NA-viikkojulkaisusta
Opin, ettei arvoni ole sidoksissa täydellisyyteen
Kun oivalsin, että kuuliaisuus ja arvoni ihmisenä eivät ole sidoksissa toisiinsa, ymmärsin viimein armon.
Tuntuuko sinusta joskus, että Jumala on kyllästynyt siihen, että lankeat samoihin synteihin yhä uudelleen? Tai tuntuuko sinusta, että arvosi riippuu siitä, kuinka hyvin tottelet ja noudatat sääntöjä?
Jos tuntuu, niin et ole yksin.
Olen lapsesta lähtien määritellyt omanarvontuntoni sen kautta, että olen se ”hyvä” lapsi – tai ainakin se lapsi, joka ei tee virheitä. Kaipasin lapsena hyväksyntää, joten yritin parhaani mukaan olla paras oppilas, paras tytär – se, joka ei ikinä väritä viivojen yli.
Lapset tekevät kuitenkin virheitä. Oppilaat tarvitsevat ojentamista. Kasvaminen on oppimista, joskus epäonnistumisten, haasteiden tai virheiden kautta. Tiesin tämän olevan totta, mutta siitä huolimatta jokainen virhe tuntui horjuttavan arvoani ihmisenä. Koin itseni vähemmän arvokkaaksi perheelleni, opettajilleni ja ikätovereilleni aina kun en täyttänyt odotuksia täydellisesti.
Muistutus siitä, miksi Kristus tuli
Perfektionistinen ajattelutapa siirtyi nopeasti osaksi uskoani, kun 18-vuotiaana liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Uskoin, että olemalla kaikkein kuuliaisin jäsen voin olla arvokas taivaallisen Isän silmissä. Jälleen kerran määrittelin arvoni sen perusteella, kuinka hyvin noudatin sääntöjä.
Aikomukseni olivat vilpittömät, mutta olin väärässä. Tämä ajattelutapa murensi vähitellen itseluottamustani.
Mikä sitten muuttui?
Minulle muutoksen hetki oli huhtikuun 2025 yleiskonferenssi – erityisesti puhe, jonka piti sisar Tamara W. Runia, ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa. Hän sanoi: ”Todistan, että vaikka Jumala välittää virheistämme, Hän välittää enemmän siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun olemme tehneet virheen.”
Seisoin olohuoneessani, ja kyyneleet valuivat poskilleni. Henki puhui sydämelleni muistuttaen minua siitä, että olin ollut väärässä määritellessäni arvoni kuuliaisuuden perusteella ja että minun piti nähdä asiat eri tavalla.
Jumala ei arvostanut minua vähemmän silloin kun tein virheitä. Olin ollut aivan väärässä uskoessani niin. Sisar Runia jatkoi opettaen, että kun me teemme parannuksen, Jumala iloitsee. Joka viikko kun nautin sakramentin, minulla on tilaisuus uudistaa liittoni, aloittaa alusta ja yrittää uudelleen.
Yksilön arvo pysyy samana – aina
Minuun teki sisar Runian puheessa erityisen suuren vaikutuksen hetki, jolloin hän havainnollisti käsillään arvoamme Jumalan lapsina.
Hän kohotti vasemman kätensä kuvastamaan yksilön luontaista arvoa ja näytti sitten oikealla kädellään elämän ylä- ja alamäkiä – virheitä, onnistumisia, kamppailuja ja edistymistä. Kun kuuliaisuutta kuvaava käsi liikkui ylös ja alas, arvoa kuvaava käsi pysyi paikallaan.
Sisar Runia todisti: ”Arvosi ei ole sidottu kuuliaisuuteen. Arvosi on vakio. Se ei muutu koskaan. Sen on antanut sinulle Jumala, eikä ole mitään, mitä sinä tai kukaan muu voi tehdä muuttaakseen sitä. Kuuliaisuus tuo siunauksia – se on totta. Mutta arvo ei ole yksi niistä. Arvosi on aina ”suuri Jumalan silmissä” [OL 18:10], olivatpa valintasi vieneet sinut minne tahansa.”
Tämä oli voimallinen totuus, joka minun piti oppia.
Ilmoitusta sieluani varten
Tuon yleiskonferenssin aikana taivaallinen Isä vastasi kysymykseen, joka oli tietämättäni haudattu syvälle sieluuni. Se oli ilmoitusta sydäntäni varten: se pyyhki pois vuosikymmeniä kestäneen heikon itsetunnon ja itseluottamuksen puutteen ja sen sijaan täytti minut Hänen puhtaalla rakkaudellaan ja armollaan.
Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on toivon evankeliumi, koska se opettaa parannusta. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ansiosta me voimme uudistua, puhdistua ja pyhittyä. Hän todella iloitsee saadessaan antaa meille anteeksi. Siksi Hän kärsi auliisti meidän syntiemme ja ahdinkojemme tähden. Kun olen pitänyt mielessäni tämän totuuden ja keskittynyt siihen äärettömään armoon, jota Hän tarjoaa joka kerta, kun käännyn Hänen puoleensa, olen tuntenut omanarvontuntoni vahvistuvan ja epävarmuuteni haihtuvan.
Jos sinusta on joskus tuntunut, että arvosi riippuu kuuliaisuudestasi, muista, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus rakastavat sinua täydellisesti. He ovat antaneet sinulle keinon tulla lunastetuksi. Kysy taivaalliselta Isältä, millaisena Hän näkee sinut – ja anna sen totuuden sitten painua syvälle sieluusi.
Pidä siitä kiinni. Älä koskaan enää epäile sitä.