Parasta, mitä voimme antaa perheellemme

Vanhin Sandino Román

seitsemänkymmenen koorumista

Meidän tulee tehdä kaikki voitavamme ulottaaksemme evankeliumin tiedon ja siunaukset lapsillemme ja muille.

Varhain elämässäni vanhemmillani oli vaikeuksia avioliitossaan, ja se vaikutti perheeseemme. Kun äitini ystävä sai tietää tästä, hän sanoi äidilleni: ”Mitä jos tulisit tutustumaan minun kirkkooni?” Äiti sanoi, etteivät hän ja isä olleet valmiita siihen. Hänen ystävänsä sanoi: ”Mikset sitten anna minun ottaa lapsiasi mukaani?” Siihen aikaan olin viisivuotias. Siskoni oli kahdeksanvuotias.

Tämä hyvä ystävä vei minua ja siskoani kirkkoon muutamien vuosien ajan. Muistan kokeneeni Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin iloa. Todistukseni kasvaessa toivoin ja rukoilin, että vanhempani tutustuisivat viimein evankeliumiin. Kun siskoni päätti mennä kasteelle, vanhemmistani tuntui, että heidän piti ottaa hieman selvää kirkosta.

Vanhempieni alkaessa oppia, että evankeliumi on totta, näin heissä sydämenmuutoksen. He nöyrtyivät ja alkoivat ottaa vastaan evankeliumia. Vuosi heidän kirkkoon liittymisensä jälkeen täytin kahdeksan ja isäni kastoi minut. Taivaallinen Isä oli kuullut rukoukseni ja vastannut niihin.

Kolme vuotta myöhemmin vihittiin käyttöön Méxicon temppeli Meksikossa. Minulla oli tilaisuus mennä sinne perheeni kanssa. Polvistuimme kauniin alttarin ääreen tullaksemme sinetöidyiksi yhteen ikuisesti, ja riemuitsimme lupauksista ja toivosta, joita Jeesus Kristus ja Hänen evankeliuminsa tuovat. Vuosia myöhemmin vaimoni ja minut sinetöitiin samassa Herran huoneessa.

Muistan, kun esikoiseni syntyi. Niinä herkkinä hetkinä, kun pitelin tytärtäni sylissäni, minua häkellytti pienen tyttäreni puhtaus ja se luonnollinen rakkaus ja halu, joka minulla hänen isänään oli suojella häntä, huolehtia hänestä ja opettaa häntä parhaan kykyni mukaan. Kun mietin olosuhteita tässä langenneessa maailmassa, johon tyttäreni oli äskettäin tullut, minussa kasvoi voimakas toivon ja vastuun tunne niiden liittojen tähden, joita vaimoni ja minä olimme solmineet Herran kanssa temppelissä. Ymmärsin, että parasta, mitä mitenkään voisin opettaa tyttärelleni – ja aikanaan kaikille lapsilleni – on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Juuri sitä Herra on tehnyt meidän kanssamme aivan alusta asti.

Pyhä vastuu

Herra käski Aadamia opettamaan lapsilleen, ”että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, tai he eivät voi mitenkään periä Jumalan valtakuntaa. – –

Sen tähden minä annan sinulle käskyn opettaa näitä asioita avoimesti lapsillesi ja sanoa: – –

teidän täytyy syntyä uudesti taivaan valtakuntaan vedestä ja Hengestä ja tulla puhdistetuiksi verellä, nimittäin Ainosyntyiseni verellä, niin että teidät voitaisiin pyhittää kaikesta synnistä ja te saisitte nauttia iankaikkisen elämän sanoista tässä maailmassa ja iankaikkisesta elämästä tulevassa maailmassa – –.

Ja nyt, katso, minä sanon sinulle: Tämä on pelastussuunnitelma kaikille ihmisille.” (Moos. 6:57–59, 62.)

Perhe on paras ympäristö oppia Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Ihannetapauksessa [sekä isä että äiti] ovat läsnä erilaisine lahjoineen [ohjaamassa lastensa kasvua].” Mutta vaikka olosuhteet eivät olisikaan ihanteelliset, voimme silti opettaa lapsillemme Kristuksen oppia ja sitä, miten tärkeää on ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen sovitus ja käyttää sitä elämässään. Ja toivottavasti evankeliumi itää heidän sydämessään.

Evankeliumi auttaa meitä opettamaan lapsiamme oppimaan eron hyvän ja pahan välillä. Toisinaan heidän täytyy maistaa, ”[karvasta], jotta he tietäisivät antaa arvon hyvälle” (Moos. 6:55). Kun lapsemme oppivat, heistä tulee ”vapaita toimimaan tahtonsa mukaan” (Moos. 6:56). He saattavat päättää noudattaa sitä, mitä opetamme, tai päättää olla noudattamatta, mutta me emme ole yksin täyttäessämme tätä pyhää vastuuta.

Pyhän Hengen lahja

Jos uskomme Jeesukseen Kristukseen, teemme parannuksen ja otamme kasteen, Herra sanoo: ”Sinä saat Pyhän Hengen lahjan” (Moos. 6:52). Tämä on yksi suurimmista lahjoista, mitä voimme saada. Ei ole olemassa parempaa kumppania puhdistamaan ja pyhittämään meitä ja muuttamaan luonnettamme parempaan suuntaan ”tehden meistä pyhempiä, täydellisempiä, enemmän Jumalan kaltaisia (ks. 3. Nefi 27:20)”.

Meidän tulee tehdä kaikki voitavamme auttaaksemme lapsiamme ja muita saamaan tiedon siitä, että Pyhä Henki on todellakin siunaus ja kallisarvoinen lahja Jumalalta. Pyhän Hengen ”on suotu pysyä [meissä]; taivaan todistuksen; Lohduttajan, kuolemattoman kirkkauden rauhan; totuuden kaikista asioista; hänen, joka elävöittää kaiken, joka tekee kaiken eläväksi; hänen, joka tietää kaikki asiat” (Moos. 6:61).

Parhaita asioita, mitä voimme tehdä perheemme hyväksi, on auttaa heitä luottamaan Jumalaan koko elämänsä ajan ja pysymään lujina säilyttäen Pyhän Hengen jatkuvan toveruuden.

Se on kaiken ponnistelun arvoista

Olen kiitollinen tiedosta, joka minulla on Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Olen kiitollinen vastuusta ja etuoikeudesta, joka vaimollani ja minulla on ollut ulottaa tämä tieto ja evankeliumin siunaukset lapsillemme ja muille.

Se on jatkuvaa toimintaa. Vaimoni ja minä teemme yhä työtä opettaaksemme lapsiamme, ja he tekevät omia päätöksiään Jumalalta saamansa tahdonvapauden pohjalta. Se, että opetamme edelleen näitä asioita avoimesti lapsillemme, on parasta, mitä voimme tehdä heidän hyväkseen, ja se on kaiken ponnistelun arvoista. Tiedän tämän kokemuksesta. Olen nähnyt, kuinka Vapahtaja ja Hänen evankeliuminsa ovat jalostaneet minua ja halujani. En voi kuvitella, missä olisin muuten. Mitä perheelleni olisi tapahtunut varttuessamme pienessä maaseutukaupungissa Meksikon keskiosassa, ellemme olisi löytäneet palautettua evankeliumia? En rehellisesti sanottuna näe itseäni millään muulla tavoin.

On kaiken ponnistelun arvoista ottaa vastaan Vapahtajan kutsu pyrkiä olemaan täydellinen, kuten Hän ja taivaallinen Isämme ovat (ks. 3. Nefi 12:48), ja kannustaa rakkaitamme tekemään samoin. Kun teemme niin, meistä tulee lopulta pyhiä, kuten He ovat. Ja vaikka me koemme tässä elämässä kovuutta, vastoinkäymisiä ja epäoikeudenmukaisuutta, niin Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta on toivoa (ks. Moroni 7:41). Hänen evankeliuminsa toimitukset ja liitot sitovat meidät – ja perheemme – Häneen ja taivaalliseen Isäämme, jotka ovat tehneet kaiken mahdollisen iankaikkisen onnemme eteen.

Pyrkikäämme tekemään kaikki voitavamme auttaaksemme lapsiamme ja rakkaitamme elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan. Tämä on parasta, mitä voimme antaa heille nyt ja ikuisesti.