Kun panikoin ajatellessani tulevaisuuttani, Jumala auttoi minua

Viimeisen lukiovuoteni alussa koko maailma tuntui romahtavan ympärilläni. Korkeakoulu- ja stipendihakemusten keskellä kamppailin todella ahdistuksen kanssa ja ajattelin liikaa jokaista tekemääni päätöstä. Halusin valita täydellisen polun, etten epäonnistuisi.

Sitten lukion koripallo-ottelussa sain paniikkikohtauksen. Olin ulkona pimeässä ja minusta tuntui, että olin hukkumaisillani. Se hetki oli elämäni pelottavin. Mutta taivaallinen Isä lähetti avukseni jonkun – sotaveteraanin, joka ymmärsi tilanteeni ja toimi nopeasti huomatessaan, että minulla oli vaikeuksia hengittää.

Jälkeenpäin etsin apua sen sijaan että olisin tehnyt kaiken itse. Etsin vastauksia ja lohtua tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja käymällä seminaarissa. Opin tuntemaan itseni kelvolliseksi menemään temppeliin ja saamaan patriarkallisen siunaukseni keskittymällä suhteeseeni taivaalliseen Isään.

Hän tuntee minut. Hän näkee minut, ja Hänellä on suunnitelma minua ja kaikkia lapsiaan varten. Joskus sinä saatat olla se, joka nyyhkyttää pimeässä. Mutta Jumala on olemassa. Sinä olet Jumalan rakas lapsi, ja Hänellä on sinulle jumalallinen työ tehtäväksi.