Lausuin todistukseni nyrkkeilyvideolla

Päätin kertoa evankeliumista lukion viimeisen luokan englannin kielen kurssin loppuprojektissani. Opettaja oli pyytänyt meitä kirjoittamaan ja pitämään vakuuttavan puheen jostakin sellaisesta, mistä pidämme intohimoisesti. Meille annettiin paljon vapautta sen suhteen, mistä puhua ja kuinka esittää se.

Päätin puhua siitä, kuinka me voimme voittaa kaikki vastoinkäymiset Jumalan ja Kristuksen sovitusuhrin avulla. Halusin myös yhdistää sen johonkin muuhun, mitä rakastan – nyrkkeilyyn. Vuosien varrella olen aina nauttinut harjoittelusta ja otteluista. Saan iloa siitä, että tulen paremmaksi. Joskus saan kuitenkin iskuja, ja se sattuu. Kaadun enkä pääse ylös.

Päätin kuvata kannustavan videon, jossa vertaan elämää nyrkkeilyotteluun. Tein puheestani taustaselostuksen. Puhuin siitä, kuinka elämässä meitä joskus lyödään vertauskuvallisesti päin naamaa; olemme liian väsyneitä jatkamaan; epäilemme kykyjämme ja mietimme, kannattaako edes yrittää. Todistin, että taivaallisella Isällämme on suunnitelma meitä kaikkia varten – Kristuksen avulla me voimme voittaa kaiken vastustuksen. Tiedän todella, että ilman Kristusta en ole mitään, mutta Hänen ansiostaan voin saavuttaa asioita, joita en olisi koskaan voinut kuvitellakaan!

Tein lujasti töitä varmistaakseni, että kuvaus, sanoma ja ennen kaikkea todistukseni todella välittivät sen, mitä tunsin sydämessäni.

Minua vähän jännitti projektini esitteleminen luokalleni. Valitettavasti maailma opettaa meille, että monet kristilliset arvot ovat vanhanaikaisia eivätkä ole enää tärkeitä. Olin huolissani siitä, kuinka tämä saattaisi vaikuttaa arvosanaani tai mitä ikätoverini saattaisivat ajatella. Mutta olin saanut vahvistuksen, että tämä oli jotakin todella hienoa! Kyse ei ollut vain hyvän arvosanan saamisesta – kyse oli siitä, että todistaisin siitä, minkä tiesin olevan totta.

Kun näytin videon luokalle, tunsin jälleen, että tämä oli jotakin, mitä taivaallinen Isäni halusi minun tekevän. Kun video päättyi, yllätyksekseni kaikki alkoivat taputtaa. Ihmiset välittivät minulle viestejä siitä, mitä he ajattelivat projektistani. Monissa näistä viesteistä sanottiin esimerkiksi ”Kunnia Jumalalle” tai ”Jumala on hyvä”. Monet luokkatovereistani kertoivat tunteneensa jotakin todella erityistä katsoessaan videotani.

Kun sain arvosanani, olin innoissani nähdessäni, että olin saanut täydet pisteet. Opettaja kiitti minua todistuksestani ja siitä, että käytin aikaa tuodakseni sen esiin sillä tavalla kuin tein sen.

Todistan, että me elämme vaikeita aikoja – maailma kutsuu hyvää pahaksi ja pahaa hyväksi. Mutta on silti paljon enemmän hyvää kuin pahaa! Tiedän, että kun urhoollisesti ja rohkeasti kerromme uskonkäsityksistämme ja lausumme todistuksemme, meitä siunataan ja sen lisäksi näemme, että myös lähipiirissämme olevien ihmisten elämää siunataan.