Osa Kristusta, osa minua

Kun Jeesus kerran paransi sokean miehen, ”Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ’Mene Siloan altaalle ja peseydy.’ – – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.”

Tämä ele on aina kiinnittänyt huomioni. Muina aikoina Hänen sanansa tai Hänen suojelevan kätensä ihmeellinen kosketus riitti uskollisten parantumiseen. Mutta tässä tilanteessa Hän teki maa-aineksesta ja omasta syljestään savea ja sitten voiteli tällä parantavalla balsamilla nöyrän ja uskollisen sokean miehen silmät, ja pestyään silmänsä mies pystyi näkemään ensimmäistä kertaa tähänastisen pimeän elämänsä aikana.

Voimme oppia jotakin tästä armollisesta tapahtumasta. Jeesuksen osuus (sylki) ja meidän osuutemme (maa-aines) yhdessä tuottavat parantavaa mutaa, joka auttaa muita saamaan elämäänsä hengellisen näkemyksen, joka muuttaa heitä parempaan suuntaan. Yhdessä Herran kanssa me olemme osa sitä mutaa, jonka ansiosta Hänen lapsensa voivat nähdä niin kuin Herra näkee heidät.

Tässä kertomuksessa Jeesus kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” Tämä uudistunut mies, jolla oli uusia mahdollisuuksia elämässä, vastasi: ”Minä uskon, Herra.” Sitten mies ”lankesi maahan hänen eteensä”.

Emme tiedä, mutta on hyvin todennäköistä, että tämän miehen elämä muuttui täysin, kun hän sai fyysisen näkökykynsä ja myös hengellisen näkökykynsä, ja hän omisti elämänsä Herran Jeesuksen Kristuksen esimerkin noudattamiseen lähimmäistensä palveluksessa.

Jeesuksen Kristuksen nöyrille opetuslapsille on ominaista, että he eivät pidä saamiaan siunauksia itsellään vaan jakavat ne kaikkien niiden kanssa, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan ja ottamaan ne vastaan. He ovat ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään hyvää ja jakamaan Vapahtajan rakkautta, jota he saavat Mestarinsa käsistä.

Eräänä sateisena päivänä rakas vaimoni Elisa, pieni tyttäremme Beatriz ja minä olimme autossamme liittymässä moottoritielle, kun näimme pienen ja hauraan iäkkään naisen kävelevän tien reunassa. Rankkasade oli kastellut hänen ohuet vaatteensa. Vauhtimme oli liian nopea, jotta olisimme voineet pysähtyä, mutta me vain katsoimme toisiamme ja käänsimme automme ympäri mahdollisimman pian. Kun palasimme naisen luo, pysäytimme auton, ja suloinen vaimoni juoksi auttamaan naisparkaa samalla kun minä soitin poliisille. Annoimme hänelle paikan autossamme, kuivasimme häntä ja käärimme hänet lämpimään peittoon. Lupasimme hänelle suojaa ja turvallisuutta. Jäimme hänen luokseen, kunnes poliisipartio saapui paikalle, ja tiedustelujen jälkeen poliisit ottivat hänet huostaansa. He ilmaisivat kiitollisuutensa siitä, mitä olimme tehneet tämän hyvän naisen hyväksi, joka oli kulkenut surullisen näköisenä vaarallisessa paikassa.

Kun jatkoimme matkaamme, olimme kiitollisia Herralle siitä, että Hän salli meidän olla Hänen käsinään ja antaa tälle yksinäiselle naiselle sitä huolenpitoa ja hyvyyttä, jota Hän suo meille päivittäin.

Kun me teemme oman osamme, Herra tekee oman osansa. Hän ylevöittää meitä ja kohottaa meidät uskomattomiin hengellisiin korkeuksiin. Kun solmimme pyhiä liittoja taivaallisen Isämme kanssa, Hän sitoo meidät itseensä erityisellä tavalla, mikä antaa meidän päästä osallisiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimasta. ”Isämme haluaa syvemmän suhteen kaikkiin poikiinsa ja tyttäriinsä, mutta se on meidän valintamme. Kun päätämme lähestyä Häntä solmimalla liittosuhteen, Hän voi lähestyä meitä ja siunata meitä täydemmin.”

Pyyntöni ja kutsuni on, että me olisimme sitä maaperää, jota Hän käytti parantamiseen. Todistan, että Jeesus Kristus on suuri sielumme parantaja. Olkoon meidän osamme aina yhtä Hänen kanssaan, jotta meistä voi tulla yhtä Hänen kanssaan ja ”olisimme hänen kaltaisiaan”.

Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.