Kaifas – ylipappi

Huomattavasta tehtävästään huolimatta Kaifaasta tiedetään vain vähän. Hänet mainitaan Uudessa testamentissa ainoastaan yhdeksän kertaa. Hän toimi yhteyshenkilönä juutalaisten ja roomalaisten välillä. Hän oli saddukeus kuuluen Kristuksen aikaiseen juutalaiseen lahkoon, joka ei uskonut ylösnousemukseen (ks. Ap. t. 23:8).

Kaifas puhui neuvostossa sen jälkeen kun Kristus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista. Se oli ihme, joka vaivasi häntä ja muita saddukeuksia heidän uskonkäsitystensä vuoksi.

Neuvostossa esitettiin teoria, että jos he eivät reagoisi tähän yleisesti tiedossa olevaan ihmeeseen, ihmiset uskoisivat, että Jeesus on Messias, juutalaisten kuningas, ”ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme” (Joh. 11:48).

”Te ette ymmärrä yhtään mitään”, Kaifas vastasi. ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?”(Joh. 11:49–50.)

Apostoli Johannes huomauttaa, ettei tämä ”ollut [Kaifaan] oma [ajatus], vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,

eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset” (Joh. 11:51–52).

Kaifaan nimi esiintyy jälleen Uudessa testamentissa, kun Kristusta kuulustellaan ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan.

”Silloin ylipappi sanoi hänelle: ’Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika’” (Matt. 26:63).

Jeesus vahvisti, että Hän on: ”’Itsepä sen sanoit’, vastasi Jeesus. ’Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä.’” (Matt. 26:64.) Kuultuaan tämän Kaifas kielsi jälleen Vapahtajan. ”Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ’Hän herjaa Jumalaa.’” (Matt. 26:65.)

Vaikka Kaifaalla oli edessään maailman Vapahtaja – Hän, joka ennalta asetettiin sovittamaan koko ihmiskunnan synnit ja kärsimään kaikki kivut, murheet ja ahdistukset – Kaifas ei tunnistanut, että Jeesus on Kristus, ja tuomitsi Hänet.

Kaifas mainitaan jälleen Raamatussa luvussa Ap. t. 4. Aikakirja kertoo, kuinka apostoli Pietari paransi miehen, joka oli syntynyt rampana (ks. Ap. t. 3:1–8). Kun hän ja Johannes sitten saarnasivat Kristuksen ylösnousemuksesta, heidät pidätettiin suuren neuvoston valtuutuksella. Heitä pidettiin vankilassa yön yli ja heidät tuotiin neuvoston eteen, johon kuuluivat Kaifas ja hänen appensa Hannas, edellinen ylipappi. (Ks. Joh. 4:1–6; ks. myös Joh. 18:13.)

Kun heiltä kysyttiin, millä valtuudella he olivat parantaneet tämän miehen, Pietari vastasi: ”Niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne.” (Ap. t. 4:10.)

Tämä oli viimeinen muistiin merkitty tilaisuus, joka Kaifaalla oli ottaa vastaan Kristus. Sen sijaan neuvosto uhkasi Pietaria ja Johannesta. Sen uhkaukset eivät kuitenkaan muuttaneet sitä totuutta, että Kristus elää. (Ks. Ap. t. 4:13–22.)

Jeesuksen Kristuksen voimalla ja valtuudella Pietari oli parantanut ramman miehen. Samalla tavoin ihmeitä voi tapahtua tänä aikana Kristuksen palautetun pappeuden avulla ja uskon kautta Hänen nimeensä. Kaifaalta saamamme opetus on yksinkertainen. Hän ei hyväksynyt Jeesusta Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, mutta me voimme. Kun uskomme Häneen, siitä seuraa merkkejä, ihmetekoja ja ihmeitä (ks. Mark. 16:17–18).