Pienten lasten äideille
Ajattelin, etten voisi puhua haasteistani, koska jollakulla toisella ”asiat olivat huonommin”
Olinko kiittämätön, kun puhuin omaan raskauteeni liittyvistä vaikeuksista?
Aamupahoinvointi iski raskauteni viidennen viikon paikkeilla. Se ei tosin rajoittunut pelkästään aamuun,
vaan voin pahoin koko ajan. Pahoinvointi helpotti vain nukkuessani.
Mutta melkein yhtä paha kuin fyysinen vuori, jolle olin kiipeämässä, oli päässäni raivoava henkinen taistelu.
Tarkoittiko kurja ja onneton olo sitä, että olin kiittämätön sisälläni kasvavasta vauvasta? Sainko haluta kärsimykseni päättyvän, kun jotkut tuntemani naiset eivät voineet saada lapsia lainkaan tai he olivat menettäneet lapsensa?
Tunsin syyllisyyttä kaikesta tuskan, kamppailun tai ahdistuksen ilmaisemisesta – fyysisistä tai emotionaalisista – verratessani haasteitani muihin.
Pian kuitenkin oivalsin, että olin ymmärtänyt asian aivan väärin.
Yksinäisyys vertailussa
Yksi vaikeimmista asioista nykyäitiydessä on jatkuva täydellisyyden paine, joka saa meidät vertaamaan itseämme muihin. Kilpailevat äänet mediasta, naapureilta tai perheestä voivat saada meidät kyseenalaistamaan arvomme tai mahdollisuutemme äiteinä, näkemään itsemme vähempiarvoisina, koska emme täytä muiden odotuksia, ja lopulta väheksymään äitiyteen panostamaamme rakkautta ja vaivaa.
Mutta minun on pakko uskoa, ettei jumalallinen Luojamme toivo sitä meille.
Presidentti Jeffrey R. Holland, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on muistuttanut meitä: ”Me emme ole kilpajuoksussa toisiamme vastaan, jotta näkisimme, kuka on rikkain tai lahjakkain tai kaunein tai edes siunatuin.”
Emme kilpaile myöskään siinä, kenellä asiat ovat huonoimmin! Raskauteni yksinäisinä tunteina tunsin, että pystyin ilmaisemaan vain onnellisuutta ja myönteisyyttä niille, joiden vaikeuksia pidin pahempina kuin omiani. Todellisuudessa olin masentunut ja toivoton ja mietin, olinko riittävän vahva äidiksi. Tämä vertailu teki minusta entistä yksinäisemmän.
Mutta kuten vanhin Claudio D. Zivic seitsemänkymmenen koorumista on sanonut: ”Meidän jokaisen elämä on erilaista. Meillä kaikilla on koettelemusten aikoja, onnellisuuden aikoja, päätösten tekemisen aikoja, esteiden voittamisen aikoja ja mahdollisuuksien hyödyntämisen aikoja.”
Kokemuksemme ovat erilaisia ja siksi vaikeita eri tavoin. Voimme myöntää oman tilanteemme ja muiden tilanteen vaikeuden vertaamatta niitä toisiinsa.
Voit tuntea molempia
Päätin keskustella tunteistani terapeutin kanssa, ja hän opetti minulle erään elämää muuttavan totuuden tunteista:
Me voimme kokea useita tunteita samanaikaisesti.
Nähtyään omin silmin nefiläisten ja lamanilaisten välisiä sotia ja kiistoja profeetta Alma kirjoitti: ”Ja näin me näemme suuren syyn murheeseen ja myös riemuun – murheeseen kuoleman ja tuhon tähden ihmisten keskuudessa, ja iloon Kristuksen valon tähden, joka vie elämään” (Alma 28:14).
Nefiläiset kokivat murheen ja ilon tunteita.
Tajusin, että minun oli mahdollista olla allapäin koettelemusteni vuoksi ja tuntea samalla kiitollisuutta siitä, että olin raskaana.
Vanhin Dieter F. Uchtdorf kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
”Kun olemme kiitollisia Jumalalle niissä olosuhteissa, joissa olemme, me voimme kokea lempeää rauhaa koettelemuksen keskellä. Murheessa me voimme silti kohottaa sydämemme kiitokseen. Tuskassa me voimme riemuita Kristuksen sovituksesta. – –
Kiitollisuus ahdingon aikoina ei tarkoita, että olemme hyvillämme olosuhteistamme. Se kylläkin tarkoittaa, että uskon silmin katsomme nykyisiä haasteitamme kauemmas.”
Voimme antaa itsemme kokea kaikki tunteemme samalla, kun ilmaisemme kiitollisuutta Jumalalle Hänen siunauksistaan ja armostaan.
Vapahtaja kärsi meidän kaikkien puolesta
Kun Vapahtaja kärsi sovituksensa aikana, Hän ei seulonut kaikkia koettelemuksia ja kokemuksia, jotka me kävisimme läpi, valinnut niitä, jotka Hänen mielestään olivat pahimpia, ja kärsinyt vain niiden puolesta. Hän kärsi ne kaikki.
Kuten vanhin Zivic on sanonut, ”Hän kärsi meidän syntiemme, kipujemme, masennuksemme, tuskamme, heikkouksiemme ja pelkojemme tähden, ja niinpä Hän osaa auttaa meitä, osaa innoittaa meitä, osaa lohduttaa meitä ja osaa vahvistaa meitä, jotta me voimme kestää ja saavuttaa sen kruunun, joka on varattuna niille, joita ei kukisteta.”
Jeesuksen Kristuksen sovitus on loputon. Kun kahlaamme läpi elämän koettelemusten ja äitiyden ylä- ja alamäkien, ilmaiskaamme loputon kiitollisuutemme Vapahtajallemme, joko kyynelsilmin tai ilosina, ja nostakaamme toinen toistamme.