Kuulumisia lähetyskentiltä: keväinen tunnelma Sveitsissä

Toukokuun loppu Sveitsin Bielissä on lämmin ja vehreä jo puoli seitsemältä herätyskellon soidessa, ja aamuliikunnan jälkeen teki mieli opiskella Mormonin kirjaa ulkona parvekkeella. Päiviimme kuuluu aina henkilökohtainen opiskelu, opiskelu toverin kanssa sekä saksan kielen opiskelua. Vierailimme näiden jälkeen erään jäsenen luona, ja hänen lapsenlapsensa oli yllättäen vierailulla. Lapsen vanhemmat eivät käy aktiivisesti kirkossa, ja kuulimme, että isoäiti valmistaa 7-vuotiasta kasteelle vanhempien suostumuksella. Lapsi oli mielissään vierailustamme, saimme opettaa hänelle Jeesuksen sovitustyöstä ja menemme jatkossa opettamaan häntä useammin! Ihanaa!

Maanantai-iltapäivä oli yllättävän hyvä aika myös ovien koputteluun, joskin Bielissä kontaktointia hankaloittava tekijä on kaupungin kaksikielisyys. Olen oppinut ranskaa muutaman lauseen, mutta sillä ei vielä kauhean pitkälle pääse. Eikä saksan opiskelu tarkoita, että saisin Sveitsin saksasta mitään selvää… Vaihdoimme kylästä toiseen pari kertaa ja pyrimme käymään jäsenten tai aiempien ”ystävien” ovilla, jottei kontaktointi kävisi liian raskaaksi tai yksipuoliseksi. Lisäksi jäi vielä vähän aikaa katukontaktointiin. Siispä tänään tuli käveltyä reippaasti ja seisottua auringossa, ja posket punoittivat illalla. Jalkoihin sattuu ja päätä särkee, mutta siitä tietää, että paljon tuli myös tehtyä!

Valmistautumispäivä eli lähetystyöviikon ”vapaapäivä” alkoi äidin kanssa puhelimessa. Ennen kahdeksaa olimme kuitenkin jo junassa, sillä meidän vyöhykkeellämme on aivan upeita luontokohteita, mutta usein matkaa on junalla pari tuntia. Tämän viikon kohde oli Trümmelbachfälle

-vesiputoukset Interlakenista etelään. Olimme toverini kanssa hyvällä tuulella: keinuimme leikkipaikalla, juoksentelimme pienessä Lauterbrunnenin kylässä ympäriinsä laulaen The Sound of Music -elokuvan teemaa ja söimme pistaasikroissantteja. Parin muun lähetyssaarnaajan kanssa kiipesimme portaita ylös vesiputouksille. Taivaallisen Isän kädenjälki näkyy täällä niin upeasti!

Kotona oli vielä aikaa käydä kaupassa, siivota ja jutella perheen kanssa ennen kuin teimme töitä päivän viimeiset kolme tuntia. Kävimme erään kiinnostuneen henkilön ovella, mutta hän totesi olevansa liian kiireinen ja hätisti meidät pois. Illan päätteeksi osallistuimme Zoomissa seurakuntamme lähetystyön koordinointikokoukseen. Valmistautumispäivän ongelma on se, että tekee mieli tehdä kaikenlaista kivaa, mutta lepääminen jää vähemmälle ja illalla väsyttää normaalia enemmän. Niin myös tällä viikolla.

Keskustelimme Bernin vyöhykkeen lähetyssaarnaajien kesken siitä, miten voimme kannustaa ystäviämme tulemaan kirkkoon sunnuntaina ja tehdä siitä heille hyvän kokemuksen. Tapaamisen jatkoksi autoimme temppelillä kukkien istuttamisessa. Fyysinen työ ja toisten palveleminen tuo vaihtelua tavalliseen arkeen, ja rankasta sadekuurosta huolimatta meillä oli hauskaa.

Päivän opetuksista yksi peruuntui, mutta tapasimme kuitenkin kaksi ystävää. Ensimmäisessä tarvittiin käännöstä, ja farsin kieltä puhuvat vanhimmat olivat mukana video-

puhelussa, mutta opetettava ystävämme oli heitä kohtaan hieman ilkeä eikä halunnut kuunnella. Toinen opetus meni todella hyvin. Ystävämme kysyi paljon kysymyksiä Jumalan luonteesta ja maailman luomisesta, ja odotamme innolla seuraavaa tapaamistamme! On todella innostavaa tavata ihmisiä, jotka koko sydämestään haluavat oppia lisää taivaallisesta Isästä. Illalla Zoomissa oli viikoittainen koko lähetyskentän hartaustilaisuus, jonka johtavana teemana oli Jeesuksen Kristuksen sovitustyö.

Jatkuvasta sateesta huolimatta vietimme lähes koko päivän ulkona. Kuljimme pari tuntia ovelta ovelle sateenvarjojen alla oikeastaan ihan hyvällä tuulella. Kävimme erään jäsenen luona, jonka nimi oli päivää suunnitellessa tullut mieleen, ja hän totesi meidän valinneen sen ainoan päivän, kun hänellä ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Opettelemme yhä kuuntelemaan Pyhän Hengen johdatusta, mutta tämä oli todellakin osoitus siitä, että emme tee työtä yksin!

Meillä oli videopuhelun välityksellä opetus ukrainalaisen ystävämme kanssa, ja venäjää puhuvat vanhimmat olivat mukana tulkkaamassa. Aiheena oli tänään kuoleman jälkeinen elämä Mormonin kirjan opetuksiin tukeutuen, ja siitä jäi ihan hyvä mieli. Parasta opettamisessa on oman todistuksen lausuminen. Välillä kyyneleet nousevat silmiin, kun Henki vahvistaa oman todistuksen! Illalla tein lihapullia suomalaiseen tapaan, ja saksan kielen opiskelu jäi lyhyeksi, kun aloimme jutella jostain ihan muusta. Joskus niin tapahtuu, kun neljä sisarta asuu yhdessä!

Edellispäivän sateen jäljiltä maa oli märkä ja vaatteet saivat nopeasti savikerroksen rikkaruohoja kitkiessä. Käymme joka viikko erään perheen luona lounaalla, ja näin kesän taitteessa autamme myös puutarhassa. Nokkoset pistivät käsineiden läpi ja muta piti huuhdella kengistä pihaletkulla, mutta lämmin lounas ja jäätelö oli hyvä palkka rankasta työstä. Iltapäivällä tapasimme yhden uusista jäsenistämme ja opiskelimme hänen kanssaan presidentti Nelsonin yleiskonferenssipuhetta. Meillä oli vielä aikaa opiskella pyhiä kirjoituksia ennen kuin matkustimme bussilla keskelle ei mitään toisen perheen luokse. Ensin oli kuitenkin kulutettava hieman aikaa ovelta ovelle kulkemalla, minkä tuloksena oli yksi ilkeä kommentti ja kuvia suloisista lampaista. Puhuimme jäsenten kanssa temppelin tärkeydestä ja söimme lasagnea, ja ilta kului nopeasti.

Ei olisi yhtään huvittanut nousta sängystä. Joinakin aamuina kello 6.30 tuntuu liian aikaiselta. Olin huonolla tuulella, vaikkei siihen oikeastaan ollut syytä. Molemmat päivän opetukset peruuntuivat – toinen opetettavista ei ilmaantunut paikalle ja toinen kertoi olevansa kiireinen. Kävimme parin jäsenen luona, ja heidän kanssaan jutteleminen sai mielen tasaantumaan. Käytimme hyvän tovin kutsumalla ystäviämme kirkkoon viestien ja puheluiden välityksellä, ja sain harjoitella urkujen soittamista kappelilla. Jalkio ei vielä ole ihan hallussa, mutta uuden oppiminen on hauskaa. Päivän kääntyessä illaksi kävimme vielä vierailemassa erään jäsenen luona. Vierailut ovat hyviä mahdollisuuksia harjoitella saksan kieltä, ja alan olla sen suhteen jo vähän rohkeampi. Herra on myös tehnyt työtä sydämessäni, ja rakkaus seurakuntaa ja jäseniämme kohtaan kasvaa päivä päivältä. Jäsenten parissa tehtävällä työllä on iso merkitys lähetystyössä, sen olen täällä oppinut.

”Oi, laula Hänen rakkauttaan” soi asunnossamme sunnuntaiaamuna. Lähetyssaarnaajana sunnuntai on usein aika täyteen pakattu, mutta aamulla oli aikaa ihan vain olla ja pohdiskella. Tällä kertaa vain yksi ystävistämme tuli kirkkoon, mutta muuten tupa oli täynnä. Kirkossa tuntuu lähes aina kaoottiselta, kun on niin monta ihmistä, joille haluaisi tai pitäisi jutella. Sakramentin aikainen hiljaisuus oli tänäänkin todella tervetullut!

Kulutimme pari tuntia tulevan viikon suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen. Lähetystyön alussa viikkosuunnittelu tuntui raskaalta ja ikävältä, mutta siihenkin tottuu. Tällä kertaa meillä oli hyvä kannustin: suunnittelun jälkeen suuntasimme vaarnakeskukseen kuuntelemaan konserttia, joka järjestettiin Bernin temppelin 70-vuotispäivän kunniaksi. Henki oli vahvasti läsnä kauniin musiikin kautta, eikä siinä voinut muuta kuin kiittää taivaallista Isää kaikista siunauksista. Kuinka kiitollinen olenkaan voidessani kantaa Kristuksen nimeä nimikyltissäni ja jakaa Hänen iloaan päivittäin täällä kauniilla Alpeilla!