”Hänen asiallaan”, Liahona, maaliskuu 2026.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Hänen asiallaan
En tiennyt, kuinka kertoa perheelle tyttären kuolemasta, ennen kuin Pyhä Henki auttoi minua.
Kuvitus Briana Kranz
Jos ihmiselle on sydäntä raastavin kokemus kestää rakkaan ihmisen murheellinen, odottamaton menetys, niin luulen, että toiseksi vaikein kokemus saattaa ilmetä silloin, kun pelastustyöntekijä katsoo äitiä ja isää silmiin ja kertoo heille, että heidän lapsensa on kuollut.
Eräänä aamuna minut lähetettiin ilmoittamaan eräälle perheelle, että heidän nuorin tyttärensä oli saanut surmansa ajaessaan kotiin yliopistolta. Hän oli nukahtanut rattiin ja kuollut välittömästi, kun hänen autonsa oli ajautunut ulos tieltä ja romuttunut pahoin. Oli pääsiäisaamu.
Pelkäsin tuskaa, jota aiheuttaisin tälle perheelle. Jollakin oudolla tavalla tuntui melkein siltä kuin olisin jotenkin vastuussa siitä, että musertaisin perheen näillä uutisilla.
Soitin ovikelloa, ja eräs mies tuli ovelle. Katseemme kohtasivat oven ikkunan läpi. Hän jähmettyi, ja huoli kuulsi hänen kasvoillaan. Hän tiesi, että läsnäoloni selitti hänen tyttärensä poissaolon. Äkkiä sain hengellisen kehotuksen:
”Jason, unohda itsesi. Sinä olet minun asiallani ja olet oikeutettu minun voimaani. Käytä sitä. Luota siihen. Pyhä Henki ohjaa sinua antamaan ymmärrystä ja päättäväisyyttä niille, joilla on ristiriitaisia tai hämmentyneitä tunteita.”
Mies avasi oven vapisevin käsin. Vastahakoisuuteni korvautui hengellisellä luottamuksella, kun esittäydyin ja pyysin päästä sisään. Vaikka Henki vahvisti minua, sydäntäni särki syvästi hänen vuokseen. Halusin ottaa osaa hänen murheeseensa, surra hänen kanssaan ja itkeä hänen kanssaan (ks. Moosia 18:8–9) tuntien, että niin tekeminen voisi vähentää hänen kärsimystään.
Kävelimme lyhyttä käytävää pitkin huoneeseen, jonne hänen vaimonsa ja lapsensa olivat kokoontuneet. Pyhän Hengen vahvistamana tunsin mielen varmuutta ja selkeyttä. Vastasin heidän kysymyksiinsä ja lausuin sitten todistukseni siitä, että Jeesuksen Kristuksen, Hänen uhrinsa ja ylösnousemuksensa ansiosta he näkisivät jälleen tyttärensä.
Tämän kokemuksen myötä uskoni Herraan kasvoi luottamukseksi. Toivoin, että heidänkin kohdallaan kävi niin.
Vanhin Paul B. Pieper seitsemänkymmenen koorumista on opettanut: ”Toisinaan paras tapa oppia luottamaan Jumalaan on yksinkertaisesti luottamalla Häneen.”
Herraan luottaminen on auttanut minua saamaan voimaa auttaa muita. Se on myös vahvistanut todistustani ja avannut tien lukemattomille tilaisuuksille palvella muita Hänen puolestaan.