NA-viikkojulkaisusta
Innoitus, joka sai minut paastoamaan kurpitsoiden puolesta
Kirjoittaja asuu Länsi-Australiassa.
Kun halusin auttaa perhettäni, Pyhä Henki kertoi minulle, mitä tehdä.
Isäni toimi pitkään tilanhoitajan apulaisena. Hän paiski kovasti töitä ja haaveili aina siitä, että voisi vielä jonakin päivänä ostaa oman maantilan.
Hänen työmoraalinsa innoitti minua, etenkin sen jälkeen kun lähdin palvelemaan lähetystyöhön Japaniin. Sain voimaa ja motivaatiota, kun ajattelin hänen esimerkkiään.
Niinpä eräänä valmistautumispäivänä, kun isäni kertoi minulle, että hän oli viimein ostanut oman maapalstan, olin todella innoissani hänen puolestaan. Hän investoi paljon rahaa kurpitsanviljelyyn ja kertoi minulle, että kurpitsat kasvaisivat täyteen mittaansa kuudessa viikossa. Hän oli todella iloinen siitä, että hän oli vihdoin saavuttanut tavoitteensa.
Asiat eivät kuitenkaan menneet suunnitelmien mukaan.
Kurpitsapaasto
Muutama viikko sen jälkeen, kun olin kuullut isäni uudesta maatilasta, puhkesi koronapandemia, ja yhtäkkiä minut vapautettiin lähetystyöstäni. En voinut kuitenkaan palata kotiin Australian koronasulkujen vuoksi. Jouduin olemaan eristyksissä kaksi viikkoa ennen kotiinpaluuta, ja se oli elämäni yksinäisintä aikaa.
Eristyksissä ollessani sain puhelun isältäni. Huomasin heti, että hän oli surullinen. Hän oli istuttanut kurpitsansa neljä viikkoa aiemmin, mutta ne olivat heiveröisiä ja pieniä – pienempiä kuin hänen kätensä. Hän oli huolissaan siitä, että menettäisi rahat, jotka hän oli investoinut uuteen maatilaansa.
Isäni on hyvä, rehellinen ja nöyrä mies. Hänen alakuloisuutensa sai minut kyyneliin myöhemmin sinä iltana. Sydäntäni särki, koska en voinut olla kotona tukemassa perhettäni. Oli kovin epäreilua, että isäni oli paiskinut lujasti töitä vain nähdäkseen ponnistelujensa valuvan hukkaan.
Rukoilin taivaallista Isää saadakseni tietää, mitä voisin tehdä. Silloin sain selkeän vaikutelman:
”Voit paastota kurpitsoiden puolesta.”
Ajatus tuntui aluksi naurettavalta. Paastota kurpitsoiden puolesta? Tokkopa sillä olisi mitään vaikutusta! Mutta ajattelin niitä monia kertoja, kun olin paastonnut lähetystyöni aikana, ja sen tuomia monia ihmeitä. Joskus kyse oli pienistä asioista, kuten se, että oivalsin, mitä sanoja käyttää opettaessani, tai että rakkauteni palvelemiani ihmisiä kohtaan kasvoi, mutta paastoamisella oli yhtä kaikki ollut vaikutusta.
Niinpä eräänä keskiviikkona eristyksissä ollessani paastosin – kurpitsojen puolesta.
Mutta paastosin myös perheeni ja itseni puolesta, jotta tuntisimme Vapahtajan rakkauden vaikeana aikana.
Muutama viikko sen jälkeen pääsin lopulta kotiin. Kun isä vei minut kurpitsapelloilleen, näin satoja isoja kurpitsoita. Ne olivat valtavia! Se oli todellinen ihme. En voinut uskoa sitä.
Tunsin sillä hetkellä, että taivaallinen Isä oli tietoinen perheestäni.
Kutsu Kristuksen puhdas rakkaus perheeseesi
Tässä kokemuksessa tärkeää ei ollut vain jättimäisten kurpitsojen ihme (ja kyllä, käsiäni särkee yhä, kun ajattelen sadonkorjuuta). Minulle ihme oli sen oivaltaminen, kuinka paljon rakkautta Jeesus Kristus voi tuoda kotiimme ja perhesuhteisiimme, kun toimimme uskossa.
Tiedän, että taivaallinen Isä näkee kaiken, mitä saatamme kohdata omassa perheessämme. Hän on tietoinen huolistamme ja kamppailuistamme, ja Hän auttaa meitä ilmaisemaan rakkautta, kun pyydämme Hänen apuaan. Hän ymmärsi jopa, että niinkin vähäpätöiseltä vaikuttava asia kuin kurpitsapelto oli tärkeä perheelleni, ja auttoi minua löytämään keinon kanavoida rakkauteni perhettäni kohtaan merkityksellisellä ja ihmeellisellä tavalla.
Sisar Tamara Runia, ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, on äskettäin lausunut nämä viisaat sanat:
”Loitonnetaanpa näkymää, jotta näemme perhesuhteet voimallisena välineenä opettaa meille niitä asioita, joita tulimme tänne oppimaan, kun käännymme Vapahtajan puoleen.
Myönnettäköön, että langenneessa maailmassa ei ole mitään keinoa olla täydellinen puoliso, isä tai äiti, poika tai tytär, lapsenlapsi, tukihenkilö tai ystävä – mutta on miljoona tapaa olla hyvä sellainen. – – Nostamalla ihmisiä ympärillämme me nousemme yhdessä ylöspäin.”
Yksikään perhe ei ole täydellinen. Mutta kun kutsumme taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kotiimme ja perhesuhteisiimme, He voivat näyttää meille, kuinka voimme rakastaa perhettämme täydellisemmin, ja auttaa meitä tavoittelemaan ihmeitä elämäämme.