Rakkauden ja ilon ilosanoma

Ihmissuvulle koitti uusi päivä lehdossa, jossa Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät ja puhuivat Joseph Smithille vastauksena nuoren Josephin rukoukseen siitä, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä (ks. JS–H 1:14–20). Jeesus Kristus kielsi Josephia liittymästä mihinkään kirkkoon. Hän lupasi, että tulevaisuudessa Hänen evankeliuminsa täyteys ilmoitettaisiin Josephille.

Monien mielestä Joseph vaikutti kaikkein epätodennäköisimmältä henkilöltä, jonka voisi kutsua näin tärkeään tehtävään, ja he olivat oikeassa. Hän oli kouluja käymätön ja vähäpätöinen poika pieneltä maatilalta syrjäisestä kaupungista. Aivan kuten jotkut sanoivat Vapahtajasta Hänen omana aikanaan: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46), monet miettivät, mitä hyvää voisi tulla oppimattomalta 14-vuotiaalta Palmyrasta New Yorkin osavaltiosta. Mutta Josephin avulla – niin epätodennäköiseltä kuin hän ehkä vaikuttikin – taivaallinen Isä ja Herra Jeesus Kristus toteuttaisivat todella merkittävän asian. Tämän pitäisi suoda meille toivoa siitä, että omalla pienellä ja vaatimattomalla tavallamme mekin voimme osallistua Herran työhön merkityksellisin tavoin.

Aikanaan Herra kutsui Josephia ja ”[puhui] hänelle taivaasta ja [antoi] hänelle käskyjä” (OL 1:17). Joseph vastaanotti kallisarvoisia ilmoituksia ja keskeistä oppia, jotka toivat uutta valoa ymmärrykseemme taivaallisen Isän rakastavasta suunnitelmasta sekä Jeesuksen Kristuksen lunastavasta rakkaudesta ja Hänen sovitusuhrinsa voimasta. Huomionarvoista on, että tämä ilosanoma tuli juuri sinä hetkenä, jolloin merkittävät edistysaskeleet liikenteessä, viestinnässä ja muilla osa-alueilla mahdollistaisivat Jumalan valon siunaamaan loistollaan yhä useampia Hänen lapsiaan.

C. C. A. Christensenin teos Enkeli Moroni luovuttaa levyt Joseph Smithille

Voimallinen todistus Jumalan rakkaudesta

Enkeli Moronin ilmestyminen Joseph Smithille oli välttämätöntä palautukselle ja voimallinen todiste Jumalan rakkaudesta. Moroni kertoi Josephille kultalevyihin kirjoitetusta aikakirjasta, joka oli haudattu lähelle (ks. JS–H 1:33–34). Lopulta Josephille annettaisiin ”korkeudesta voima” (ks. OL 20:8) kääntää tuo aikakirja, ja siitä tuli Mormonin kirja, joka on Raamatun rinnalla toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

Kaikkialla Mormonin kirjassa kerrotaan ihmisistä, jotka satoja vuosia ennen Kristusta tiesivät Hänen tulemisestaan, ennustivat siitä ja toivoivat sitä. Löydämme myös poikkeuksellisen kertomuksen ylösnousseen Vapahtajan henkilökohtaisesta ilmestymisestä ja palvelutyöstä nefiläisten keskuudessa, jolloin Hän kutsui kaikkia tulemaan luokseen ja tunnustelemaan kylkeään sekä naulojen jälkiä käsissään ja jaloissaan (ks. 3. Nefi 11:14–15). Hän paransi sairaat, rammat, sokeat – ”[kaikki ne], jotka olivat jollakin tavalla vaivaisia” – ja siunasi sitten pienet lapset ja rukoili heidän puolestaan (ks. 3. Nefi 17:7–9, 21). Opimme tämän pyhän kertomuksen pohjalta hyvin paljon Vapahtajan rakkaudesta ja myötätunnosta.

Mormonin kirja vahvistaa, että ”Jeesus on Kristus”. Mormonin kirjassa esitetyt vakuutukset muistuttavat meitä toistuvasti siitä, että taivaallinen Isämme ja Vapahtajamme rakastavat meitä enemmän kuin voimme kuvitella.

Palautus jatkui, kun Joseph Smithille ilmestyi muita taivaallisia sanansaattajia. ”Ylösnoussut Johannes Kastaja palautti valtuuden kastaa upottamalla syntien anteeksisaamiseksi. Kolme alkuperäisistä kahdestatoista apostolista – Pietari, Jaakob ja Johannes – palauttivat apostolinviran ja pappeuden valtuuden avaimet. Myös muita tuli, mukaan lukien Elia, joka palautti valtuuden yhdistää perheitä yhteen ikuisesti iankaikkisiksi suhteiksi, jotka kestävät yli kuoleman.”

Huhtikuun 6. päivänä vuonna 1830 Jeesus Kristus perusti profeetta Josephin kautta kirkon, jonka mallina oli Hänen perustamansa kirkko Uuden testamentin aikaan (ks. UK 6), ja siihen kuului ”[apostolien ja profeettojen perustus,] jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:20). Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko tuo palautetun pappeuden voiman siunaukset kaikkien niiden Jumalan lasten ulottuville, jotka valmistautuvat ottamaan sen vastaan.

Kuten presidentti Russell M. Nelson on opettanut meille, me voimme kokea iloa päivittäisestä parannuksenteosta, kun käännymme taivaallisen Isän ja Vapahtajamme puoleen. Kaikille, jotka tuntevat olevansa allapäin tai tuntevat, että he eivät ole riittävän hyviä tai eivät kuulu joukkoon, haluan sanoa: kaikkia kutsutaan tulemaan Kristuksen luokse ja Hänen kirkkoonsa. Kirkko ei ole luostari täydellisille, vaan sairaala sairaille. Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista muistuttaa meille, että ”me tulemme kirkkoon, emme salataksemme ongelmamme vaan parantaaksemme ne”.

Kirkossa me koemme iloa tilaisuuksista kääntyä ulospäin, palvella muita rakastaen ja kertoa omista henkilökohtaisista kokemuksistamme Kristuksen hyvyyden runsaudesta. Meidät voidaan ”[lukea] Kristuksen kirkon kansaan” ja meitä voidaan ”[muistaa] ja [ravita] Jumalan hyvällä sanalla” (Moroni 6:4). Miten valtava siunaus!

Profeetta Joseph Smith julisti kerran: ”Nyt, mitä me kuulemme evankeliumissa, jonka olemme saaneet? Ilon äänen! Laupeuden äänen taivaasta ja totuuden äänen maasta, ilosanoman kuolleille, ilon äänen eläville ja kuolleille, suuren ilon ilosanoman.” (OL 128:19.)

Tämä ilosanoma on tullut, koska taivaallinen Isä ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus rakastavat meitä ja haluavat – enemmän kuin mitään muuta – toivottaa meidät tervetulleiksi takaisin luokseen, jotta meillä voisi olla ikuisesti samanlainen elämä kuin Heillä on. Palautus osoittaa, että He ovat tehneet kaiken tarvittavan tehdäkseen tästä loistavan mahdollisuuden meille kaikille. Iankaikkisella matkallamme me koemme koettelemuksia ja vaikeuksia, mutta me olemme, jotta meillä ”voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25) tässä elämässä ja tulevassa. Profeetta Joseph tiesi tämän paremmin kuin useimmat.

Joseph kohtasi usein vastustusta ja vainoa, mutta hän säilytti silti synnynnäisen iloisen luonteenlaatunsa (ks. JS–H 1:28). Hän pysyi iloisena, vahvana ja lannistumattomana, ja hän suoritti sen poikkeuksellisen työn, joka hänelle oli annettu. Kunnioitan kaikkia varhaisia pyhiä, jotka uskoivat, tukivat ja seurasivat profeetta Joseph Smithiä ja pyhittivät itsensä kirkon rakentamiseksi. Olemme heille suuressa kiitollisuuden- ja kunniavelassa.

Tie oli kuoppainen kirkon alkuaikoina, ja se voi olla kuoppainen nykyään. Mutta palautus on jatkuvaa. Kun Jeesus Kristus on tämän kirkon johdossa, elävät profeetat opastavat meitä edelleen. Herran huoneita rakennetaan edelleen, jotta Jumalan kanssa solmittujen iankaikkisten liittojen siunaukset voisivat sitoa meidät Häneen ja rakkaisiimme verhon kummallakin puolella (ks. Matt. 16:19). Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen rakkaus ulottuu kaikkialle maailmaan, kun noudatamme Vapahtajan käskyä ruokkia Hänen lampaitaan ja kertoa Hänen evankeliumistaan. Me näemme palautuksen totuuksien etenevän sellaisilla tavoilla ja sellaisiin paikkoihin, joita olisi tuskin voinut kuvitella Josephin aikoina.

Me voimme saada voimaa ja suurta iloa – kuten profeetta Joseph sai – kun otamme vastaan nämä kallisarvoiset totuudet ja elämme niiden mukaan. Kutsu, jonka Joseph esitti pyhille omana aikanaan, kuuluu meille edelleen tänä päivänä: ”Emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, – – ja eteenpäin, eteenpäin voittoon! Riemuitkoot sydämenne ja iloitkoot ylenpalttisesti.” (OL 128:22.)

Siunatkoon ja opastakoon palautuksen tuoma rakkauden ja ilon ilosanoma elämäämme – nyt ja aina.