Ann ja Newel Whitney ja liittopolku

Annin vanhemmat päättivät kasvattaa hänet ilman uskontoa. Newelillä oli liikemiehen ajattelutapa. Mutta kun he perustivat kodin Kirtlandiin, Annista tuntui, että heidän elämästään puuttui jotakin. He alkoivat etsiä kirkkoa, joka noudattaisi evankeliumia sellaisena kuin Jeesus Kristus opetti sitä Uudessa testamentissa. Jonkin aikaa he palvelivat Jumalaa Alexander Campbellin Kristuksen opetuslasten kanssa.

”Eräänä iltana”, Ann muisteli, ”kun mieheni ja minä rukoilimme kodissamme Kirtlandissa, että Isä näyttäisi tien, Henki lepäsi yllämme ja pilvi varjosti taloa. – – Meidät valtasi vakava ihmetys. – – Kuulimme äänen – – sanovan: ’Valmistautukaa ottamaan vastaan Herran sana, sillä se on tulossa.’”

New Yorkin osavaltiossa satojen kilometrien päässä Herra käski Joseph Smithiä lähettämään lähetyssaarnaajia saarnaamaan evankeliumia. Kun nuo lähetyssaarnaajat – Oliver Cowderyn ja Parley P. Prattin johdolla – saarnasivat Kirtlandissa, Ann kuunteli ja kirjoitti myöhemmin: ”Tiesin, että se oli hyvän paimenen ääni.” Lähetyssaarnaajien ja muiden uskovien kuten Lucy ja Isaac Morleyn todistukset sekä, mikä tärkeintä, Pyhän Hengen todistus johtivat heidät tekemään pyhiä liittoja. Ann ja Newel kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon marraskuussa 1830.

Kuvitus Paul Mann

Profeetta Josephin tapaaminen

Eräässä toisessa ilmoituksessa pyhiä käskettiin ”lähtemään Ohioon”, missä he saisivat ”siunauksen, jollaisesta ei tiedetä ihmislasten keskuudessa” (OL 39:14–15; ks. myös 37:1).

Joseph ja Emma Smith saapuivat Kirtlandiin helmikuussa 1831, ja Newel ja Ann ottivat heidät kotiinsa kuukaudeksi. Puolitoista vuotta myöhemmin he tarjosivat jälleen Josephille ja Emmalle kodin remontoidussa myymälässään.

Whitneyt alkoivat saada selkeämmän kuvan iankaikkisesta identiteetistään. Myöhemmin samana vuonna Herra ilmoitti profeetta Josephille, että Newelin oli määrä palvella piispana Kirtlandissa. Newel sanoi: ”En pysty näkemään itseäni piispana, veli Joseph, mutta jos sanot, että se on Herran tahto, niin minä yritän.”

Joseph vastasi: ”Sinun ei tarvitse uskoa pelkästään minun sanaani. Mene ja kysy Isältä itse.”

Rukoiltuaan Newel kuuli äänen taivaasta sanovan: ”Sinun voimasi on minussa.”

Tämä oli Newelille ja Annille kasvun aikaa, kun he tekivät yhdessä työtä pitääkseen liittonsa. Ann kirjoitti yhdestä tavasta, jolla he palvelivat muita:

”Vapahtajamme mallin mukaan – – päätimme järjestää juhla-aterian köyhille – –, rammoille, ontuville, kuuroille, sokeille, vanhuksille ja sairaille.

Tämä juhla kesti kolme päivää, jona aikana kaikki Kirtlandin lähistöllä asuvat, jotka halusivat tulla, kutsuttiin paikalle. – – Minulle se oli todellakin ’herkkuruokien ateria’ [ks. Jes. 25:6], todellinen riemun kausi, joka ei unohdu milloinkaan.”

Myöhemmin Newel palveli lähetyssaarnaajana Joseph Smithin kanssa sekä osakkaana yhdistyneessä yhtiössä, joka oli pyhien tarpeista huolehtiva liikeosuuskunta. Hänen kauppansa tuotoilla rahoitettiin suuri osa kirkon kasvusta Kirtlandissa ja Missourissa, ja hän palveli kirkkoa monilla muilla tavoilla. Ehkä tärkeintä on, että Ann ja Newel saivat 14 lasta ja kasvattivat 10 heistä aikuisuuteen.

Toiset kokoontuivat rakentamaan Siionin vaarnoja. Kimballit, Youngit, Crosbyt, Tippetit ja monet muut yrittivät keskittää elämänsä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Jokainen toi tarmoa ja erityisiä kykyjä. Varhaiset ilmoitukset ohjasivat, nuhtelivat ja tyynnyttivät heitä ja johtivat laajenevaa kirkkoa.

Kirkon varhaisten jäsenten – sekä yhteisellä että yksilöllisellä tasolla – ajallisen ja hengellisen ponnistelun keskiössä oli heille luvatun voiman saaminen (ks. OL 38:32).

Herra käski toistuvasti rakentamaan temppelit Kirtlandiin ja Missouriin. Kirtlandissa pyhät onnistuivat sankarillisin ponnistuksin pystyttämään merkittävän rakennuksen. He pyrkivät parhaimpaansa rakentaakseen jotakin, mikä olisi Herran Jeesuksen Kristuksen arvoista. Tuo temppeli on pystyssä vielä tänäkin päivänä. Newelin kauppa ja hänen lähistöllä sijainnut tuhkankäsittelyrakennuksensa olivat Kirtlandin talouden välttämätön osa, joka tuki temppelihanketta.

Vuonna 1836 Vapahtaja ilmestyi temppelissä ja hyväksyi heidän ponnistelunsa. Hän lupasi, että Hänen kansansa riemuitsee ”suuresti siunausten tähden, jotka vuodatetaan, ja endaumentin tähden, joka palvelijoilleni on suotu tässä huoneessa” (OL 110:9). Sitten Mooses, Elias ja Elia tulivat ja antoivat avaimet, jotka olivat ratkaisevan tärkeitä viimeisen taloudenhoitokauden kannalta (ks. OL 110:11–16).

Vainoa ja maailmallisia huolia

Tulevat päivät koettelisivat pyhiä, myös Whitneyjä. Maanlaajuisessa taloudellisessa laskusuhdanteessa ja pankkialan paniikissa monet kääntyivät kirkkoa ja profeettaa vastaan. Newel sai käskyn muuttaa Missouriin, mutta hän epäröi. Hän oli antanut kaikkensa kaupalleen Kirtlandissa. Suuri osa sen tuottamasta varallisuudesta tuki kirkkoa. Kuinka hän voisi vain lähteä pois?

Herra nuhteli häntä siitä, että hän kiinnitti liikaa huomiota maailmallisiin asioihin ja oli pikkusieluinen (ks. OL 117:11). Newel teki parannuksen ja totteli. Hän asettui asumaan Nauvooseen Illinoisiin, missä hän jatkoi palvelemista piispana ja myöhemmin johtavana piispana.

Nauvoossa temppeli oli jälleen ajallisen ja hengellisen toiminnan keskus. Kun temppelin seinät alkoivat kohota, Herra järjesti profeettansa välityksellä Apuyhdistyksen. Emma Smith oli sen ensimmäinen johtaja, ja Sarah Cleveland ja Ann Whitney olivat hänen neuvonantajiaan. Emma valtuutti Annin hoitamaan tärkeitä tehtäviä ja pyysi tätä johtamaan järjestöä, kun hän itse ei ollut paikalla.

Herra ilmoitti edelleen temppelitoimituksia profeetalle. Vuonna 1842, kun Nauvoon temppeli oli yhä keskeneräinen, Joseph Smith kokosi kirkon johtohenkilöt, kuten Newelin, punatiilisen kauppansa yläkertaan ja antoi endaumenttitoimituksen. Kun osa temppelistä – ullakko – vihittiin, sekä Ann että Newel antoivat endaumentin muille pyhille ennen pyhien lähtöä Suolajärven laaksoon.

Liittopolulla Ann ja Newel etsivät Vapahtajaa, tekivät parannusta, palvelivat koko sydämestään, pyhittäytyivät, uhrasivat ja riemuitsivat. He oppivat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja näkemään itsensä liiton lapsina. Miljoonat heidän jälkeensä ovat noudattaneet samaa mallia solmien pyhiä liittoja, eläen niiden mukaan ja rakentaen Herran valtakuntaa. Pyrkimys tutustua heidän kertomuksiinsa auttaa meitä helppoina ja koettelevina aikoina.

Elämänsä loppupuolella Ann kirjoitti: ”Kun tuntee, että on saanut hieman näkemystä Jumalan tarkoituksista omassa luomisessaan – –, voiko ymmärtää, että nämä asiat ovat elämisen arvoisia, kärsimyksen arvoisia? Voiko mikään uhraus olla liian suuri, – – jos haluaa seurata Mestarimme jalanjäljissä?”