”Riemullinen liittopolku”, Liahona, helmikuu 2026.
Riemullinen liittopolku
Se ihmeellisyys ja mahtavuus, että perheenjäsenet on liitetty yhteen Isän ja Pojan edessä, tuo sieluuni käsittämätöntä kunnioitusta ja iloa ja täyttää minut kiitollisuuden hengellä.
Vanhin Patrick Kearon ja hänen vaimonsa Jennifer
Kun Israel ja Elizabeth Haven Barlow lähtivät Nauvoosta Illinoisista Yhdysvalloissa kohti Suolajärven laaksoa vuonna 1848, he jättivät jälkeensä poikavauvan, joka oli haudattu pienelle Nauvoon hautausmaalle. Pikkuinen James Nathaniel Barlow, heidän esikoisensa, oli kuollut pian syntymänsä jälkeen toukokuussa 1841.
Kun Israel ja Elizabeth lähtivät kohti Suolajärven laaksoa, he eivät todennäköisesti odottaneet enää koskaan näkevänsä poikansa hautaa. Mutta kun Israel muutamaa vuotta myöhemmin kutsuttiin lähetystyöhön Englantiin, hän kulki Nauvoon halki matkatessaan itään. Elizabethin pyynnöstä hän pysähtyi etsimään heidän poikansa hautaa ja siirtämään tämän jäännökset päähautausmaalle kaupungin itäpuolelle.
Päivän tuloksettoman etsinnän jälkeen Israel pyysi apua paikalliselta vahtimestarilta. Seuraavana päivänä he löysivät haudan, joka sijaitsi Jamesin serkun Marian vieressä. Surullista kyllä, arkut olivat lahonneet ja rikkoutuneet. Kirjeessään vaimolleen Israel kirjoitti: ”Siksi käännyin pois ja päätin, että jättäisin heidät sinne tuleviin aikoihin asti.”
Hän ei ollut kävellyt kauas haudalta, kun hän kuuli äänen. Muistellessaan kokemusta hän kirjoitti: ”Se ei ollut korvin kuultavissa, mutta se oli niin selkeä mielessäni, etten voinut kiistää sitä: ’Isä, älä jätä minua tänne.’” Israel palasi haudalle ja päätti sittenkin siirtää pienen poikansa. ”Tunsin hyvin erityistä tyyneyttä ja mielenrauhaa, jota en ennen ollut tuntenut. – – Tämän verran sanon: etten ole koskaan ollut tietoisempi mistään hoitamastani velvollisuudesta elämässäni.”
Syyskuun 2. päivänä 1853 Israel Barlow ja vahtimestari siirsivät Jamesin ja Marian ruumiit Nauvoon päähautausmaalle merkiten paikan ”kivillä hautojen pää- ja jalkopäässä”.
Israel kertoi Elizabethille, että viipyessään haudan äärellä ”tunsin halua pyhittää itseni ja kaiken, mitä voisin kutsua omakseni, Herran käsiin, jotta minua voitaisiin pitää arvollisena tulemaan esiin [Jamesin] kanssa ensimmäisen ylösnousemuksen aamuna”.
Israelin omistautuminen Jeesuksen Kristuksen evankeliumille sekä pyhien liittojen kunnioittamiseen sallii Kristuksen tehdä iankaikkisen elämän – tuon kaikista siunauksista suurenmoisimman – mahdolliseksi hänelle, hänen esivanhemmilleen ja hänen jälkeläisilleen.
Ja samoin on meidän kaikkien kohdalla.
Valokuva Jerry Garns, kopiointi sallittu ainoastaan kirkon käyttöön
Pyhiä lupauksia
Taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus rakastavat meitä jokaista enemmän kuin osaamme kuvitella. Heidän rakkautensa ilmenee selvimmin niissä luvatuissa siunauksissa, jotka liittyvät kasteessa ja Herran huoneessa meille tarjottuihin liittoihin.
”Yksi tärkeimmistä käsitteistä ilmoitetussa uskonnossa on pyhän liiton käsite”, presidentti Russell M. Nelson opetti. ”Lakikielessä liitto tarkoittaa yleensä sopimusta kahden tai useamman osapuolen välillä. Mutta uskonnollisessa yhteydessä liitto on paljon merkittävämpi. Se on pyhä lupaus, joka tehdään Jumalan kanssa.”
Jokainen pyhä lupaus, jonka teemme ja pidämme, on meille siunaukseksi. Taivaallinen Isä ja Vapahtajamme Jeesus Kristus haluavat vetää meidät lähemmäs Heitä. He haluavat auttaa meitä oppimaan ja kasvamaan uskossa ja ymmärryksessä. He haluavat antaa meille taivaallista voimaa. He haluavat meidän kokevan parantumista ja rauhaa maailmassa, jossa sellaisia siunauksia on vaikeaa saavuttaa. He haluavat meidän kokevan iloa tässä elämässä ja tulevassa elämässä. Tämän täydellisen rakkauden innoittamina He tarjoavat meille mahdollisuuden solmia liittosuhde Heidän kanssaan. Meillä on siunaus sitoutua noihin liittoihin uudelleen viikoittain sakramenttikokouksessa.
Me nautimme sakramentin kiitollisuuden hengessä, koska meillä on riemullinen siunaus ottaa päällemme Jeesuksen Kristuksen nimi ja muistaa Hänet ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan. Tuo rakkaus näkyy Hänen sovituksensa lahjassa – että Hän kärsi, vuodatti vertansa ja antoi henkensä meidän puolestamme. Sakramentti siunaa meitä myös viikoittaisella mahdollisuudella osoittaa halukkuutemme pitää Hänen käskynsä, uudistaa liittomme ja solmia uusi liitto (ks. OL 20:77, 79).
”Kuulen usein ilmaistavan, että me nautimme sakramentin uudistaaksemme kasteessa tehdyn liiton. Vaikka se on totta, se on paljon enemmän”, presidentti Nelson sanoi. ”Olen tehnyt uuden liiton. Te olette tehneet uuden liiton. – – Vastineeksi siitä, [Herra] sanoo, että Hänen Henkensä on aina meidän kanssamme. Millainen siunaus!”
Kun teemme parannuksen ja nautimme sakramentin puhtain sydämin, me saamme Pyhän Hengen ja meidät puhdistetaan synnistä ”ikään kuin meidät kastettaisiin uudelleen. Tämän toivon ja armon Jeesus tarjoaa meille jokaiselle.”
Mikä ilo onkaan tehdä parannus ja saada anteeksi Kristuksen lunastavan rakkauden avulla!
Valokuva Nauvoon temppelistä Illinoisissa Yhdysvalloissa Jennifer Rose Maddy
Hänen ilonsa huone
Sen jälkeen kun presidentti Nelsonista tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti, hän puhui usein liittopolusta, alkaen ensimmäisestä julkisesta sanomastaan kirkon presidenttinä. Eräässä myöhemmässä tilanteessa hän sanoi, että me astumme sille polulle tekemällä parannuksen ja ottamalla vesikasteen (ks. 2. Nefi 31:17) ja ”sitten käymme sille täydemmin temppelissä”.
Aivan kuten sakramentin nauttiminen muistuttaa meitä liitoistamme ja niihin liittyvistä siunauksista, samoin niistä muistuttaa sijaistyön tekeminen temppelissä. Kun suoritamme sijaistoimituksia edesmenneiden puolesta, me muistamme pyhät lupaukset, jotka olemme antaneet, ja luvatut siunaukset, joita saamme.
Liittopolkua kulkiessamme meistä tulee kaikkien niiden siunausten perillisiä, jotka on luvattu Abrahamille, Iisakille, Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen. Noista luvatuista siunauksista huolimatta Abraham, Iisak ja Jaakob eivät eläneet helppoa elämää, emmekä elä mekään. Heidän laillaan mekin kohtaamme vastoinkäymisiä, kuritusta ja menetyksiä, kun meitä ”on koeteltava kaikessa” (OL 136:31; ks. myös 101:4–5). Mutta muinaisten profeettojen ja vanhurskaiden pyhien tavoin mekin tiedämme, kehen voimme turvata (ks. 2. Nefi 4:19).
Elämämme kuolevaisuudessa on vain yksi hetki olemassaolossamme, mutta tuolla hetkellä – joskus hyvin vaikealla – on iankaikkista merkitystä. Kyllä, taivaallinen Isämme haluaa meidän oppivan ja kasvavan. Ja kyllä, tuo kasvu tuo toisinaan mukanaan pettymystä ja kärsimystä. Hän haluaa kuitenkin elämämme olevan kaunista ja toiveikasta. Siitä syystä ja helpottaakseen matkaamme takaisin Hänen luokseen Hän on varannut Vapahtajan, joka on Hänen Isänsä kanssa solmimiemme liittojen takaaja. Jeesuksen Kristuksen sovituksen ansiosta Isä täyttää lapsilleen temppelissä antamansa lupaukset.
Rakkaudellaan ja sovitusuhrillaan Vapahtajamme on kokenut ja parantanut kaiken, mitä kohtaamme elämässä. Ja Hänen pyhän huoneensa – Hänen ilon huoneensa – ansiosta kaikki järjestyy vastoinkäymisistä huolimatta. Liittojen pitämisen balsami pyyhkäisee pois surun, tuskan, murheen ja pettymyksen. Meidän ei tarvitse kantaa siitä huolta eikä pelätä. Sen sijaan me voimme riemuita siitä, että lunastuksemme hinta on maksettu (ks. 1. Kor. 6:20) ja että liittopolku iankaikkiseen elämään on viitoitettu.
Liittopolku on todellakin lunastavan rakkauden polku. Kun pidämme kunniassa temppelissä solmimamme liitot, me saamme suuremman voiman, suuremman rakkauden, suuremman laupeuden, suuremman ymmärryksen ja suuremman toivon siunauksia. Temppelisinetöimisten ihmeellisyys ja mahtavuus – se että perheenjäsenet on rakkaudessa liitetty yhteen koko iankaikkisuudeksi – tuo sieluuni käsittämätöntä kunnioitusta ja iloa ja täyttää minut kiitollisuuden hengellä.
”Aina kun elämässänne tapahtuu jonkinlaisia mullistuksia, niin turvallisin paikka hengellisesti on elää temppeliliittojenne suojissa!” presidentti Nelson neuvoi. Tiedän omasta suloisesta ja toisinaan katkerasta kuolevaisuuden kokemuksestani, että nuo sanat ovat totta.
James Nathaniel Barlow, Israel ja Elizabeth Barlow’n esikoinen, kuoli pian syntymänsä jälkeen toukokuussa 1841. Vuosia myöhemmin hänet sinetöitiin sijaistoimituksella vanhempiinsa Loganin temppelissä Utahissa.
Kuvitus Allen Garns
Kootkaa heidät kotiin
Kun Israel Barlow oli jättänyt viimeiset jäähyväiset pienelle pojalleen, hän kirjoitti vaimolleen: ”Ajatukset siitä, että olisin poissa kaukana, etten enää koskaan elämässäni palaisi [Jamesin] haudalle, koettelivat viimeistä kiintymyksen tunteiden lankaa, joka minulla oli, kunnes se katkesi kyyneliin hänen haudallaan.”
Kuvittelen, että lisää kyyneliä – tällä kertaa ilon kyyneliä – vuodatettiin 4. joulukuuta 1889. Sinä päivänä pieni James Nathaniel Barlow sinetöitiin vanhempiinsa Loganin temppelissä Utahissa. Siihen mennessä Israel oli jo kuollut, joten muut toimivat hänen ja Jamesin sijaisina.
Sisar Kearon ja minä tunnemme erityistä herkkyyttä ja suurta myötätuntoa Israelia ja Elizabethia kohtaan. Ensimmäinen lapsemme, poika nimeltä Sean, kuoli sydänleikkauksessa ollessaan vasta kolmen viikon ikäinen. Tämä oli meille järisyttävä menetys. Siihen aikaan mietimme, selviytyisimmekö mitenkään. Hautasimme hänet tuskallisen pieneen hautaan Englannissa. Viisitoista vuotta myöhemmin perhettämme pyydettiin muuttamaan kodistamme Yhdistyneessä kuningaskunnassa palvelemaan kirkossa kokoaikaisesti, ja me jätimme tuon pienen haudan taaksemme.
Emme menettäneet pienokaistamme vaelluksella länteen emmekä kärsineet Barlowien käsittämättömiä vastoinkäymisiä, mutta meillä on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä he kävivät läpi. Poikavauvamme hauta on hyvin kaukana, mutta Barlowien tavoin meillä on pyhän sinetöimisliiton kautta kestävä usko Jeesuksen Kristuksen ylösnousemukseen ja perheemme iankaikkiseen luonteeseen.
Meillä kaikilla on haudan tuolla puolen esivanhempia ja muita rakkaita, jotka sanovat meille: ”Älä jätä minua tänne.” Temppeliliittojen ansiosta ketään ei tarvitse jättää jälkeen. Tehtävämme on rakastaa heitä, palvella heitä ja auttaa heidän kokoamisessaan kotiin.
Taivaallinen Isämme rakastaa meitä, teitä ja minua. Hän on antanut meille temppeleitä, jotta ”minkä [me sidommekin] maan päällä, se on sidottu taivaassa” (OL 128:8; ks. myös Matt. 18:18). Hän lähetti Poikansa katkaisemaan kuoleman siteet ja valmistamaan tietä ikuisille siteille ja iankaikkisille perheiden jälleenyhdistymisille.
Siksi meillä on toimituksia. Siksi me solmimme liittoja. Siksi me rakennamme temppeleitä. Siksi me omistaudumme Jumalan työlle ja kirkkaudelle (ks. Moos. 1:39). Ja siksi me vuodatimme ilon kyyneliä tietäessämme, että iankaikkinen jälleennäkeminen odottaa meitä ja rakkaitamme Isän ja Pojan luona.
Löytäkäämme iloa ja rauhaa, kun pidämme liittomme ja teemme yhdessä Herran kanssa Hänen loistavaa pelastuksen työtään.