisuuksista. Heistä tuli kertomuksen näyttelijöitä, kun he tekivät liittoja, jotka auttaisivat heitä palaamaan Jumalan luo. Oli kuin he olisivat olleet Nefi vuorella tai Joseph Smith Kirtlandissa. Ja sama Henki, joka opetti profeettoja, saattoi opettaa heitä, kun he osallistuivat endaumenttiseremoniaan.

Valokuva Nauvoon temppelistä Illinoisissa Yhdysvalloissa Shane Michael Bezzant

Endaumentti asetti heidän päivittäiset huolensa oikeisiin mittasuhteisiin

Osallistuminen endaumenttiin Nauvoon temppelissä auttoi asettamaan pyhien päivittäiset huolet ja vaikeat koettelemukset oikeisiin mittasuhteisiin. Se vakuutti heidät Vapahtajan rakkaudesta ja muistutti heitä loistavasta tulevaisuudesta, joka odottaisi niitä, jotka tekevät liittoja ja pitävät ne. Muistellessaan pyhien pakkolähtöä Nauvoosta ja heidän pitkää matkaansa uuteen kotiin Utahiin Sarah P. Rich todisti: ”Ilman sitä uskoa ja tietoa, jota meille annettiin siinä temppelissä Herran Hengen vaikutuksella ja avulla, matkamme olisi ollut kuin hyppäämistä tuntemattomaan.”

Presidentti Russell M. Nelson vahvisti Sarahin havainnon opettaessaan, että endaumentin opetus ja liitot ”kohottavat meidät omien voimiemme ja näkökulmamme rajojen yläpuolelle”.

”Jokainen temppeli on opin huone”, presidentti Nelson julisti. ”Siellä meille opetetaan Mestarin tietä. Hänen tiensä eroaa muiden tavoista.” Viitaten siihen, kuinka hengellinen valmistautuminen, kuten pyhien kirjoitusten tutkiminen, voi parantaa temppelikokemustamme, presidentti Nelson lisäsi: ”Muinaisten pyhien kirjoitusten kertaaminen on vieläpä valaisevampaa sen jälkeen kun tuntee temppeliendaumentin.”

Ajan myötä menetelmät, joita käytetään pelastussuunnitelman loistavien totuuksien esittämiseen temppeleissä, ovat muuttuneet kirkon jäsenten roolisuorituksista elokuvaesitykseksi, joka on käännetty monille kielille. Esitystavasta riippumatta miljoonat myöhempien aikojen pyhät ovat viimeisten 180 vuoden aikana saaneet siunauksekseen laajentuneen iankaikkisen näkemyksen noustessaan vuorelle astumalla Herran huoneeseen.