Oliko lähetystyökutsuni erehdys?

Kun olin opiskellut vakuutusalan ja talousmatematiikan tutkintoani varten kaksi vuotta, sain Hengen voimakkaan kehotuksen lähteä lähetystyöhön. Päätin palvella, vaikka menettäisinkin mahdollisesti tietyt opintopisteet, jotka piti suorittaa peräkkäin.

Kun vähän myöhemmin luin, että lähetystyökutsuni oli Salt Lake Cityn keskiselle lähetyskentälle Utahiin Yhdysvaltoihin, hetki tuntui epätodelliselta. En tuntenut ketään, joka olisi palvellut Salt Lake Cityssä. Ajattelin, että ehkä olin avannut väärän lähetystyökutsun. Saavuttuani Salt Lake Cityyn minusta tuntui, että kaikki, mitä tiesin, oli otettu pois. Tajusin istuvani polkupyörän selässä lumessa vailla aavistustakaan siitä, kuinka olla lähetyssaarnaaja. Salt Lake Cityn erilainen kulttuuri ja ilmasto tuntuivat olevan niin kaukana Etelä-Afrikasta kuin minne olisin ikinä voinut matkustaa.

Ensimmäisellä alueellani toverini ja minä kävimme päivällisellä Chris Ruppel -nimisen jäsenen luona. Hän kysyi, osasiko kumpikaan meistä soittaa tai laulaa. Toverini mainitsi, että minä soitan pianoa ja laulan, joten lauloin perheelle erään laulun. Silloin tapahtui jotakin erityistä. Veli Ruppel katsoi minua ja sanoi: ”Vanhin Vizzini, jos jatkat laulamista tuolla tavalla, sinusta tulee menestyvä lähetyssaarnaaja.” Ajattelin, että se oli herttaisesti sanottu, mutta en miettinyt sitä sen enempää.

Muutamaa kuukautta myöhemmin autoin veli Ruppelin kanssa musiikillisen lähetyssaarnaajien takkavalkeaillan järjestämisessä. Jokaisella alueella, jolla palvelin sen jälkeen, käytimme tätä samaa takkavalkeaillan rakennetta. Kanssamme tapahtumaan osallistui monia ihmisiä vaarnan jäsenistä tunnettuihin paikallisiin muusikoihin ja muiden uskontokuntien jäseniin. Opetimme Vapahtajasta musiikin välityksellä ihmisille, jotka eivät muuten olisi halunneet osallistua oppiaiheisiin. Opin, että musiikki voi koskettaa sekä köyhiä että varakkaita, oppineita ja kouluttamattomia.

Lähetystyöni opetti minulle, että voin tehdä vaikeita asioita. Kun palvelin alueella, joka oli hyvin kaukana kotiseudultani ja hyvin erilainen kuin se, opin, että jokainen on Jumalan lapsi. Olen nähnyt ihmeitä ihmisten elämässä toisella puolella maailmaa Utahissa, ja olen nähnyt niitä täällä Etelä-Afrikassa. Tiedän, että jos meillä vain on uskoa, ihmeitä voi tapahtua meidän jokaisen elämässä (ks. Morm. 9:15–21).