Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Kaunein päivä
Herra käytti sitä, että isäni juuret olivat maan alkuperäiskansoissa, auttaakseen häntä tekemään sovinnon perheemme kanssa.
Edesmennyt isäni Claude Roy kuoli vuonna 2015 pian kasteensa jälkeen. Siinä vaiheessa äitini, sisarukseni ja minä olimme olleet kirkon jäseniä jo jonkin aikaa, mutta vuosikymmenten ajan isäni oli järkähtämättömän haluton liittymään kirkkoon.
Hän sanoi, että ajan kuluessa ”sydämeni paatui, ja aloin ärsyyntyä lasteni ja lastenlasteni vierailuista ja halusin eristäytyä perheestäni. Jännitteet kasvoivat kodissani, ja suhteeni vaimooni kiristyi.”
Niihin aikoihin isä alkoi jäljittää Kanadan alkuperäiskansoihin kuuluvia esivanhempiaan, jotka olivat mi’kmaq- ja huron-wendat-kansojen jälkeläisiä. Kun hän oli ottanut yhteyttä mi’kmaq-yhteisöön lähellä kasvupaikkaansa, hänet kutsuttiin powwowiin, alkuperäisväestön juhlatilaisuuteen.
Powwow-illan aikana heimopäällikkö ojensi kätensä ja pyysi lapsia tulemaan luokseen, jotta hän voisi siunata heidät. Sitä seurannut keskustelu perheen ja jälkeläisten tärkeydestä iski isääni kuin ukkonen.
Sillä hetkellä hän sanoi: ”Näin perheeni ojentavan käsivartensa minulle, kun minä käänsin heille selkäni. Minut täytti musertava, sanoin kuvaamaton suru, aivan kuin sydämeni olisi särkymässä kappaleiksi. Tiesin sillä hetkellä, että Herra oli käyttänyt esivanhempieni heimon sanoja pehmittääkseen sydämeni. Tiesin, että minun oli käännyttävä taivaallisen Isäni puoleen ja korjattava perheelleni aiheuttamani vahinko.”
Isä alkoi rakentaa rauhaa perheemme kanssa pyytäen anteeksiantoa jokaiselta perheenjäseneltä. Vaimonsa ja lastensa esimerkin mukaisesti hän alkoi rukoilla ja lukea Mormonin kirjaa. Koska hän oli lukenut monia Amerikan mantereen historioita, Mormonin kirja veti häntä puoleensa. Sen todenperäisyys vahvistettiin hänelle välittömästi.
”Perheeni ympäröimänä minut kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi”, hän sanoi. ”Se oli elämäni kaunein päivä! Todistan rakastavan esimerkin voimasta. Vaimoni säilytti uskonsa 36 vuoden ajan ja oli minulle Kristuksen kaltainen esimerkki, vaikka sydämeni oli paatunut. Sitten yksi viikonloppu muutti kohdallani kaiken.”
Isäni kertomus muistuttaa meitä kauniisti siitä, että Vapahtajan ”armon käsivarret ovat ojennettuina [meitä] kohti” ja että kun me teemme parannuksen, Hän todellakin ottaa meidät vastaan (ks. Alma 5:33).