Kysymys ja vastaus
Panenko uskoni tuloksiin vai Jeesukseen Kristukseen?
Luulin, että rukouksessa oli kyse siitä, että saisin sen, mitä halusin.
Varttuessani en koskaan ajatellut, kuinka rukoilin. Oletin, että rukouksella saisin aina sen, mitä halusin.
Kun kadotin leluni, rukoilin, että löytäisin sen.
Kun tuntemani ihmiset sairastuivat, rukoilin, että he paranisivat.
Ja kun arvelin, että minun oli aika mennä naimisiin, rukoilin, että aviomieheni ilmestyisi.
Vasta äskettäin pysähdyin miettimään, mitä eroa on sillä, että uskoo tuloksiin tai että uskoo Jeesukseen Kristukseen. Kun ymmärsin, että useimmiten panen uskoni haluamiini lopputuloksiin, tajusin, että minun piti muuttua. Otin esiin julkaisun Saarnatkaa minun evankeliumiani, jossa määritellään usko Jeesukseen Kristukseen seuraavasti: ”Usko on voiman periaate. Kun osoitat uskoa Jeesukseen Kristukseen, sinua siunataan Hänen voimallaan olosuhteisiisi sovitettuna. Pystyt kokemaan ihmeitä Herran tahdon mukaisesti.”
Kun siis osoitamme uskoamme Jeesukseen Kristukseen, Hän antaa meille voimaa kohdata sen, mitä elämässämme tapahtuu. Mutta kuinka edes voisin olla panematta uskoani tiettyihin tuloksiin, kun halusin niitä erityisesti?
Muuttaakseni suhtautumistani rukoukseen aloin tehdä kolmea asiaa, jotka auttoivat minua panemaan uskoni ja sydämeni oikeaan paikkaan.
1. Vahvistan uskoani Jeesukseen Kristukseen
Usko Jeesukseen Kristukseen ei ole olemassa ihan itsestään. Kehittyäkseen ja kasvaakseen se edellyttää meiltä ponnistelua. Kun rukoilin vahvistaakseni uskoani Häneen, löysin tapoja kutsua Kristusta enemmän henkilökohtaiseen elämääni. Tämä johti entistä lujempaan suhteeseen Häneen ja merkityksellisempiin rukouksiin. Uskoni Häneen kasvoi, koinpa mitä tahansa.
2. Käyn temppelissä säännöllisesti
Olen tuntenut paljon paineita mennä naimisiin. Kun palasin kotiin lähetystyöstäni ja turhauduin siitä, ettei minulla ollut kovin monia treffejä tiedossa, eräs ystävä haastoi minut menemään temppeliin kerran viikossa. Vaikka en vieläkään löytänyt ketään, jonka kanssa olisin halunnut solmia avioliiton, löysin jotakin muuta: voimaa olla rohkeampi ja määrätietoisempi treffeilläni.
Kuten presidentti Russell M. Nelson opetti: ”Herran huoneessa me keskitymme Jeesukseen Kristukseen. Me opimme Hänestä. Me solmimme liittoja seurata Häntä. Me opimme tuntemaan Hänet. Kun pidämme temppeliliittomme, me pääsemme paremmin osallisiksi Herran vahvistavasta voimasta.” Temppelissä käyminen auttoi minua suuntaamaan uskoni kohti Kristusta ja Hänen voimaansa, ei toiveeseeni solmia avioliitto.
3. Rukoilen ymmärtääkseni taivaallisen Isän ajoitusta ja luottaakseni siihen
Lienee tavallista, että meidän on vaikea ymmärtää taivaallisen Isämme aikataulua, kun Hän toteuttaa vanhurskaita halujamme. Yksi asia, joka auttoi minua ymmärtämään siunauksia, joita Hänellä on varattuna minulle, oli patriarkallisen siunaukseni tutkiminen.
Vaikka se ei antanut minulle kaikkia kaipaamiani vastauksia, se toi lohtua tiedosta, että olen taivaallisen Isän rakas lapsi ja että Hän johdattaa minua hämmästyttäviin siunauksiin. Hän johdattaa sinuakin. Kun rukoilen edelleen ymmärtääkseni Hänen luonnettaan ja Hänen minulle antamiaan lupauksia, täytyn rauhalla, joka tulee vain Jeesukselta Kristukselta – rauhalla Häneltä eikä niistä lopputuloksista, joita kaipasin.
Onko väärin toivoa, että elämässäni tapahtuisi tiettyjä asioita? Ei. Mutta uskominen pelkästään noihin tuloksiin ei saa niitä tapahtumaan eikä tuo minulle rauhaa. Sen sijaan uskoni lisääminen Jeesukseen Kristukseen on opettanut minua luottamaan Häneen ja taivaalliseen Isään.
Kuten vanhin Shayne M. Bowen seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Vaikka kaikki olosuhteet eivät järjestykään siten kuin toivomme ja rukoilemme, Jumalan ihmeitä tapahtuu aina Hänen tahtonsa, aikataulunsa ja meitä varten laatimansa suunnitelman mukaisesti.”
Olen varma, että kun seuraan Jeesusta Kristusta, minusta tulee sellainen kuin Hän haluaa minun olevan.