”Jumalan suunnitelma ikuista perhettä varten”, Liahona, joulukuu 2025.
Jumalan suunnitelma ikuista perhettä varten
Perheet, jotka hyväksyvät Jumalan suunnitelman, rakastavat kuten Vapahtaja rakasti ja kunnioittavat liittojaan, perivät jonakin päivänä ”iankaikkisen elämän siunaukset ja ilon täyteyden”.
Kun kokoaikainen lähetystyöni oli päättymässä, riemuitsin, kun sain endaumentin ja minut sinetöitiin vanhempiini São Paulon temppelissä Brasiliassa.
Vanhemmillani Aparecidolla ja Mercedeksellä oli erilainen uskonnollinen tausta, mutta heidän elämänkokemuksensa valmistivat heitä ottamaan vastaan palautetun evankeliumin.
Isäni kasvoi hyvässä perheessä, joka ei ollut uskonnollinen. Siitä huolimatta hän oli nuorena miehenä kiinnostunut uskonnosta. Hän luki Raamattua, osallistui raamattutunneille ja tutki Jeesuksen Kristuksen elämää. Opinnot herättivät hänessä suurta kiinnostusta sekä Vapahtajan evankeliumia että perhettä kohtaan, mikä antoi hänelle halun mennä naimisiin jonkun sellaisen kanssa, jolla oli samankaltaisia ajatuksia.
Äitini sitä vastoin tuli syvästi uskonnollisesta perheestä. He hyväksyivät evankeliumin periaatteet, osallistuivat kirkon kokouksiin ja elivät uskollisesti uskontonsa mukaan. Koska äitini varttui siinä ympäristössä, hänestä tuli ihminen, joka ei koskaan jäänyt pois kirkon kokouksista.
Niinpä kun vanhempani olivat menneet naimisiin ja kolme veljeäni ja minä olimme syntyneet, he tekivät parhaansa kasvattaakseen meidät evankeliumin periaatteita koskevan tietonsa valossa. Eräänä päivänä tätini, joka ei ollut aktiivinen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, sanoi isälleni: ”Sinulla on neljä poikaa, rakas. Jos todella haluat kasvattaa perheen, joka keskittyy Kristukseen ja haluat saada Jumalan vaikutuksen perheeseesi, sinun täytyy mennä minun kirkkooni.”
Isäni kuuli tätinsä sanat, mutta hän ei ryhtynyt toimeen ennen kuin sinä päivänä, kun kokoaikaiset lähetyssaarnaajat kulkivat ovelta ovelle naapurustossamme, koputtivat oveemme ja alkoivat opettaa meitä. Hän tajusi pian, että he edustivat kirkkoa, jota tätini oli kannustanut häntä tutkimaan.
Valoa ja totuutta
Yksi niistä asioista, jotka alun perin kiinnostivat vanhempiani Jeesuksen Kristuksen palautetussa evankeliumissa, oli se, miten tärkeänä kirkko pitää perhettä ja opetusta, että ”suuri osa Jumalan pelastuksen ja korotuksen työstä toteutetaan perheen avulla”. Ennen kuin vanhempani kastettiin, he olivat niin vaikuttuneita siitä, mitä he oppivat, että he kutsuivat naapureita mukaansa osallistumaan lähetystyöoppiaiheisiin.
Yksi niistä asioista, jotka alun perin kiinnostivat vanhempiani Jeesuksen Kristuksen palautetussa evankeliumissa, oli se, miten tärkeänä kirkko pitää perhettä.
Kun vanhempani tapasivat lähetyssaarnaajia ja jatkoivat evankeliumin tutkimista kasteensa jälkeen, he saivat tietää, millä tavoin he voivat ”kasvattaa lapsensa valossa ja totuudessa” ja kuinka he voivat ”saattaa hengellisesti järjestykseen oman kotinsa” (ks. OL 93:40, 43).
He oppivat, että ”perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi” ja että ”perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset”.
He oppivat, että ”onnistuneet avioliitot ja perheet perustuvat uskon, rukouksen, parannuksen, anteeksiannon, kunnioituksen, rakkauden, myötätunnon, työn ja tervehenkisen virkistystoiminnan periaatteille ja säilyvät näitä periaatteita noudattamalla”.
He oppivat, että perheet voivat olla iankaikkisia ja että ”sama yhteisyys, joka vallitsee meidän keskuudessamme täällä, vallitsee meidän keskuudessamme siellä, mutta siihen yhdistyy iankaikkinen kirkkaus” (OL 130:2).
Ja he oppivat, että ”kirkon jokaisen opetuksen, jokaisen toiminnan perimmäisenä tarkoituksena on, että vanhemmat ja heidän lapsensa ovat onnellisia kotona, sinetöityjä iankaikkiseen avioliittoon ja liitettyjä aikaisempiin sukupolviin”.
Tuon tiedon saatuaan he halusivat tulla sinetöidyiksi ikuiseksi perheeksi.
Katse kohti iankaikkisuutta
Kun vanhempani oli kastettu, he toimivat oppimansa mukaan ja siirtyivät maailmasta evankeliumin valtakuntaan. He tekivät työtä yhdistääkseen perheemme pitämällä koti-iltoja ja tutkimalla perheen kanssa pyhiä kirjoituksia, käymällä uskollisesti kirkon kokouksissa ja tekemällä sukututkimustyötä. Näillä ykseyteen tähtäävillä pyrkimyksillään he toivoivat muodostavansa perheen, joka keskittyy pelastussuunnitelmaan katsoen kohti iankaikkisuutta.
Vuonna 1965, jolloin vanhempani kastettiin, Brasiliassa sijaitsevaa São Pauloa lähinnä oleva temppeli oli Mesassa Arizonassa Yhdysvalloissa lähes 9 650 kilometrin päässä. Matkustaminen oli perheellemme liian kallista, joten vanhempieni oli odotettava São Paulon temppelin vihkimiseen asti vuonna 1978, ennen kuin he saattoivat saada temppelitoimituksensa ja tulla sinetöidyiksi. Siihen aikaan palvelin lähetystyössä Rio de Janeirossa.
Noin kaksi kuukautta ennen kuin päätin lähetystyöni helmikuussa 1980, lähetysjohtajani antoi toverilleni ja minulle luvan matkustaa yön yli vaarnan jäsenten kanssa Rio de Janeirosta São Paulon temppeliin, jotta voisin saada endaumentin ja tulla sinetöidyksi vanhempiini. Vanhempieni tavoin olin odottanut vuosia temppelitoimitusten ja -liittojen luvattuja siunauksia.
Tuo kokemus muutti näkemykseni tulevaisuudesta ja antoi minulle ensimmäisen pilkahduksen presidentti Russell M. Nelsonin äskettäisten sanojen totuudesta: ”Temppelissä vietetty aika auttaa teitä ajattelemaan selestisesti ja saamaan näkemyksen siitä, keitä te todella olette, millaisia teistä voi tulla ja millaista elämänne voi olla ikuisesti.”
Lyhyt aikani temppelissä tuona ajankohtana vaikutti syvästi lähetystyöpalveluni loppuosaan. Tuon uuden näkemyksen myötä se, että todistin temppelistä ja Jumalan perheitä varten laaditun suunnitelman tärkeydestä, vaikutti pysyvästi myös omaan elämääni.
Kun vaimoni Rosana ja minä solmimme avioliiton kaksi vuotta lähetystyöni jälkeen, meidät sinetöitiin temppelissä ja meillä oli näkemys oman iankaikkisen perheemme kasvattamisesta. Jotta saatoimme tehdä niin, me teimme työtä yhdessä luodaksemme sellaisia perheen perinteitä, joita vanhempamme olivat opettaneet meille, keskittyen kaikessa Vapahtajaan, Hänen opetuksiinsa ja Hänen nykyajan profeettojensa opetuksiin.
Nykyään lapsemme kasvattavat omia lapsiaan samojen onnellisuutta koskevien evankeliumin periaatteiden mukaan. Meille perhe on kaikki kaikessa, koska ymmärrämme perheen keskeisen aseman Jumalan suunnitelmassa.
Johtavana auktoriteettina minulla on ollut siunaus sinetöidä kolme lastani näiden puolisoihin temppelissä. Heidän silmiinsä katsominen sillä hetkellä, kun he polvistuivat alttarin ääreen temppelissä, oli hieno kokemus. Saatoin nähdä jälkeläisteni saavan siunauksia niiden samojen evankeliumin periaatteiden pohjalta, joita vanhempani olivat opettaneet minulle ja joita Rosana ja minä olimme opettaneet heille. Saatoin nähdä noiden siunausten jatkuvan tulevissa sukupolvissa. Ja minua muistutettiin siitä, kuka tekee sen kaiken mahdolliseksi.
Joulun muistutus
Perhe on keskeisellä sijalla Jumalan onnensuunnitelmassa, mutta ilman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta tuo suunnitelma ei olisi mahdollinen. Hänen sovituksensa sekä Hänen evankeliumiinsa kuuluvat toimitukset ja liitot tekevät mahdolliseksi lupauksen korotuksesta.
Presidentti Nelson on julistanut: ”Korotus on perheasia. Perheet voivat saada korotuksen vain Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pelastavien toimitusten avulla. Perimmäisenä tavoitteena, johon pyrimme, on se, että meistä tulee onnellisia perheenä – olemme saaneet endaumentin, meidät on sinetöity ja olemme valmiita iankaikkiseen elämään Jumalan luona.”
Kun käyn paikoissa, joita en ole nähnyt koskaan aiemmin, yritän löytää pienen seimiasetelman, joka muistuttaa Rosanaa ja minua Vapahtajasta. Olen rakentamassa melkoista kokoelmaa.
Tarkastellessamme noita vaatimattomia seimiasetelmia vaimoni ja minä pohdimme kerran: ”Millä elämässämme on todella eniten merkitystä?” Vastaus on tietenkin Vapahtajalla, Hänen evankeliumillaan ja perheellämme. Muistuttaaksemme itseämme taivaallisen Isämme rakkaudesta meitä kohtaan ja siitä, että lupaus iankaikkisista perheistä tulee mahdolliseksi Vapahtajan ansiosta, asettelimme ennen joulua muutama vuosi sitten kaikki seimiasetelmamme kodissamme kahdelle suurelle hyllylle – ja jätimme ne esiin emmekä panneet niitä pois joulunpyhien jälkeen. Tämä perinne auttaa meitä säilyttämään joulun hengen kodissamme ympäri vuoden.
Joka päivä, kun katsomme noita seimiasetelmia, ne muistuttavat meitä lempeästi Vapahtajan keskeisestä roolista elämässämme. Ne muistuttavat meitä siitä, että rauha maan päällä nyt (ks. Luuk. 2:14) ja iankaikkinen onni seuraavassa maailmassa riippuvat Vapahtajasta ja Hänen kanssaan solmimiemme liittojen kunnioittamisesta. Ja ne muistuttavat meitä siitä, ”että hän tuli maailmaan, nimittäin Jeesus, ristiinnaulittavaksi maailman tähden ja kantamaan maailman synnit ja pyhittämään maailman ja puhdistamaan sen kaikesta vääryydestä;
jotta hänen kauttaan pelastuisivat kaikki, jotka Isä oli antanut hänen valtaansa ja tehnyt hänen kauttaan” (OL 76:41–42).
Aivan kuten Rosana ja minä opimme nämä totuudet vanhemmiltamme, olemme tehneet työtä välittääksemme ne lapsillemme. Nyt lapsemme opettavat näitä samoja totuuksia omille lapsilleen. Siemenet, jotka kylvettiin vanhempieni sydämeen 60 vuotta sitten pienessä kodissamme Brasiliassa, ovat puhjenneet kukkaan ja tuottaneet hedelmää, ”joka on mitä kallisarvoisinta, joka on makeampaa kuin kaikki, mikä on makeaa, ja joka on valkoisempaa kuin kaikki, mikä on valkoista, niin, ja puhtaampaa kuin kaikki, mikä on puhdasta” (Alma 32:42).
Todistan, että ne, jotka hyväksyvät Jumalan suunnitelman perheitä varten, rakastavat kuten Vapahtaja rakasti ja pitävät liittonsa kunniassa, perivät jonakin päivänä ”iankaikkisen elämän siunaukset ja ilon täyteyden” rakkaidensa sekä Isän ja Pojan kanssa.