”Kallisarvoisia bonsaipuita ja kallisarvoisia todistuksia”, Liahona, syyskuu 2025.
Kallisarvoisia bonsaipuita ja kallisarvoisia todistuksia
Jokainen todistus on korvaamaton lahja, joka vaatii voimallista henkilökohtaista omistautumista ja uskoa, jotta se kestäisi kauniina ja iloa tuovana asiana.
Valokuva kirjoittajan luvalla
Tokion keskustassa Japanissa näin eräässä kauniissa puutarhapuistossa jotakin, mikä hämmästytti minua. Puiston läpi kulkevan polun vieressä oli muuri, jonka päälle oli kiinnitetty yli tusina pientä ruukkua, joista jokaisessa oli bonsaipuu. Jokaisessa ainutlaatuisen kauniissa puussa oli pieni kyltti, jossa kerrottiin puun ikä. Useimmat olivat yli sata vuotta vanhoja.
Yksi, 390 vuotta vanha, kantoi yhä hedelmää. Yhdessä oli kaksi toisiinsa kietoutunutta runkoa – toinen kuollut, toinen elävä. Se oli hämmästyttävät 590 vuotta vanha.
Kuvittelin, kuinka jokaista bonsaipuuta on varmasti alun perin kasvatettu ja leikattu suurella ylpeydellä ja ilolla. Myöhemmin puista tuli todennäköisesti suvun perintökalleuksia. Ajattelin, että ikääntyvät vanhemmat ovat antaneet lapsilleen vastuun perheen bonsaipuun hellästä hoivaamisesta, sen pitämisestä turvassa vahingoilta ja sen säilyttämisestä tuleville sukupolville.
Nämä Tokion pienoispuut ovat selviytyneet kauheista sodista ja rauhan ajoista, suurista myrskyistä ja tyynen sään ajoista. Ne ovat ainutlaatuinen osoitus omistautumisesta, perinteistä ja rakastavasta huolenpidosta.
Kallisarvoinen lahja
Siitä saakka kun näin nämä bonsaipuut, minua on kiehtonut ajatus siitä, kuinka monen sukupolven perheet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa saavat alkunsa siitä, kun yksi pioneeriperheen jäsen saa kallisarvoisen todistuksen palautetusta evankeliumista.
Kirkon jokaisen uuden jäsenen todistus alkaa, kun hän antaa sijaa Jumalan sanalle eli kylvää sen sydämeensä ja sitten ravitsee sitä (ks. Alma 32:28). Kun todistus kasvaa, tuon uuden jäsenen teot muotoutuvat ja versovat uudenlaiseen elämäntapaan.
Elämän monien koettelemusten ja myrskyjen läpi vaalittu todistus Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen kirkostaan vahvistuu. Kuten bonsaipuu, todistus lausutaan ja jaetaan ja se välitetään eteenpäin kallisarvoisena lahjana, jota myös seuraavat sukupolvet voivat kasvattaa ja ravita.
Jokaisella sukupolvella on suuri vastuu tehdä tuosta todistuksesta omansa. Se on korvaamaton mutta hauras lahja. Jotta se säilyisi kauniina ja iloisena, se vaatii voimallista henkilökohtaista omistautumista ja uskoa.
Emme tiedä, kuinka suuri oli se puu, jonka Lehi näki unessaan. Mutta tiedämme, että se oli tavattoman kaunis ja että hän malttoi tuskin odottaa, että saisi syödä sen hedelmiä yhdessä perheensä kanssa (ks. 1. Nefi 8). Lehin perheestä tuli elävä esimerkki monen sukupolven perheestä – toisinaan se onnistui välittämään eteenpäin vanhurskaita perinteitä ja joskus, surullista kyllä, se näki todistuksen kuihtuvan ja kuolevan vastoinkäymisten, tottelemattomuuden ja koettelemusten edessä.
Me riemuitsemme niistä, jotka ensimmäisinä myöhempien aikojen pyhinä perheessään ravitsevat nuorta todistustaan solmimalla pyhiä liittoja ja pitämällä ne. Ja me kiitämme näitä pioneeripyhiä siitä, kuinka he välittävät rakkautensa Jumalaan tuleville sukupolville.
Vanhemmat, opettajat, nuoret ja nuoret aikuiset, jotka asettavat etusijalle sunnuntaikokoukset, temppelissä palvelemisen sekä osallistumisen seminaariin, instituuttiin ja konferensseihin nuorten ja nuorten aikuisten osalta – pitäen Vapahtajan elämässään ensimmäisellä sijalla – luovat hengellisen maaperän ja tarjoavat ravintoa, jotta nuorten todistus voi kehittyä.
Tokiossa näkemieni bonsaipuiden tavoin meidän todistuksemme Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan on korvaamatonta omaisuutta, joka siunaa rakkaitamme. Siitä voi tulla perintömme, kun huolellisesti hoivaamme ja vaalimme sitä ja kerromme siitä sukupolvelta toiselle.