Erityisesti hiljattain avioliiton solmineille
Kulttuurierojen tasoittaminen avioliitossamme
Kristukseen keskittyminen auttaa minua tietämään, kuka minä olen ja mitä minusta voi tulla avioliitossani.
Mieheni ja minä vartuimme eri maissa. Itse asiassa eri mantereillakin.
Kuten arvata saattaa, aloittaessamme avioliittomme toimme mukanamme useita eroavuuksia: tottumuksia, toimintatapoja ja näkemyksiä elämästä. Kulttuurierojemme lisäksi olemme varsin erilaisia monella muullakin tavalla. Vaikka se oli joskus stressaavaa, me kumpikin tiesimme, että nuo erot kalpenivat verrattuna siihen, mikä meille oli yhteistä: rakkautemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan.
Kun suunnittelimme häitämme, puhuimme melko kattavasti siitä, miltä avioliittomme dynamiikka näyttäisi. Kävi ilmi, että meillä oli erilaiset odotukset siitä, kuinka toimisimme rooleissamme aviomiehenä ja vaimona – ja lopulta vanhempina – ja se aiheutti minulle stressiä.
Asiakirjassa Perhe – julistus maailmalle sanotaan: ”Aviomiehellä ja vaimolla on vakava velvollisuus rakastaa toinen toistaan ja huolehtia toisistaan.”
On monia muitakin tapoja täyttää roolimme puolisona perustuen omaan persoonallisuuteemme ja yksilöllisiin kokemuksiimme. Mutta valmistautuessani avioliittoon ja rakentaessani omaa perhettäni minun täytyi oppia, millainen Jumala halusi minun olevan – puolisona ja ihmisenä – ja millaiseksi Hän halusi minun tulevan.
Millainen minä olen puolisona?
Suunnitellessani häitämme mietin usein, kuinka minun ja mieheni erilaiset kulttuurit ja kokemukset vaikuttaisivat avioliittoomme sekä lähitulevaisuudessa että paljon myöhemmin.
Mutta kun jatkoin pohdintaa, mieleeni tuli jatkuvasti seitsemänkymmenen koorumin jäsenen, vanhin William K. Jacksonin yleiskonferenssipuhe ”Kristuksen kulttuuri”. Tässä puheessa hän kuvailee, kuinka eläessämme Vapahtajan evankeliumin mukaan ja pyrkiessämme olemaan Hänen kaltaisiaan me luomme Kristuksen kaltaisen kulttuurin koteihimme, ikätovereidemme keskuuteen ja kaikkialle, missä olemme. Hän sanoi: ”Kristuksen kulttuuri auttaa meitä näkemään itsemme sellaisina, mitä todella olemme, ja kun sitä katsoo iankaikkisuuden linssin läpi, joka on karkaistu vanhurskaudella, se kasvattaa kykyämme toteuttaa suurta onnensuunnitelmaa.”
”Kuka minä olen vaimona?” minulla oli tapana kysyä itseltäni vasta avioliiton solmineena. Mutta kysymys, joka minun on todella ollut tarpeen esittää, oli: ”Millainen taivaallinen Isä haluaa minun olevan?” Halusin tehdä työtä tuodakseni Jumalan avulla avioliittoon parhaan version itsestäni ja luodakseni avioliiton, joka keskittyy Jeesukseen Kristukseen.
Meidän oli mukautettava kumppanuuttamme kulttuurieroihimme ja kasvatukseemme perustuen. Huomasimme myös, että olosuhteet voivat muuttua usein, ja meidän piti sovittaa dynamiikkamme kuhunkin tilanteeseen.
Sopeutuminen toinen toiseemme
Sen lisäksi, että meidän piti sopeutua alati muuttuvaan tilanteeseemme, meidän piti myös sopeutua toisiimme. Ja sopeudumme edelleen! Kun elämämme muuttuu edelleen, niin muutumme mekin.
Koska pidän lapsuuttani ja sukuani lähellä sydäntäni, minun oli alkuun vaikeaa sopeutua mieheni perinteisiin. Ja sama oli hänen kohdallaan. Kävimme toisinaan kiivaita keskusteluja siitä, kuka oli enemmän ”oikeassa” – joskus kyse oli jopa sellaisista asioista kuin tapa, jolla puhdistimme tiskialtaan.
Oivalsin kuitenkin pian, että oikeassa oleminen ei ole lähestulkoon ikinä tärkeämpää kuin sopusointu puolison kanssa. Riidan jälkeen syntynyt kiistely ja kamalat tunteet eivät koskaan olleet sen arvoisia, että tekisin asiat omalla tavallani. Minun piti sopeutua paitsi elämään mieheni kanssa myös luomaan kokonaan uusi elämä – yhdessä hänen kanssaan. Aloimme yhdistää molempia kulttuurejamme (kansallisuuksiamme ja perhekulttuurejamme) luodaksemme omamme.
Kuinka loimme oman perhekulttuurimme, jonka keskipisteenä on Vapahtaja? Kuinka me edelleen luomme sellaista?
Me uhraamme ylpeytemme. Tarjoamme ymmärrystä ja empatiaa sen sijaan, että yrittäisimme ”voittaa” väittelyitä. Muistamme, mikä on tärkeysjärjestyksemme: rakastaa ja kunnioittaa toisiamme Kristuksen kaltaisella tavalla sekä pitää Henki kodissamme välttämällä kiistaa.
Mieheni ja minä opettelemme edelleen päivittäin sitä, keitä me olemme yksilöinä ja avioparina. Vaikka sekä erilaiset kokemuksemme että kulttuurimme ennen avioliittoa ovat osa meitä, niin tärkein kulttuuri, mikä voi auttaa meitä ymmärtämään, keitä me olemme, on kulttuuri, joka keskittyy Jeesukseen Kristukseen.
Kristuksen kulttuuri avioliitossa
Entä mitä Kristuksen kulttuuri oikeastaan on? Vanhin Jackson sanoi, että se ”kasvattaa kykyämme toteuttaa suurta onnensuunnitelmaa”, mutta mitä se tarkoittaa?
Minusta Kristuksen kulttuuri on muuttumisen kulttuuria. Se tarkoittaa sitä, että näen mahdollisuuksia itsessäni ja muissa, etenkin avioliitossani. En ole ollut naimisissa vielä kauaa, mutta on kulunut tarpeeksi kauan tietääkseni, että avioliitto on ollut yksi parhaista tavoista, millä taivaallinen Isä on auttanut minua tulemaan paremmaksi ihmiseksi ja Kristuksen opetuslapseksi.
Olivatpa uudet tilanteet ja olosuhteet millaisia tahansa opetellessanne selviytymään avioliitossanne, niin tietäkää, että kun pidätte kiinni liitoistanne ja osoitatte puolisollenne rakkautta, anteeksiantoa ja tukea, te löydätte Kristuksen suhteestanne.