Nikodemos – Kristuksen totuutta etsimässä

Kimmy Badal

kirkon lehdet

Emme ehkä koskaan tässä elämässä saa tietää, kuinka Nikodemoksen kertomus päättyi, mutta voimme saada oivalluksia hänen kanssakäymisestään Vapahtajan kanssa, kun valmistaudumme pääsiäiseen.

Mitä Nikodemoksen elämäntarinaan tulee, häntä koskevia yksityiskohtia on Uudessa testamentissa niukalti. Tiedämme, että hän oli fariseus ja ”juutalaisten neuvoston jäsen” (Joh. 3:1). Hän oli oikeutettu osallistumaan suuren neuvoston kokouksiin ja oli todennäköisesti varakas. Nämä ominaisuudet merkitsivät korkeaa asemaa juutalaisessa yhteiskunnassa. Hänen sitoutumisensa syvyys opetuslapseuteen ei kuitenkaan käy ilmi.

Oliko hän salainen opetuslapsi vai ei opetuslapsi lainkaan? Uskoiko hän, että Jeesus on Messias? Estikö aseman ja maailmallisten toverien tuoma houkutus häntä ryhtymästä opetuslapseksi? Pyhissä kirjoituksissa ei kerrota sitä, mutta nykyajan Kristuksen seuraajina me voimme saada oivalluksia Nikodemoksen toimista, kun etsimme Jeesusta Kristusta tänä pääsiäisenä.

Tapaaminen Jeesuksen kanssa

Kun Nikodemos esiintyy ensimmäisen kerran evankeliumin kertomuksissa, hän tapaa Jeesuksen salaa yöllä. Hän on ymmällään Vapahtajan julistuksesta, että ”jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3:3). Nikodemos kyseenalaistaa tämän väitteen pitäen opetusta kirjaimellisena. Jeesus nuhtelee häntä lempeästi yrittäen osoittaa sanojensa hengellisen merkityksen ja tehtävänsä Messiaana. Tapaaminen päättyy paljastamatta, ymmärtääkö Nikodemos Vapahtajan opetuksen.

Nikodemos tietää sydämessään, että Jeesus on tullut taivaallisen Isän luota (ks. Joh. 3:2), mutta hän ei ehkä pysty erottamaan Jeesuksen vertauskuvallista sanomaa maallisista todellisuuksista ja omista uskonnollisista käsityksistään. Tämä näkökulma on saattanut olla seurausta siitä, että hän on elänyt koko ikänsä säännellyn juutalaisen perinteen mukaisesti.

Kuinka usein me elämässämme pyydämme vastauksia taivaalliselta Isältä pitäen samalla tiukasti kiinni käsityksistämme siitä, kuinka maailman tulisi toimia? Kuinka usein me etsimme Vapahtajaa haluamatta muuttaa tapojamme tai vaarantaa asemaamme?

Nikodemos ei sinä yönä pystynyt täysin ymmärtämään Vapahtajan sanomaa, mutta Vapahtajan tapaaminen oli hänelle askel kohti ymmärrystä, ja sillä on merkitystä. ”Meitä siunataan, kun meillä on halu tehdä hyvää ja kun todella pyrimme olemaan hyviä”, presidentti Jeffrey R. Holland, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on sanonut.

Puolustamassa totuutta

Vaikka Nikodemos ei ehkä täysin ymmärtänyt kaikkia Kristuksen opetuksia, hän piti kiinni niistä totuuksista, jotka hän tunsi. Niinpä kun ylipapit ja fariseukset kokoontuvat tuomitsemaan Mestaria, Nikodemos on ainoa, joka puolustaa Vapahtajaa.

”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt”, Nikodemos sanoo. Hän puhuu huolimatta siitä, että tietää kenties aiheuttavansa vihamielisyyttä muissa ylipapeissa ja fariseuksissa. ”Taidat olla itsekin Galileasta”, he ivailevat. ”Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.” (Joh. 7:51–52.)

Nikodemoksen tavoin mekin saatamme kohdata vastustusta, kun puolustamme totuuksia, joiden tiedämme olevan oikein. Mutta sillä on merkitystä, että kaikesta huolimatta puolustamme niitä, etenkin kun kyse on todistuksestamme Jeesuksesta Kristuksesta.

Pääsiäisuhri

Joskus teot merkitsevät enemmän kuin sanat. Kristuksen tuskallisen ristiinnaulitsemisen jälkeen Nikodemos auttaa hautaamisessa. Hän tuo kallista mirhan ja aaloen seosta kunnioittaakseen kuollutta Vapahtajaa ja valmistelee Hänen ruumiinsa haudattavaksi (ks. Joh. 19:39–40). Pyhissä kirjoituksissa ei mainita Nikodemosta enää tämän jälkeen, emmekä koskaan saa tietää, seuraako hän Kristusta koko sydämestään.

Kun valmistaudumme tänä pääsiäisenä juhlistamaan Jeesusta Kristusta ja kaikkea sitä, mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, voimme kuitenkin lähestyä Häntä antaen oman uhrimme – alttiin sydämen ja murtuneen mielen. Me voimme uudistaa halumme ymmärtää, kuka Vapahtaja on, ja puolustaa kaikkea sitä, minkä tiedämme olevan totta. Kun teemme niin, pääsiäisestä tulee aikaa muistaa Kristus ”[porttina] elämän iloista ihanimpiin ja [balsamina] elämän ahdingoista ankarimpiin”.