2025
Jumala antoi minulle rauhaa
Syyskuu 2025


”Jumala antoi minulle rauhaa”, Liahona, syyskuu 2025.

Myöhempien aikojen pyhien kertomaa

Jumala antoi minulle rauhaa

Yhteys, jota koin taivaalliseen Isääni, auttoi minua selviytymään hyvin vaikeasta ajasta.

Olivia Araya

Kun valmistauduimme laulamaan Concepciónin temppelin vihkimistilaisuudessa Chilessä vuonna 2018, johtamani nuorten aikuisten kuoron kaikilla jäsenillä oli sama tavoite: tehdä tarvittava musiikillinen ja hengellinen työ, jotta antaisimme Jumalalle parhaan antimme.

Yhdessä Chillánin kaupungin kahdesta vaarnasta tulevien kuorolaisten kanssa omistauduin olemaan mahdollisimman puhdas. Halusin heijastaa Kristuksen valoa elämässäni. Halusin, että uhri, jonka antaisimme Jumalalle Hänen pyhässä huoneessaan, olisi mahdollisimman täydellinen. Tiesin, että jos tekisimme oman osamme, taivaallinen Isä auttaisi meitä ja me laulaisimme niin kuin Hän haluaisi meidän laulavan.

Vihkimistilaisuudessa lauloimme äänellämme ja sydämellämme. Enkelit taisivat laulaa kanssamme. Kuoron äänten sointi oli täydellinen. Tunsimme, että Jumalan armo oli kanssamme ja että Hän oli mieltynyt uhriimme. Se tunne säilyi mielessäni pitkään.

Temppelin vihkimisen jälkeen tunsin, että minua ravittiin hengellisesti ja olin yhtä taivaallisen Isän kanssa. Tunsin lujempaa yhteyttä Häneen kuin olin koskaan kokenut. Tuo yhteys oli niin vahva, että tunsin saavani hengellistä johdatusta siihen, mitä pyytää rukoillessani (ks. 3. Nefi 19:24).

Temppelin vihkimisen aikaan olin kuudennella viikolla raskaana. Pari kuukautta myöhemmin sain keskenmenon. Se oli kauheaa aikaa. Olin hyvin surullinen, etenkin kun sain tietää, etten ehkä voisi saada enempää lapsia.

Mutta tämä vaikea kokemus sattui aikana, jolloin tunsin olevani hengellisesti vahvimmillani. Ymmärsin, että minua oli valmistettu tähän hetkeen sen uhrin avulla, jonka olimme antaneet temppelissä. Kokemani hengellinen voima auttoi minua voittamaan tämän koettelemuksen, koska taivaallinen Isä oli kanssani ja antoi minulle rauhaa.

Vähän myöhemmin Jumala siunasi aviomiestäni ja minua ihmeellä. Olimme ikionnellisia, kun poikamme Arturo sai pikkusiskon Danielan.

En olisi selviytynyt tuosta kokemuksesta ilman sitä läheistä yhteyttä, jota olin kokenut taivaalliseen Isääni. Tiesin, että kaikki järjestyisi ja tapahtuisi Hänen tahtonsa mukaisesti. Näiden asioiden muistaminen täyttää yhä sydämeni ilolla ja kiitollisuudella.