Poerani S.,

Valokuva Stéphane Sayeb

Kun useimmat ihmiset aloittavat lukion, he ovat onnellisia, koska se tarkoittaa, että he ovat aikuistumassa. Mutta omalla kohdallani näin ei ollut lainkaan. Ensimmäinen lukiovuoteni oli minulle todella vaikea, koska tunsin tuskin ketään luokallani ja olin usein aivan yksin. Se oli siis yksi elämäni pahimmista ajoista.

Käännyin Herran puoleen ja rukoilin joka ilta. Ja kun minulla oli paha olla koulussa, koska olin yksin, minulla oli tapana istua penkillä ja rukoilla sydämessäni, että taivaallinen Isä auttaisi minua tuntemaan oloni paremmaksi.

Joka kerta kun rukoilin, tunsin Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen rakkauden, ja se todella auttoi minua. Taivaallinen Isä vastasi minulle myös asettamalla ihmisiä polulleni. Tapasin ystävän, joka auttoi minua tuntemaan oloni paremmaksi, ja pystyin vapautumaan kantamastani taakasta.

Tiedän, että on muitakin kaltaisiani ihmisiä, ja haluaisin sanoa heille, että minä onnistuin voittamaan vaikeudet. Ainoa asia, joka auttoi minua selviytymään niistä, oli kääntyminen Jeesuksen Kristuksen ja taivaallisen Isän puoleen. Tiedän, että jos hekin tekevät niin, he tuntevat kaiken sen rakkauden, jota taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus tuntevat heitä kohtaan.