”Tulkaa Kristuksen luo ja ottakaa vastaan Hänen lahjansa”, Liahona, joulukuu 2025.
Tulkaa Kristuksen luo ja ottakaa vastaan Hänen lahjansa
Kristuksen, kaikkein suurimman lahjan, kautta me saamme kaiken, millä on todella merkitystä – nyt ja ikuisesti.
Teini-iässä odotin kovasti kallista joululahjaa ja usein puhuin siitä ajattelematta vanhempieni taloudellista tilannetta.
Kun joulu koitti, toivomaani lahjaa ei ollut joulukuusen alla. Aluksi olin pettynyt, mutta pian pettymykseni muuttui noloudeksi, kun tajusin, että vanhemmillani oli raskaita taloudellisia taakkoja – he tukivat veljeäni lähetystyössä ja siskoani yliopistossa sekä elättivät minut, nuorimmaisensa.
Aamun edetessä huomasin, että kuusen alla oli heille hyvin vähän ja minulle paljon. Itsekkyydessäni olin ollut sokea sille rakkaudelle ja uhraukselle, jota vanhempani olivat osoittaneet minua kohtaan koko ajan.
Vuosia myöhemmin palattuani lähetystyöstä vietin joulun jälleen kerran kahdestaan vanhempieni kanssa. He säteilivät ilosta katsellessaan, kun avasin kuusen alla olevia lahjoja, ja jälleen kerran lähes jokainen lahja oli minulle.
Tällä kertaa näin asiat toisin. Kokemukseni teininä oli antanut minulle arvokkaan opetuksen. En ollut pelkästään kiitollinen lahjoista – vanhempieni rakkaus ja ne uhraukset, joita he olivat auliisti tehneet vuokseni, koskettivat minua syvästi.
Kaikkein kallisarvoisin lahja
Olen oppinut ymmärtämään, että jotkin lahjat ovat arvokkaampia kuin toiset, ja usein nuo lahjat vaativat antajalta uhrauksia.
Mormonin kirjassa julistetaan: ”On yksi asia, joka on tärkeämpi kuin ne kaikki” (Alma 7:7), ja se on Jeesuksen Kristuksen elämä ja tehtävä. Todellakin suurin ihmiskunnalle annettu lahja on Jeesus Kristus – Hänen syntymänsä, Hänen täydellinen elämänsä, Hänen sovitusuhrinsa ja Hänen loistava ylösnousemuksensa.
Tämä lahja annettiin suuren uhrauksen kautta, ja jokainen iankaikkinen siunaus kumpuaa Hänestä. Ottamalla vastaan Hänen kutsunsa tulla Hänen luokseen (ks. Matt. 11:28) me pääsemme avaamaan lahjoja, joilla on todella merkitystä.
Osoitamme uskoa Häneen
Uskoa tarvitaan eniten silloin, kun se näyttää toimivan vähiten. Meidän voi olla vaikeaa säilyttää uskomme haastavina aikoina. Jos kuitenkin jatkamme sinnikkäästi, Herra siunaa meitä.
Uskollisia nefiläisiä uhkasi tuho, elleivät Kristuksen syntymän merkit ilmaantuisi. Vaikeista olosuhteistaan huolimatta he pysyivät lujina uskossaan. (Ks. Hel. 14:2–5; 3. Nefi 1:6–9.)
Profeetta Nefi rukoili vilpittömästi pyytäen vapautusta kansalleen. Vastauksena Herra antoi tämän lohdullisen vakuutuksen: ”Nosta pääsi ja ole rohkealla mielellä; – – tänä yönä merkki annetaan, ja huomispäivänä minä tulen maailmaan” (3. Nefi 1:13).
Sinä yönä ei tullut pimeää. Seuraavana päivänä taivaalle ilmestyi uusi tähti, joka julisti Jeesuksen Kristuksen – maailman valkeuden, elämän ja toivon – syntymää. Niitä, jotka pysyivät lujina, siunattiin niin, että he ymmärsivät, että profetoitu Herra oli tullut.
Usko on lahja
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että usko Jeesukseen Kristukseen on jumalallinen lahja, joka suodaan, kun päätämme uskoa Häneen ja etsiä Häntä vilpittömästi. Mormonin kirjassa Eter opetti, että kun uskomme kasvaa, me voimme toivoa parempaa maailmaa (ks. Et. 12:4).
Vuosia sitten ollessani työmatkalla Brasiliassa istuin lentokoneessa sellaisen miehen vieressä, joka oli äskettäin menettänyt ainoan tyttärensä auto-onnettomuudessa. Hän oli murheen murtama ja vailla toivoa. Kun koitti sopiva hetki, puhuimme pyhistä asioista, jotka voivat sitoa perheen yhteen iankaikkisuudeksi. Lausuin todistukseni siitä, että Kristuksen avulla hän ja hänen tyttärensä voisivat olla jälleen yhdessä ikuisesti. Hänen epätoivonsa vaihtui toivoksi, ja hän itki tämän uuden tiedon vuoksi.
En tiedä, liittyikö tämä mies koskaan kirkkoon, mutta tiedän, että sillä hetkellä hän löysi toivoa, joka oli mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen uhrin ja siunausten ansiosta.
Uhraaminen lähentää meitä Häneen
Suurin esimerkki uhrauksesta on taivaallisen Isämme halukkuus lähettää Poikansa Jeesus Kristus maailmaan (ks. Joh. 3:16). Ja täydellisen kuuliaisena Kristus uhrasi kaiken alistuakseen Isän tahtoon (ks. Matt. 26:39, 42).
Jos todella rakastamme Kristusta, me uhraamme Hänelle oman uhrimme – nöyrän sydämen ja halun seurata Häntä (ks. OL 59:8).
Apostoli Paavali opetti, että laki on meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me voisimme tulla vanhurskaiksi uskosta. Mutta kun meidän on osoitettu olevan uskovia, emme ole enää valvojan alaisia, sillä meistä tulee Jumalan lapsia. (Ks. Gal. 3:24–26.)
Kun kasvamme uskossa, käskyistä tulee osa luonnettamme. Ne auttavat meitä pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa, ja Hän lupaa lähestyä meitä (ks. OL 88:63). Lisäksi kuuliaisuuden kautta meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan. Kun näin tapahtuu, me valmistaudumme ottamaan vastaan iankaikkisen elämän ylevimmän lahjan (ks. OL 14:7).
Sitoutuneina Häneen
Maailma on sekasorron vallassa, ja Saatana pyrkii häiritsemään meitä pelolla ja epävarmuudella (ks. OL 45:26; Luuk. 21:26). Isä on kuitenkin varannut keinon selvitä: Poikansa Jeesuksen Kristuksen.
Vaikka elämässä voi olla haasteita, niin itsemme valjastaminen Kristuksen ikeeseen toimitusten ja liittojen kautta antaa meille pääsyn Hänen vahvuuteensa ja lunastavaan voimaansa. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut, että liittoon kuuluminen sitoo meidät Herraan ”tavalla, joka tekee kaikesta elämässä helpompaa”. Helpompaa, ei helppoa. Ja voimaa on tarjolla niille, jotka ovat halukkaita solmimaan pyhiä liittoja ja pitämään ne. Nämäkin ovat Jumalan suuria lahjoja meille, Hänen lapsilleen.
Tänä joulunaikana todistan, että Kristuksen, kaikista lahjoista suurimman, kautta me saamme kaiken, millä on todella merkitystä – nyt ja ikuisesti.