Antakaamme Kristuksen valon loistaa kauttamme – pohdintoja isästäni

Kuvitus David Green

Ehkä on joku, joka on siirtynyt verhon toiselle puolelle – joku, jonka ajattelemiseen käytät hieman ylimääräistä aikaa joulukuussa ja jouluna.

Minulle se on isäni. Hänellä on syntymäpäivä joulukuussa. Hän kuoli pian joulun jälkeen lähes 18 vuotta sitten.

Isälläni oli aina työ, joka edellytti matkustamista.

Hän matkusti lentokoneella aikana ennen erilaisia kuulokkeita. Hänen edessään olevan istuimen takapuolella ei ollut kuvaruutua. Ei online-viihdettä. Ei matkapuhelinta, tablettia eikä kannettavaa tietokonetta.

Siihen aikaan vaihtoehtoja ajan kuluttamiseen matkustettaessa oli kolme: nukkuminen, kirjan, aikakauslehden tai sanomalehden lukeminen tai puhuminen vieressä istuvan henkilön kanssa.

Isäni valitsi aina kolmannen vaihtoehdon.

Hän palasi jokaiselta matkalta kotiin mukanaan tarina vierustoveristaan. Tämän elämäntarina!

En tiedä, kuinka paljon isäni antoi itsestään. Mutta hänellä oli hämmästyttävä kyky, kuuntelijan lahja. Ihmiset viihtyivät hänen seurassaan. Viihtyivät niin hyvin, että halusivat kertoa henkilökohtaisia tarinoitaan – murheista ja voitoista ja kaikesta siltä väliltä.

Ja koska isäni oli ikuinen optimisti, todellinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, tiedän, että kun ihmiset lähtivät lennoltaan, he kokivat olleensa huomattuja, kuultuja, rakastettuja, onnellisia ja hieman toiveikkaampia kuin noustessaan koneeseen.

Isäni uskoi siihen, mitä vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista kerran kirjoitti: ”Sama Jumala, joka asetti sen tähden täsmälliselle kiertoradalleen tuhansia vuosia ennen kuin se ilmaantui Betlehemin ylle juhlistamaan Jeesuksen syntymää, on kiinnittänyt ainakin yhtä paljon huomiota siihen, että on asettanut jokaisen meistä täsmälliselle inhimilliselle kiertoradallemme, niin että me voimme, mikäli haluamme, valaista oman henkilökohtaisen elämämme maastoa, jotta valomme voi paitsi johdattaa muita myös lämmittää heitä.”

Erään toisen kerran vanhin Maxwell ilmaisi saman ajatuksen tällä tavoin: ”[Jumalan] suunnittelu ja tarkkuus eivät koske ainoastaan astrofyysisiä kiertoratoja vaan myös inhimillisiä kiertoratoja. – – Kuten joulutähdellä, jokaiselle meistä, jos olemme uskollisia, on säädetty kiertorata.”

Voitko kiinnittää huomiota ihmisiin, jotka ovat sinun kiertoradallasi?

Kenet itse maailmankaikkeuden Jumala on asettanut sinun polullesi?

Kuinka sinä, Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, voit tarkoituksellisemmin lämmittää ja valaista heidän tietään?

Kaiken valon lähde – Vapahtajamme Jeesus Kristus – pyytää meitä antamaan Häneltä saamamme valon loistaa kauttamme (ks. Matt. 5:14–16; 3. Nefi 12:14–16). Yksi tapa tehdä niin on kiinnittää huomiota ympärillämme oleviin ihmisiin. Huomata heidät. Kuunnella heitä. Rakastaa heitä. Valomme loistaa kirkkaimmin, kun rakastamme, kuten Jeesus rakasti.

Tänä aikana, kun juhlimme Hänen syntymäänsä, Hänen, joka on kaiken valon lähde, haluan jakaa vakaumukseni siitä, että Hän on tietoinen meistä yksilöinä ja että Hän rakastaa meitä jokaista. Hän sekä valaisee polun että tarjoaa äärettömän ja henkilökohtaisen sovituksensa kautta tien kotiin.