”Tuomas – Kulkemassa uskon matkaa”, Liahona, maaliskuu 2026.
He tunsivat Vapahtajan
Tuomas – Kulkemassa uskon matkaa
Tuomaan kertomus osoittaa meille, että kysymykset, kärsivällisyys ja todistuksen saaminen ovat osa uskomme ja vakaumuksemme kasvattamista.
Kuvitus Laura Serra, kopiointi kielletty
Mitä tulee mieleesi, kun kuulet Vapahtajan opetuslapsen Tuomaan nimen? Usein yhdistämme hänen nimensä sanoihin ”epäilijä” tai ”epäilevä”.
Mutta Tuomaassa on paljon muutakin. Johanneksen evankeliumissa näemme Tuomaan uskon matkan, joka saattaa muistuttaa omaamme: usko voi vahvistua ajan myötä, kun osoitamme uskoa ja toimimme kasvattaaksemme uskoamme.
Sinulla saa olla kysymyksiä
Jeesus Kristus kutsui Tuomaan yhdeksi kahdestatoista apostolistaan, ja Tuomas seurasi Vapahtajaa koko Hänen kolmivuotisen palvelutyönsä ajan. Tuomas rakasti Vapahtajaa omistautuneesti. Pelätessään Herran hengen puolesta Tuomas kehotti muita apostoleja: ”Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä” (Joh. 11:16).
Vaikka hän oli omistautunut, hän esitti silti kysymyksiä. Ennen Getsemanea Jeesus opetti opetuslapsilleen, että Hän menisi pois. Tuomas kysyi: ”’Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?’
Jeesus vastasi: ’Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.’” (Joh. 14:5–6.)
Tuomaan tavoin me emme ehkä ymmärrä kaikkia Jumalan opetuksia tai pelastussuunnitelman jokaista puolta. Mutta vanhurskaiden kysymysten esittäminen voi tuoda esiin totuutta Herralta. Meidän on välttämätöntä kasvattaa uskoamme.
Presidentti Russell M. Nelson (1924–2025) opetti:
”Jos teillä on kysymyksiä – ja toivon, että teillä on – etsikää vastauksia haluten hartaasti uskoa. – –
Vilpittömät kysymyksenne, jotka esitetään uskossa, johtavat aina suurempaan uskoon ja suurempaan tietoon.”
Usko – pelko
Kun apostolit kuulivat, että Jeesus oli noussut kuolleista, ”nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä” (Luuk. 24:11). Tuomaan epäilyksen aika on saattanut kestää kauemmin kuin muiden, koska hän ei ollut läsnä, kun ylösnoussut Herra ilmestyi heille ensimmäisen kerran (ks. Joh. 20:24).
Kun he olivat kertoneet Tuomaalle nähneensä Vapahtajan, Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko” (Joh. 20:25).
Kahdeksan päivän kuluttua Herra ilmestyi jälleen ja pyysi Tuomasta tunnustelemaan haavojaan. Sen tehtyään Tuomas huudahti: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28.) Sitten Vapahtaja opetti tärkeän totuuden: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe” (Joh. 20:29).
Vastauksia tulee. Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Taivaallinen Isämme kuulee jokaisen vilpittömän rukouksen ja vastaa niihin, mutta saamamme vastaukset eivät ehkä ole sitä, mitä odotamme, tai eivät tule silloin, kun haluamme, tai eivät tule toivomallamme tavalla.”
Kestävä vakaumus
Kun saamme vastauksia kestävyyden, rukouksen ja ilmoituksen kautta, mekin voimme saada vakaumuksen – todistuksen. Jos ravitsemme edelleen uskoamme, tuo todistus voi säilyä meillä läpi elämän. Kuten presidentti Nelson opetti: ”Kun kärsivällisesti kunnioitatte Herran aikataulua, teille annetaan etsimäänne tietoa ja ymmärrystä. Te pääsette osallisiksi jokaisesta Herran teitä varten varaamasta siunauksesta – jopa ihmeistä. Sitä henkilökohtainen ilmoitus tekee kohdallanne.”
Tuomaan kokemus osoittaa meille, että usko ei ole päämäärä vaan se kehittyy jatkuvasti. Jumala kunnioittaa tätä kehitystä ja siunaa meitä, kun pysymme avoimina Hänen johdatukselleen ja tavoittelemme todistusta, joka puhuu rauhaa sydämeemme (ks. OL 88:63).