Minä uskon
Kun täydellinen suunnitelmani hajosi, Kristus auttoi minua rakentamaan elämäni uudelleen
Luulin särkyneeni niin pahoin, ettei minua voisi enää korjata, mutta Kristus teki minut jälleen ehjäksi.
Olen kuulunut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon koko elämäni ajan, mutta en oikeastaan tiennyt ennen kuin vasta muutama vuosi sitten, kuka Kristus on.
Suuren osan nuoruudestani kirkossa ajattelin, että minun on oltava täydellinen. Keskityin toimimaan niin kuin evankeliumin mukaan kuului, mutta sydämeni ei ollut siinä mukana.
Kun sitten palasin etuajassa kotiin lähetystyöstäni, minua hävetti. Kun kasvoin vanhemmaksi, aloin kasata paineita itselleni siitä, että saisin elämäni näyttämään virheettömältä.
Elämäni jatkuessa täydellinen suunnitelmani alkoi kuitenkin hajota, kunnes jäljellä olimme enää vain minä ja Vapahtajani.
Ja huomasin, että Hän oli juuri se, mitä olin koko ajan tarvinnut.
Harhautunut totuudesta
Kuvittelemaani täydelliseen elämään kuului kuvankaunis temppeliavioliitto. Kun tapasin tulevan aviomieheni, olimme molemmat aktiivisia kirkossa, joten oletimme, että kaikki menisi hyvin. Menimme nopeasti naimisiin käymättä monia ratkaisevia keskusteluja.
Häidemme jälkeen mieheni osoittautui hyvin erilaiseksi ihmiseksi kuin olin luullut. Hän kävi yhä kirkossa, mutta hän oli emotionaalisesti väkivaltainen ja epärehellinen kotona.
Noihin aikoihin törmäsin kirkon vastaiseen aineistoon, ja evankeliumia koskeva epäily ja katkeruus kalvoivat minua.
Vannoin, etten kävisi enää koskaan kirkossa, lukisi Mormonin kirjaa, menisi temppeliin tai puhuisi yhdellekään pappeusjohtajalle. Olin tehnyt kaikkea sitä koko ikäni, ja nähtävästi aivan turhaan!
Tiedän nyt, että jouduin syöksykierteeseen niin helposti, koska todistukseni perustui omiin odotuksiini elämästä eikä Jeesukseen Kristukseen.
Oivalsin, että minun piti muuttua
Elämässäni oli kaksi vaikeaa tapahtumaa, jotka saivat minut oivaltamaan, että minun piti muuttua.
Ensin rakas serkkuni kuoli. Hänen hautajaisissaan tunsin Hengen kertovan minulle, että minun oli aika palata kirkkoon. En halunnut sitä! Minusta tuntui kuitenkin voimakkaasti siltä, että myös serkkuni patisteli minua palaamaan uskooni.
Toiseksi, kun emotionaalinen väkivalta jatkui, aviomieheni ja minun tiet erosivat. Tunsin enkelien suojelevan minua koko avioeromme ajan. Olin järkyttynyt siitä, että koin ihmeitä samalla, kun koin pahimpia asioita, mitä minulle oli koskaan tapahtunut.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan rukoilin ja kysyin taivaalliselta Isältä, mitä Hän halusi minun tekevän, anoen Häntä pelastamaan minut särkyneeltä sydämeltäni ja huonoilta valinnoiltani.
Silloin viimein ymmärsin, että minun piti oppia tuntemaan Jeesus Kristus.
Kristuksen valitseminen
Kirkkoon palaaminen ei ollut helppoa. Aluksi minusta tuntui, etten kuulunut sinne.
Minusta tuntui juuri siltä, mitä sisar Kristin M. Yee, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, kuvaili yrityksestään maalata kuvaa Vapahtajasta. Hän luuli maalin olevan kuivaa ja alkoi levittää pinnalle läpinäkyvää lakkaa. Maali oli kuitenkin edelleen märkää, ja suurin osa maalauksesta tahriintui ja pyyhkiytyi pois.
Tunsin omassa tilanteessani samaa epätoivoa ja toivottomuutta, jota hän tunsi maalatessaan – aivan kuin minua ei voisi enää korjata.
Sisar Yeen äiti kuitenkin sanoi hänelle: ”Et saa takaisin sitä, mitä sinulla oli, mutta tee aivan parhaasi sillä, mitä sinulla on.”
Jeesus Kristus toimii samalla tavoin meistä jokaisen kanssa. Hän voi tulla meitä vastaan sinne, missä olemme, ja auttaa meitä tulemaan joksikin kauniiksi.
Piispani opastuksella aloin ensimmäistä kertaa todella tutkia Jeesusta Kristusta ja oppia Hänestä. Tunsin Vapahtajan ohjaavan minua joka askeleella.
Opin, että jokainen on jollain tavalla rikkinäinen. Jeesus Kristus voi kuitenkin parantaa meidät kaikki – myös minut ja entisen aviomieheni.
Se, että opin Vapahtajani anteeksiannosta ja rakkaudesta, sai minut haluamaan sitä itselleni, ja kokiessani parantumista aloin haluta sitä myös entiselle aviomiehelleni. Ajan mittaan annoin hänelle anteeksi.
Hän nostaa särkyneet
Kun palasin temppeliin, hämmästyin tuntemastani rakkaudesta. Minulle oli täysin erilainen kokemus mennä temppeliin itseni vuoksi ja keskittyä Lunastajaani eikä vain kulissien pystyssä pitämiseksi.
Jos tämä kokemus on jotakin minulle opettanut, niin sen, että Jeesus Kristus elää. Hän nostaa särkyneet. Hän ja taivaallinen Isämme kuuntelevat epätoivoisia huutojamme öisin, kun kukaan muu ei ole tietoinen tuskasta, jota emme pääse pakoon. Hän odottaa aina, että palaamme Hänen luokseen.
Sisar Yee on myös sanonut: ”Jeesuksen Kristuksen lunastava voima on yksi liittojemme suurimmista luvatuista siunauksista.”
Mitä tahansa käytkin ehkä läpi, luota minuun kun sanon, että lunastetuksi tuleminen ei ole vain kaunis sadun loppu. Se on todellista. Sinut voidaan lunastaa. Sinä voit palauttaa uskosi ennalleen.
Näin tapahtuu, kun päästät Kristuksen elämääsi täysin, aidosti ja innokkaasti.
Niin Hän on tehnyt minulle.