Julkaistaan vain sähköisenä: nuorille aikuisille
Kun elämä oli vaikeaa, koin lohtua seminaarissa ja instituutissa
Kirkkoon liityttyäni olen käynyt seminaarissa ja instituutissa ravitakseni ja vahvistaakseni uskoani.
Tutustuin palautettuun evankeliumiin, kun olin 11-vuotias.
Isoveljeni olivat liittyneet kirkkoon nuorempana mutta olivat lakanneet käymästä kirkossa. Eräänä päivänä lähetyssaarnaajat kävivät isoveljeni luona ja kutsuivat häntä tulemaan takaisin. Hän teki niin, ja siinä samalla minä päädyin tulemaan kirkkoon, ottamaan vastaan evankeliumin ja menemään kasteelle.
Muutamat seuraavat vuodet olivat vaikeita monestakin syystä. Olin alttiina monille poluille, jotka olivat vastoin evankeliumin opetuksia. Vaikka vanhempani tukivat kirkossa käymistämme, he eivät olleet kirkon jäseniä eikä heillä ollut samoja tasovaatimuksia. Niinpä minulla ei ollut kotona perustusta hengelliselle kasvulle.
Tuona aikana seminaariin osallistuminen ja yhteydenpito nuorjohtajiini todella auttoi minua selviytymään vaikeista ajoista ja pysymään sitoutuneena evankeliumiin. Kasvoin hengellisesti opettajien ja muiden minua rakastavien ja kasvustani välittävien kirkon jäsenten ponnistelujen ansiosta.
Lopulta Nuorten Miesten johtajani ja muiden johtohenkilöiden kannustamana palvelin lähetystyössä. Nuo kaksi vuotta olivat uskomaton siunaus minulle ja todistukselleni. Panin käytäntöön kaiken, mitä olin oppinut seminaarissa, ja kerroin evankeliumista monille ihmisille.
Kun palasin kotiin, kohtasin kuitenkin lisää vaikeita koettelemuksia.
Kotiinpaluu ja luottamuksen oppiminen
Uskon, todistuksen ja hengellisyyden säilyttäminen lähetystyön jälkeen voi olla vaikeaa. Mutta yksi asia, joka auttoi minua pysymään lujana lähetystyöni jälkeen, oli instituutti.
Asetin tavoitteen yrittää osallistua instituuttiluokkiin joka viikko, ja tuo päätös oli äärimmäisen tärkeä elämässäni.
Etsin myös työpaikkaa, mutta mikään ei onnistunut. Työttömyyden aiheuttama ahdistus kalvoi minua, ja yhdessä vaiheessa eräs ystäväni kutsui minut mukaansa töihin. Työhön kuului alkoholivaraston hoitamista ja työskentelyä lauantai-iltaisin – samana iltana, kun minulla oli instituutti, joten epäröin ottaa työtä vastaan.
Torjuin ystäväni tarjouksen, mutta hän kutsui kutsumistaan minua työskentelemään kanssaan. Rahani olivat loppumassa, ja hänen työtarjouksensa oli ainoa, joka minulla oli. Niinpä aloin harkita sen työn vastaanottamista.
Päätin kysyä taivaalliselta Isältä, mitä minun pitäisi tehdä. Tunsin Hengen todistavan minulle, että ellen menisi instituuttiin, todistukseni todennäköisesti heikkenisi. Tunsin Hengen vahvistavan minulle, ettei minun pitäisi ottaa sitä työtä vastaan, ja torjuin jälleen kerran ystäväni kutsun.
En ollut varma, mitä tekisin, ellen saisi työpaikkaa pian, mutta panin luottamukseni polkuun, jota taivaallinen Isä halusi minun edelleen kulkevan.
Seuraavalla viikolla instituutissa sain kuulla avoimesta omavaraisuuskoordinaattorin työstä. Hain sitä, kävin haastattelussa ja sain työpaikan. Tiedän, että Herra asetti tuon mahdollisuuden polulleni.
Mistä olen löytänyt lohtua ja voimaa
Kokemukset, joita minulla on ollut osallistuessani seminaariin ja instituuttiin, ovat vahvistaneet uskoani Jeesukseen Kristukseen ja muuttaneet elämääni, aivan kuten presidentti Russell M. Nelson lupasi kirkon nuorille ja nuorille aikuisille: ”Mikä sitten auttaa sinua tulemaan tällaiseksi Jeesuksen Kristuksen hartaaksi opetuslapseksi? Yhtenä vastauksena on seminaari ja instituutti – ei vain siellä käyminen vaan aktiivinen osallistuminen oppitunneilla ja kaikkien tehtävien tekeminen uskollisesti.”
Työpaikan saamisen jälkeen elämä ei ole edelleenkään ollut helppoa. Mutta pidän huolen siitä, että asetan Herran etusijalle ja käyn kirkossa, turvaudun Mormonin kirjaan, pidän kunniassa kutsumukseni, nautin sakramentin ja osallistun instituuttiin. Nämä asiat auttavat minua löytämään lohtua silloinkin kun elämäni on monimutkaista. Olen hyvin kiitollinen kaikista apuneuvoista, joita meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa!
Toivon, että instituutti voi auttaa sinua tuntemaan lohtua ja toivoa Vapahtajassa, kuten se on tehnyt minulle.