”Mitä olen oppinut kutsuessani Kristuksen kirjoittamaan kertomukseni”, Liahona, syyskuu 2025.
Liittoon kuuluvia naisia
Mitä olen oppinut kutsuessani Kristuksen kirjoittamaan kertomukseni
Meillä kaikilla on erilaisia kokemuksia, mutta jos annamme Jumalan vallita elämässämme, me täytämme luomisemme tarkoituksen tavoilla, joita emme olisi koskaan osanneet kuvitella.
Yksityiskohta Caitlin Connollyn teoksesta Suojelija päivin ja öin, kopiointi kielletty
Vuonna 2016 – kun olimme olleet naimisissa lähes kolme vuosikymmentä, saaneet kolme poikaamme sekä hoivanneet ja rakastaneet heitä, toimineet juristeina kokopäivätoimisesti, palvelleet kirkon tehtävissä ja huolehtineet sukulaistemme tarpeista – mieheni Doug ja minut kutsuttiin palvelemaan kolme vuotta lähetystyönjohtajina Arequipassa Perussa. Lähdimme heti ensimmäisen pojanpoikamme syntymän jälkeen.
Palatessamme kotiin vuonna 2019 meillä oli lisäksi kaksi pojantytärtä. Kaksi vanhinta poikaamme olivat naimisissa, ja nuorin oli rakastunut ja solmimassa pian avioliiton. Palasin juristin työhön, ja lempitehtäväni oli olla äiti ja mummo.
Ja sitten tuli kutsu palvella Alkeisyhdistyksen ylijohtajana. Mukava kertomus, jonka olin kirjoittanut itseäni varten, oli viettää aikaa perheeni kanssa, toimia vielä vuosikymmen juristina taloudellisen turvallisuuden varmistamiseksi ja palvella seurakunnassani tai temppelissä.
Mitä jos olisin pitäytynyt tässä mukavassa kertomuksessa?
Olisin nauttinut siitä, että saan viettää enemmän aikaa lastenlasteni kanssa, ja olisin voinut taata jonkinlaisen taloudellisen turvallisuuden. Ja olisin jäänyt ilman vaativaa, sielua tutkivaa ja uskoa vahvistavaa kokemusta. Ponnistelua? Kyllä. Kannattiko? Voi kyllä!
Lausun todistukseni siitä, että ”koska [Vapahtaja] tuntee mahdollisuutemme täydellisesti, Hän vie meidät paikkoihin, joita emme koskaan osanneet kuvitella”. Olen varma siitä, että Hän vie sinut paikkoihin, joita et ole koskaan osannut kuvitella, ja palvelemisesi tulee olemaan sielua venyttävää. Anna Jumalan johdattaa sinua kulkemaan jonkun sellaisen rinnalla, joka tarvitsee sinua.
Saatat huomata opettavasi aikuisia lukemaan. Tai kenties palvelet maahanmuuttajia. Ehkä johdat yhteisöryhmää huoltamaan ja pitämään puistot turvallisina perheille. Kun annamme Jumalan vallita, Hän vie meidät sinne, missä Hän tarvitsee meitä, ja paikkoihin, joita emme ole koskaan osanneet kuvitella.
Presidentti Russell M. Nelson on julistanut, että me ”[vastaanotamme] enemmän uskoa tekemällä jotakin, mikä vaatii enemmän uskoa”.
Tiedän, että tämä on totta. Koska kun olen antanut Jumalan vallita elämässäni, kun olen antanut Hänen kirjoittaa kertomukseni, niin uskoni Jeesukseen Kristukseen on kasvanut.
Kuinka sitten sinä annat Hänen vallita?
Millaista se on nuoren kohdalla, joka opiskelee ja haluaa mennä naimisiin ja saada perheen? Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on selittänyt, että valinta ei ole perheen tai koulutuksen tai uran välillä. Hän sanoi: ”Meidän on valittava aikataulu, ja niin tehdessämme me tavoittelemme innoitusta Herralta ja Hänen palvelijoidensa opetuksista.”
Puhuessani tästä aiheesta haluan olla hienotunteinen niitä kohtaan, joilla on vilpitön ja kestävä halu mennä naimisiin ja saada lapsia tässä elämässä ja jotka ovat naimattomia. Ymmärrän, että monet vanhemmat ovat kuoleman tai avioeron vuoksi yksin. Tunnen lukemattomia aviopareja, jotka ovat naimisissa ja haluavat saada lapsia ja jotka kärsivät lapsettomuudesta ja keskenmenoista. Tiedän, että te kärsitte. Haluatte, että aikataulu muuttuu. Tämä ei ole kertomus, jonka olette kirjoittaneet itsellenne. Sydäntäni särkee teidän vuoksenne.
Jokaisen kertomus on erilainen
Minä hankin koulutuksen, sekä alemman perustutkinnon että oikeustieteellisen tutkinnon. Solmin avioliiton oikeustieteen opintojeni puolivälissä. Sain esikoispoikamme vuosi sen jälkeen, kun olin suorittanut asianajajan tutkinnon. Sain lapsia, ja mieheni ja minä rakastimme ja hoivasimme heitä käydessämme molemmat töissä. Se oli kiireistä, joskus hektistä. Meitä venytettiin, ja olimme joskus väsyneitä. Minä tuin häntä, ja hän tuki minua. Perhe oli ja on edelleen meille tärkeimmällä sijalla. Mieheni ja minä etsimme innoitusta näihin valintoihin ja aikatauluun. Se oli sitä, mitä tunsimme innoitusta tehdä. Pyrimme antamaan Jumalan vallita.
Taloudellisesta ja ammatillisesta näkökulmasta olisi ollut järkevää lykätä lasten hankkimista, kunnes asemani työurallani olisi vakiintunut. Mutta kun annamme Herran kirjoittaa kertomuksemme, me teemme toisinaan sellaista, mitä maailma ei pysty käsittämään. Tasapainoilin raskauksien, vauvojen synnyttämisen, lasten hoivaamisen, yhteiskuljetusten, lasten harrastusten, kirkon tehtävien, tukea antavana puolisona olemisen ja ammatillisten pyrkimysteni välillä. Se oli iloista tasapainoilua, jota en vaihtaisi pois. Tunsimme varmuutta suunnastamme, koska annoimme Jumalan vallita.
Ettehän ymmärrä väärin. En ehdota, että kaikkien pitäisi tehdä samoin kuin minä. Kertomuksemme eivät ole samanlaisia. Kerron omastani, koska sen tunnen. Yksi asia, joka meillä kuitenkin on yhteistä, on meidän vaikuttimemme: että annamme Jumalan vallita.
Äitinä oleminen on minulle tärkeintä. Se on suurin iloni. Jumala siunasi ensimmäisiä vanhempiamme ja antoi heille käskyn: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” (1. Moos. 1:28). Ensimmäinen käsky, joka annettiin Aadamille ja Eevalle, koski ”heidän mahdollisuuttaan – – tulla vanhemmiksi”.
Olen suuntautunut ensisijaisesti äitiyteen. Tämä suuntautuminen ei ole ollut ristiriidassa sen kanssa, että pyrin uutterasti hankkimaan koulutusta. Meitä käsketään etsimään oppia – josta osa tulee pyrkiessämme hankkimaan koulutusta. Se tulee myös vanhemmuudesta, jolloin opimme tulemaan Jumalan kaltaisiksi opetellessamme rakkauden, myötätunnon ja kärsivällisyyden ominaisuuksia.
Siihen, että annamme Jumalan vallita, sisältyy se, että kutsumme Hänet mukaan ajoittamaan valintojamme.
Olen iankaikkisesti kiitollinen siitä, että olen saanut innoitusta Herralta ja ohjausta profeetoilta auttamaan miestäni ja minua, kun aikanaan teimme valinnan kutsua lapsia perheeseemme. Olen hyvin kiitollinen siitä, että toimin Hengen kehotusten mukaan enkä antanut maailmallisten vaikutusten, mukavuuden, kunnian tai rahan estää tekemästä päätöstä täyttää jumalalliset mahdollisuuteni synnyttää ja kasvattaa lapsia.
Naisia lasten kanssa ja ilman lapsia, Caitlin Connolly, kopiointi kielletty
Luomisemme tarkoitus
Jos miehet ja naiset lakkaavat hankkimasta ja hoivaamasta lapsia, tämä kuolevaisuuden kokemus päättyy. Siksi on ratkaisevan tärkeää, ettemme laiminlyö tai sivuuta vanhemmuuden pyhää vastuuta.
Runsas yhteiskuntatieteellinen tieto osoittaa ratkaisevan, kielteisen vaikutuksen kansakuntiin ja sivilisaatioihin, jotka lopettavat lasten hankkimisen. Monissa osissa maailmaa elävänä syntyneiden lasten lukumäärä naista kohden on keskimäärin alle kaksi. Se tarkoittaa, että väestömme ei uusiudu kokonaan.
Me kirkon johtohenkilöt kannamme huolta avioliittoa ja synnytyksiä koskevista viimeaikaisista suuntauksista. Yhdysvalloissa on viimeisten 30 vuoden aikana ollut havaittavissa kahdeksan tai yhdeksän prosenttiyksikön lasku niiden kansalaisten määrässä, jotka ovat koskaan olleet naimisissa. Nämä luvut ”edustavat maailmanlaajuista ongelmaa”. Kun ihmiset eivät solmi avioliittoa, syntyy vähemmän lapsia.
Yhdysvalloissa ylitettiin äskettäin ”kynnys, jossa 18–55-vuotiaista aikuisista nykyään naimattomia ja lapsettomia aikuisia on enemmän kuin naimisissa olevia aikuisia, joilla on lapsia”.
Lapset ovat elintärkeitä sivilisaation ylläpitämisessä. He ovat välttämättömiä loistavalle onnensuunnitelmalle. Meille annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa ”on yhä voimassa”.
Yksityiskohta Caitlin Connollyn teoksesta Me heidän kanssaan ja he meidän kanssamme, kopiointi kielletty
Anna Herran kirjoittaa kertomuksesi
Tiedän, että monien sydämen vilpittömänä toiveena saattaa olla mennä naimisiin ja kasvattaa lapsia. Silti monet ovat naimattomia tai kärsivät lapsettomuudesta. Rakkain ystäväni, joka ei ole koskaan solminut avioliittoa ja jolla ei ole omia lapsia, on rakastanut minun lapsiani ja huolehtinut heistä. Se ei korvaa sitä, että hänellä olisi omia lapsia. Se todistaa, että hän on edelleen suuntautunut äitiyteen.
Poikani ja miniäni ovat selviytyneet toistuvien keskenmenojen haasteesta. Heidän halunsa on vanhurskas. He pyrkivät antamaan Jumalan vallita heidän elämässään. Muistakaa, että pyytäessämme uskossa, että annamme Jeesuksen Kristuksen olla kertomuksemme kirjoittaja ja täydelliseksi tekijä, meidän täytyy olla valmiita elämään epämukavaa kertomusta siinä toivossa, että kertomus olisi – vaikkakin tuskallinen – lopulta mahtavampi ja taivaallisempi kuin osaamme kuvitella.
Rakkaiden ystävieni joukossa on lapseton aviopari, joka solmi avioliiton myöhemmin elämässään ja kärsi lapsettomuudesta. He kysyivät uskossa, pitäisikö heidän adoptoida lapsia. Vauvan sijaan he tunsivat innoitusta adoptoida neljä siskoa – iältään 5–17-vuotiaat. Ei todellakaan kertomus, jonka he olivat kirjoittaneet itselleen. Mutta voi, kuinka suurenmoisen kertomuksen Hän onkaan kirjoittanut heidän kanssaan.
Olivatpa henkilökohtaiset olosuhteemme millaiset tahansa, me kaikki kuulumme Jumalan perheeseen, olemme maanpäällisen perheen jäseniä ja valmistaudumme tulemaan iankaikkisiksi vanhemmiksi. Korotuksen siunauksiin, jotka saamme Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ansiosta, kuuluvat jälkeläiset. Olimmepa siis sinetöityjä ja synnytimmepä lapsia tässä elämässä tai seuraavassa, meidän tavoitteenamme on korotus – jonka voimme saavuttaa, jos solmimme liittoja ja pidämme ne. Kun astumme liittosuhteeseen Jumalan kanssa, me olemme vertikaalisesti sidottuja Häneen emmekä ole koskaan yksin. Hän siunaa meitä aiempaa suuremmalla rakkaudellaan ja armollaan.
Liittokansana me suunnittelemme avioliittoa ja lasten saamista ja hoivaamista sekä valmistaudumme niihin. Millainen pyhä kutsumus! Me rakastamme, johdamme, palvelemme ja kasvatamme osoittaaksemme rakkautemme Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan – koska me haluamme Hänen vallitsevan elämässämme.
Tämä on loistavaa aikaa elää ja solmia liittoja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Oman roolimme, tarkoituksemme ja vastuumme ymmärtäminen onnensuunnitelmassa on ylevöittävää, rohkaisevaa ja riemullista. Tieto siitä, että meillä on elävä profeetta valmistamassa meitä siihen, mitä on edessä, antaa minulle rauhaa ja jopa optimismia epävarmuuden keskellä. Liittosuhteeni Jumalan kanssa antaa minulle luottamusta. Liittojen antama luottamukseni kohdistuu Jeesukseen Kristukseen.
Todistan, että Hän elää, että Hänen rakkautensa meitä kohtaan käy ilmi Hänen halukkuudessaan antaa henkensä ja suorittaa sovituksen meidän jokaisen puolesta.