Opin ja liittojen soveltaminen omaan elämääsi
Mitä teen, jos jään jumiin johonkin evankeliumia koskevaan kysymykseen?
Kun päätämme suhtautua kärsivällisesti siihen, mitä emme vielä ymmärrä, annamme Hengen muuttaa sydämemme.
Riippumatta siitä, kuinka fiksu olet, törmäät väistämättä asioihin, joita et vain ymmärrä.
Se voi olla vaikea matematiikkatehtävä. Vaikeaselkoinen kirjallisuuden tekstikatkelma. Syy autostasi kuuluvaan outoon ääneen. Luetteloa voi jatkaa vaikka miten pitkään.
Joskus voit pienellä vaivalla selvittää asian. Mutta joskus tuntuu siltä, että mitä enemmän kääntelet ja vääntelet kysymystä, sitä vähemmän ymmärrät. Silloin tunnet olevasi tosiaankin jumissa.
Onko sinulle koskaan käynyt niin evankeliumin kanssa? Saatat kamppailla jonkin opin kanssa, et ehkä ymmärrä jotakin menettelytapaa tai voi olla jopa niin, että jokin oman elämäsi realiteetti ei tunnu sopivan yhteen sen kanssa, mitä tiedät Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan. Joskus jokin ajatus tuntuu liian vaikealta käsitellä tai hyväksyä. Kuin liian suurelta palalta purtavaksi.
Juuri tämän jotkut kirkon jäsenet kohtasivat, kun he saivat luvussa OL 76 annetun ilmoituksen kirkkauden asteista. Useimmilla heistä oli ollut varttuessaan mustavalkoinen käsitys taivaasta ja helvetistä. Heistä ajatus siitä, että lähes kaikki nousevat kuolleista johonkin kirkkauden valtakuntaan, ei tuntunut oikeudenmukaiselta. Se ei vastannut heidän käsitystään Jumalan luonteesta. Jopa Brigham Young kamppaili ilmoituksen kanssa, koska se oli hänen omien sanojensa mukaan suoraan vastoin hänen aiempaa koulutustaan ja kosketti hänen omia tunteitaan.
Kysymyksen tienhaara
Kun olemme jumissa jossakin evankeliumia koskevassa kysymyksessä, tulemme uskossamme tienhaaraan.
Joillekin noista varhaisista pyhistä tämä ilmoitus merkitsi murtumispistettä. Kuten Vapahtajan opetuslapset, jotka eivät kestäneet kuunnella ”sietämätöntä puhetta”, he ”vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan” (Joh. 6:60, 66).
Mutta toiset, jotka alkuun epäröivät, tulivat iloiten hyväksymään tämän uuden tiedon. Mistä tämä ero johtui? Miksi tämä ilmoitus mursi joidenkin ihmisten uskon mutta vahvisti toisten uskoa?
Kaikki kiteytyy siihen, kuinka nuo ihmiset päättivät reagoida, kun heidän hengellistä ymmärrystään haastettiin. Kun Brigham Young kuuli ilmoituksesta ensimmäisen kerran, hän sanoi: ”Odota hetki. En torjunut sitä, mutta en pystynyt ymmärtämään sitä.” Rukoilemalla, tutkimalla ja päättämällä suhtautua kärsivällisesti siihen, mitä hän ei vielä ymmärtänyt, hän salli Hengen muuttaa sydämensä ja todistaa totuudesta.
Mormonin kirjassa Alma vertaa Jumalan sanaa siemeneen. Kun vastaanotamme tämän siemenen sydämeemme, me voimme päättää joko heittää sen epäuskollamme pois tai odottaa hetken aikaa Brigham Youngin tapaan katsoaksemme, onko se ”oikea siemen eli hyvä siemen” (Alma 32:28). Alma lupaa, että jos osoitamme uskoamme ja odotamme, siemen kasvaa sisällämme ja alkaa avartaa sieluamme, valaista ymmärrystämme ja olla meistä ihana.
Näin kokivat monet uskolliset pyhät, jotka päättivät tavoitella Herran johdatusta. Brigham Young kuvaili, kuinka hän pitkän pohdinnan ja rukoilemisen jälkeen viimein ”tiesi ja ymmärsi sen täysin itse”. Täydellisenä esimerkkinä Moronin opetuksesta jakeessa Et. 12:6 hän sai todistuksen sen jälkeen, kun hänen uskoaan oli koeteltu.
”Pyytäkää, niin teille annetaan”
Vapahtaja julisti: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.) Tämä ei ole pelkästään viisas ehdotus – se on Herran käsky, ja sen mukana tulee varma lupaus siitä, että Hän vastaa.
Tämä ja vastaavat käskyt toistuvat kaikkialla pyhissä kirjoituksissa. Herra kehottaa meitä jatkuvasti tuomaan vaikeimmat kysymyksemme Hänelle. Hän ei pyydä meitä hyväksymään sokeasti sellaista, mitä emme pysty ymmärtämään. Kun teemme niin kärsivällisesti ja uskossa ja jatkamme Herran palvelemista, Hän lupaa ”[ilmoittaa] kaikki salaisuudet, – – jopa iankaikkisuuden ihmeet” (ks. OL 76:7–8).
Minulla itsellänikin on suuria kysymyksiä, joihin en ole vielä saanut vastauksia edes vuosia jatkuneen rukoilemisen ja vilpittömän etsimisen jälkeen. En usko sen kuitenkaan tarkoittavan, että Jumala ei piittaa kolkutuksestani. Näen Hänen valonsa oven raosta. Voin tuntea Hänet kanssani kantamassa kuormaa silloin, kun se on liian raskas kantaa yksin.
Kun jatkan pyytämistä, etsimistä ja kolkuttamista, voin tuntea tuon pienen siemenen paisuvan sydämessäni. Kysymykseni venyttävät minua, joskus tuskallisesti, mutta se antaa minulle enemmän tilaa kasvaa – ymmärryksessä, viisaudessa, uskossa, läheisyydessä taivaalliseen Isääni. Minulla ei ole kaikkia vastauksia, mutta en tunne olevani jumissa. Tunnen toivoa Herran tahdon hyvästä mielisuosiosta ja luotan siihen, että kun olen valmis, Hän suo minulle ”tämän oikeuden nähdä ja tietää itse” (ks. OL 76:7, 117).