Tässä olen

Herra lupasi Abrahamille ja Saaralle paljon jälkeläisiä. Sen siunauksen saapuminen vei aikansa, tai pikemminkin se saapui Herran aikaan. Herra kuitenkin pani Abrahamin uskon koetukselle, kun Hän pyysi Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin – siunauksen, jota he olivat rukoilleet ja odottaneet hyvin pitkään. Olemme ehkä lukeneet tämän pyhien kirjoitusten kertomuksen monta kertaa, mutta kuinka usein olemme asettaneet itsemme Abrahamin asemaan?

On vaikea edes kuvitella herkän isän tunteita ennen tällaista tehtävää. Abrahamin vakaa päätös olla kuuliainen ei kuitenkaan lakkaa hämmästyttämästä minua, kun hän valmistautui lähtemään vuorelle Morian maassa ja uhraamaan pyydetyn uhrin. Halukkuutta ja alistumista taivaallisen Isän tahtoon hän ilmaisee iäti pysyvässä vastauksessaan: ”Tässä olen.” (Ks. 1. Moos. 22:1–2.)

Koska hän oli kuuliainen, häntä siunattiin Iisakin hengen säästymisellä sekä ihmeellisillä ja äärettömillä siunauksilla itselleen, Saaralle ja heidän jälkeläisilleen (ks. 1. Moos. 22:15–18).

Vapahtajan alistuminen

Epäilemättä korkein esimerkki kuuliaisuudesta ja alistuvuudesta taivaalliselle Isälle keskittyy Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen. Hän osoitti halukkuutensa olla kuuliainen tulemalla tänne maan päälle, ottamalla kasteen, olemalla puhdas ja täydellinen sekä antamalla henkensä uhrilahjaksi ja ottamalla päällensä kansansa kivut, ahdingot, heikkoudet, synnit ja kuoleman, jotta Hän osaisi auttaa meitä lihassa (ks. Alma 7:11–13).

Tuo kokemus oli niin voimakas, että hetkeksi se sai Hänet kysymään, oliko mitään keinoa olla juomatta sitä katkeraa maljaa. Sitten Hän sanoi heti: ”Älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42) – toisin sanoen: ”Tässä olen” – osoittaen siten halukkuutensa tehdä Isän tahto.

Kuinka me voimme vaalia tuota halukkuutta ja antaa ”Tässä olen” -vastauksen jokaiseen pyyntöön, jonka taivaallinen Isä esittää meille kirkon jäseninä tai toisinaan henkilökohtaisella tasolla?

Paavali opetti roomalaisia: ”Rakkaus toteuttaa koko lain” (Room. 13:10). Jos haluaisin löytää sanan, joka korvaisi synonyyminä ilmauksen ”toteuttaa koko lain”, niin luulen, että mieleen tulisi pian sana kuuliaisuus. Siksi voisimme sanoa, että rakkaus on kuuliaisuutta. Niinpä Vapahtajan sanoissa ”jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni” (Joh. 14:15) on paljon järkeä.

Saattaisimme vastata: ”Tässä olen” tai Nefin sanoin ”minä menen ja teen” (1. Nefi 3:7). Nykykielellämme saattaisimme sanoa: ”Tietenkin olen halukas tekemään, mitä taivaallinen Isä käskee, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa.”

Haluaisin kuitenkin korostaa rakkauden ja kuuliaisuuden välistä suhdetta, joka tarkoittaa, että me olemme kuuliaisia Isälle, koska me rakastamme Häntä. Uskon, että päätös olla kuuliainen on yksi parhaista tavoista julistaa selkeästi rakkautemme Häntä kohtaan. ”Usko ilman tekoja on kuollut” (ks. Jaak. 2:26), ja uskon henkilökohtaisesti, ettei rakkaus taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta kohtaan ilman kuuliaisuutta ole kovinkaan elävää.

Kuinka kasvatamme rakkauttamme ja kuuliaisuuttamme Häntä kohtaan? Vapahtaja on sanonut: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3). Jeesuksen Kristuksen – ja Hänen kauttaan Isän – tunteminen antaa meille mahdollisuuden tietää siitä rakkaudesta, jota He tuntevat meitä kohtaan, ja niistä sanoin kuvaamattomista asioista, joita He ovat tehneet ja tekevät edelleen meidän hyväksemme myös vaikeina hetkinä, joita koemme tässä kuolevaisessa elämässä. Heidän tuntemisensa muuttaa sydämemme ja herättää meissä halun noudattaa Heidän esimerkkiään teoissamme ja olla halukkaita sanomaan sanoin ja teoin: ”Tässä olen.” Tämä valmius kuvastuu haluna lukea pyhiä kirjoituksia tai puhua taivaalliselle Isälle rukouksessa.

”Tässä olen” voi olla vastaus kutsuun palvella lähetystyössä tai omistautua enemmän käskyjen noudattamiseen, kuten lepopäivän pyhittämiseen, vanhempiemme kunnioittamiseen tai pyrkimykseen elää moraalisesti puhdasta elämää. ”Tässä olen” on ilmaus, joka on jatkuvasti Kristuksen opetuslasten mielessä, silloinkin kun pyydetty uhri vaikuttaa siihen, mitä me haluamme eniten tai mistä olemme maksaneet korkean hinnan.

Tämä halukkuus olla kuuliainen on hyvin arvokasta, varsinkin mitä tulee liittoihin, jotka solmimme, kun meidät kastettiin tai kun menimme temppeliin. Voitteko kuvitella, millaista elämämme olisi, jos ajattelisimme jatkuvasti ”Tässä olen”, kun otamme päällemme Kristuksen nimen ja jotta muistaisimme Hänet aina ja pitäisimme Hänen käskynsä? Sakramentin nauttiminen kutsuu meitä uudistamaan tuon sitoumuksen, minkä pitäisi näkyä teoissamme viikon aikana. Sama pätee, kun menemme temppeliin solmiessamme liittoja tai muistaessamme siellä solmimamme liitot.

Muistan keskustelun, jonka kävin erään vastavihityn avioparin kanssa monta vuotta sitten palvellessani piispana. Eräänä iltana heillä oli pitkä, kiivas keskustelu kymmenysten maksamisesta. Nuorella aviomiehellä oli ollut vaikea viikko töissä, ja hän halusi säästää ansaitsemansa rahat joihinkin heidän henkilökohtaisiin kuluihinsa. Muistan kuitenkin, mitä nuori vaimo sanoi miehensä kuullen: ”Piispa, olen valmis luopumaan noista kuluista ja jopa lopettamaan syömisen, jos se on välttämätöntä, mutta haluan maksaa kymmenykset ja olla kuuliainen Herralle.”

Niin raikuva oli se ”Tässä olen”, jonka nuori vaimo ilmaisi noin vahvasti todistaen, että aviomies ja minä tunsimme keskustelun aikana voimakkaan hengen. Loppujen lopuksi en tiedä, johtuiko se aviomiehen omasta halusta vai siitä, että hänen vaimonsa taivutteli häntä, mutta aviomies maksoi kymmenyksensä sinä viikonloppuna.

Seuraavana sunnuntaina ennen kokouksia nuori aviomies pyysi saada puhua kanssani pikaisesti. Hän näytti erilaiselta kuin edellisellä viikolla ja sanoi minulle: ”Piispa, tiedäthän, että viime viikolla maksoin viimein kymmenykseni ja pelkäsin, ettei minulla olisi tarpeeksi rahaa ruokaan, mutta halusin vain sinun tietävän, että tällä viikolla meillä oli kaksi kertaa enemmän rahaa ruokaan kuin meillä yleensä on. Piispa, se oli ihme, ja haluan aina nähdä noita ihmeitä elämässäni.” Minusta tuntui kuin tuo nuori mies olisi sanonut minulle: ”Piispa, minä olen halukas vastaamaan ’Tässä olen’ mihin tahansa, mitä Jumala minulta pyytää.”

Herra on sanonut, että Hän on sidottu, kun me teemme, mitä Hän pyytää (ks. OL 82:10). Uskommeko me todella tuon lupauksen ehdottomuuteen?

Kenties siunaukset eivät tule meidän hyväksi näkemänämme aikana tai meidän haluamallamme tavalla, mutta todistan teille, että lupaus on todellinen ja tosi. Se vaatii rakkautta Häntä kohtaan, alistumista, halua tehdä Hänen tahtonsa ja elämistä Kristuksen opetuslapsina. Hän auttaa meitä ja siunaa meitä niin, että ymmärrämme liittomme ja pidämme ne. Sillä tavoin, kun Hän pyytää meitä tekemään tahtonsa, vastatkaamme raikuvasti: ”Tässä olen, Herra!”