Suruni muuttui iloksi

Kuvitus Briana Kranz

Kun olin 18-vuotias, äidinpuoleinen isoisäni kuoli. Siinä vaiheessa elämääni en ollut menettänyt ketään läheistäni. Tiesin, että niin tapahtuisi jonakin päivänä, mutta en odottanut sen tapahtuvan niin äkkiä.

Isoisäni terveydentila oli hyvä, mutta aivan yllättäen hän sai halvauskohtauksen. Isoäitini vei hänet nopeasti sairaalaan, mutta isoisä kuoli neljä päivää myöhemmin.

Jonkun menettäminen ensimmäistä kertaa niin äkillisesti satutti. Oli outoa, että isoisäni, joka oli osallistunut jokaiseen tärkeään tapahtumaan elämässäni, olikin nyt poissa.

Hautajaisten jälkeen löysin keinon kunnioittaa isoisäni ja yhteisen aikamme muistoa. Hänestä oli mukavaa työskennellä avolavaisen pakettiautonsa parissa ja tehdä muita projekteja. Itse asiassa, kun hän sai halvauskohtauksen, hän oli autotallissaan, piteli jakoavainta uurastuksen kuluttamassa kädessään, ja oli ollut työskentelemässä hänelle tuttuun tapaan.

Päätin, että minäkin tekisin töitä autojen parissa. Se auttaa minua tuntemaan, että olen lähellä häntä. Käännyin myös rukouksen ja pyhien kirjoitusten puoleen, mistä löysin rauhaa kulkea hänen poissa ollessaan eteenpäin uskon ja toivon turvin.

”Ylösnousemus on olemassa”, profeetta Abinadi muistutti minua, ”sen tähden hauta ei saa voittoa, ja kuoleman pistin on nielty Kristuksessa” (Moosia 16:8).

Isoisäni kuolema auttoi minua saamaan näkökulman, joka teki Jeesuksen Kristuksen sovituksesta elämässäni vieläkin merkityksellisemmän. Aivan kuten kunnioitin isoisääni tekemällä töitä autojen parissa, ymmärsin, että me kunnioitamme Jeesusta Kristusta – ja voimme tuntea olevamme lähellä Häntä – kun pyrimme elämään, kuten Hän eli, tutkimalla Hänen sanojaan, kertomalla Hänen evankeliumistaan ja tekemällä Hänen Isänsä tekoja (ks. Joh. 10:37). Niin tekeminen antaa syvempää merkitystä Vapahtajan sovitukselle ja vahvistaa luottamustamme Häneen.

”Kun itkemme surusta tai ilosta, Jeesus Kristus ymmärtää täydellisesti”, vanhin Gerrit W. Gong kahdentoista apostolin koorumista on opettanut. ”Hän voi olla läsnä hetkinä, jolloin tarvitsemme eniten iankaikkisuuden suuria lahjoja: Jeesuksen Kristuksen sovitusta, ylösnousemusta, palautusta.”

Jeesus Kristus on kääntänyt suruni iloksi. Hänen ja Hänen sovituksensa ansiosta tiedän, että näen isoisäni jälleen.