”Palveleminen – suurin ilomme”, Liahona, helmikuu 2026.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Palveleminen – suurin ilomme
Uudessa tehtävässäni tunsin jotakin sellaista, mitä en ollut tuntenut aiemmin.
Koronapandemian aikana niillä, joilla oli vakaa työpaikka Perussa, oli edelleen tuloja, mutta monet perulaiset ovat yrittäjiä, jotka myyvät tavaraa kadulla. Ihmisten ei pitänyt lähteä kodeistaan karanteenin takia, joten monet ihmiset eivät voineet tehdä työtä.
Eräänä päivänä kadullemme saapui ryhmä tanssijoita yhtyeen kera ja alkoi esiintyä. Naapurit heittelivät oviltaan heille kolikoita. Ne, joilla ei ollut rahaa, antoivat heille ruokaa.
Sydäntäni särki nähdessäni sellaisessa hädässä olevia ihmisiä. Perheelläni ei ollut paljon, mutta meillä oli enemmän kuin heillä. Me autoimme heitä parhaamme mukaan.
Tuo kokemus opetti minulle, että Herra on tietoinen meistä ja tarpeistamme, ja se palveli minua hyvin tehtävässäni piispana. Koska minulla oli valtava vastuu huolehtia Jumalan lapsista, tunsin tuossa tehtävässä jotakin, mitä en ollut koskaan tuntenut palvellessani muissa tehtävissä.
Kun pandemian jälkeen palasin taas töihin, tulin usein takaisin kotiin noin kello 20. Sitten menin kappelille pitämään puhutteluja ihmisten kanssa, joiden oli tarpeen saada neuvoja ja palvelemista. Puhuttelut jatkuivat joskus myöhään.
Palvellessani tunsin Herran suuren rakkauden lapsiaan kohtaan. Se oli uskomaton tunne, jota en ollut kokenut aiemmin. Joskus palasin kotiin itkien.
Toisinaan tunsin itseni väsyneeksi ja heikoksi, mutta Herra tuki minua palvellessani piispana. Myös vaimoni tuki minua, ja olin kiitollinen siitä, että lapseni näkivät minun palvelevan Herraa.
Opin myös ymmärtämään sen suuren rakkauden, jota johtohenkilömme tuntevat meitä kohtaan. Olen kiitollinen siitä, kuinka tuo tieto auttoi todistustani kasvamaan. Ja olen kiitollinen siitä, että Herra siunasi minua rakkauden lahjalla (ks. Moroni 7:46–48).
Minusta tuntuu, että Jumala antoi minulle tilaisuuden palvella, mitä en ansainnut. Kysyin usein itseltäni: ”Miksi minä?” Opin ymmärtämään, että Herra rakasti minua ja näki minussa jotakin, mitä en nähnyt itsessäni.
Emme menetä mitään Herran palveluksessa. Tiedän, että kaikista niistä toiminnoista, joihin voimme osallistua Hänen kirkossaan, palveleminen, palvelutyö muiden hyväksi ja Herran käsinä oleminen vaikeina aikoina tuovat meille suurimman ilomme (ks. Moosia 2:17).