”Siunattuja pappeuden valtuudella ja voimalla”, Liahona, syyskuu 2025.

Siunattuja pappeuden valtuudella ja voimalla

Vanhin D. Todd Christofferson

kahdentoista apostolin koorumista

Kirkon jäsenet käyttävät Jumalan voimaa palvellessaan ja siunatessaan muita kirkossa, kotona ja kaikkialla maailmassa.

Todistuksemme maailmalle on, että Jumalan pyhä pappeus on välttämätöntä Hänen pelastuksen ja korotuksen työnsä toteuttamisessa, että Hän on palauttanut pappeuden maan päälle sitä tarkoitusta varten ja että sitä hallinnoi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

Pappeuden valtuuden ja voiman välttämättömyys

Jeesus Kristus on kirkon pää. Kirkko on se väline, jonka Hän on luonut toteuttamaan välttämätöntä työtä ihmiskunnan lunastamiseksi tänä viimeisenä evankeliumin taloudenhoitokautena, aivan kuten taloudenhoitokautena, jolloin Hän eli maan päällä. Kirkon kautta

Hän voi julistaa evankeliumiaan kaikkialla maailmassa
Hän voi tarjota kasteen ja kaikki muut liitot – myös liittopolun selestiseen valtakuntaansa
Hän voi yhdistää perheitä iankaikkisuudeksi
Hän voi tarjota pelastuksen lahjat myös niille, jotka ovat kuolleet saamatta niitä
Hän voi palvella Jumalan lapsia heidän fyysisissä tarpeissaan nykyaikana.

Jotta kirkko voi toteuttaa nämä suuret tarkoitukset ja valmistautua Vapahtajan paluuseen, se tarvitsee Jumalan jatkuvaa ohjausta, valtuutta ja voimaa. Kirkko on ”tosi ja elävä kirkko” (ks. OL 1:30), koska Kristus antaa sille johtajuutensa ja voimansa pappeutensa kautta, nimittäin ”pyhän pappeuden Jumalan Pojan järjestyksen mukaan” (ks. OL 107:3).

Mutta ilman tätä pyhää pappeutta kirkko olisi pohjimmiltaan maallinen organisaatio, joka tekisi hyvää maailmassa mutta olisi voimaton saavuttamaan perimmäisen tarkoituksensa valmistaa Jumalan poikia ja tyttäriä iankaikkisen elämän iloon Hänen luonaan. Koska kirkossa on tämä pappeus ja avaimet tämän pappeuden työn johtamiseen, kirkossa vallitsee sekä valtuus että järjestys.

”Kirkossa kaikkea pappeuden valtuutta käytetään niiden johdolla, joilla on pappeuden avaimet.

Kelvollinen miespuolinen kirkon jäsen saa pappeuden valtuuden, kun hänelle annetaan pappeus ja hänet asetetaan pappeuden virkaan. Kaikki kirkon jäsenet voivat käyttää delegoitua valtuutta, kun heidät erotetaan tehtävään tai heille annetaan toimeksianto auttaa Jumalan työn toteuttamisessa.”

Pappeuden avainten kautta kirkossa vallitsee aina Herran tärkeysjärjestys. Kukaan ei voi ajaa omaa toimintasuunnitelmaa, joka ei ole sopusoinnussa Hänen ohjauksensa kanssa. Kukaan ei voi menestyä pappisvallassa, henkilökohtaisen hyödyn ja oman seuraajakunnan tavoittelussa.

Pappeudella on ratkaisevan tärkeä rooli myös kirkon jäsenten kodeissa. Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Periaate, jonka mukaan pappeuden valtuutta voi käyttää ainoastaan sen henkilön johdolla, jolla on avaimet siihen tehtävään, on perustavaa laatua oleva periaate kirkossa, mutta tämä ei päde perheessä.” Isät johtavat ja käyttävät pappeutta perheessään – neuvovat, pitävät perhekokouksia, antavat pappeuden siunauksia tai parantamisen siunauksia perheenjäsenille tai muille ja niin edelleen – ilman ohjausta tai valtuutusta siltä, jolla on pappeuden avaimet.

”Sama periaate pätee silloin, kun isä on poissa ja äiti on perheen johtaja. Äiti johtaa kodissaan, ja hänellä on tärkeä rooli tuoda pappeuden voimaa ja siunauksia perheeseensä temppelissä saamansa endaumentin ja sinetöimisen avulla.”

Pappeuden palautus meidän aikanamme

15. toukokuuta 1829

Pappeuden valtuuden palautus tänä viimeisenä taloudenhoitokautena eteni järjestyksessä, askel askeleelta. Kun taloudenhoitokautemme pyhää peruskirjaa, Mormonin kirjaa, käännettiin vuonna 1829, Herra alkoi asettaa pappeusrakennettaan paikoilleen. Vastauksena Joseph Smithin ja Oliver Cowderyn rukouksessa esittämään kysymykseen kasteesta ylösnoussut Johannes Kastaja ilmestyi ja antoi heille Aaronin pappeuden, joka pappeus ”pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet” (OL 13:1). Tuolla valtuudella Joseph ja Oliver kastoivat toisensa ja myöhemmin muita, kun kirkko virallisesti perustettiin.

Pian 15. toukokuuta 1829 jälkeen

Kohta Johannes Kastajan ilmestymisen jälkeen muinaiset apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes ilmestyivät ja antoivat korkeamman eli Melkisedekin pappeuden, mukaan lukien ”valtakuntani avaimet ja evankeliumin taloudenhoitokauden – – aikojen täyttymistä varten” (OL 27:13; ks. myös 128:20).

3. huhtikuuta 1836

Seuraavaksi saatiin lisää tarvittavaa pappeuden valtuutta, kun kolme muinaista profeettaa, Mooses, Elias ja Elia, ilmestyivät Kirtlandin temppelissä Josephille ja Oliverille ja antoivat heille Israelin kokoamisen ja Herran temppeleihin liittyvän työn avaimet (ks. OL 110:11–16).

Kesä 1829 – huhtikuu 1835

Ilmoitukset, jotka on nyt kanonisoitu Oppiin ja liittoihin, ohjasivat profeetta Joseph Smithiä asettamaan miehiä korkeamman (Melkisedekin) ja valmistavan (Aaronin) pappeuden virkoihin, nimittämään pappeusvirkailijoita kuten piispoja sekä järjestämään pappeuskoorumeja ja -neuvostoja.

1835–1973

Profeetallinen ohjaus opastaa edelleen pappeuden organisaatiota ja toimintaa kirkossa. Esimerkiksi seitsemänkymmenen koorumit järjestettiin Kirtlandin aikakaudella auttamaan kahdentoista koorumia. Kun suuri muuttoliike länteen oli tapahtunut ja kun kirkon jäseniä alkoi olla hajaantuneina laajoille maantieteellisille alueille, nämä koorumit saivat tehtävän toimia kirkon vaarnoissa.

1973 – nykyhetki

Presidentti Spencer W. Kimballin (1895–1985), presidentti Ezra Taft Bensonin (1899–1994) ja presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) toimiessa kirkon presidenttinä seitsenkymmenet ja heidän kooruminsa alkoivat toimia suoraan kahdentoista koorumin alaisuudessa kirkon johtavalla tasolla ja kirkon vyöhykkeillä. Sen jälkeen vaarnatason koorumit lakkautettiin. Nykyään kaksitoista johtavista auktoriteeteista ja vyöhykeseitsenkymmenistä koostuvaa koorumia auttavat apostoleja ”kirkon vahvistamisessa ja sen kaikkien asioiden johtamisessa kaikkien kansakuntien keskuudessa” (ks. OL 107:34). Uusia seitsemänkymmenen koorumeja voidaan perustaa kirkon laajentuessa.

Vanhin Christofferson tervehtii veli Sampsonia ja veli Daniel Amakoa Gambiassa Länsi-Afrikassa helmikuussa 2022.

Pappeus – voima siunata

Sanalla sanoen Jeesuksen Kristuksen palauttaman pappeuden valtuuden ja voiman tarkoitus on siunata. Se antaa kirkon jäsenille mahdollisuuden käyttää Jumalan voimaa palvellessaan ja siunatessaan muita kirkossa, kotona ja kaikkialla maailmassa. Jäsenet osallistuvat Vapahtajan kanssa Hänen pelastuksen ja korotuksen työhönsä käyttäen jumalallisia lahjoja ja voimaa, jotka ovat paljon suurempia kuin heidän omansa, auttaakseen Jumalan valtakuntaa kasvamaan ja täyttämään maailman (ks. OL 65:2, 5–6).

Herra on selittänyt, että ”tämä suurempi pappeus hallitsee evankeliumia ja pitää hallussaan valtakunnan salaisuuksien avainta, nimittäin Jumalan tuntemisen avainta.

Sen tähden sen toimituksissa ilmenee jumalisuuden voima.

Ja ilman sen toimituksia ja pappeuden valtuutta jumalisuuden voima ei ilmene ihmisille lihassa.” (OL 84:19–21.)

Toimitukset ovat tietenkin pappeuden valtuudella toimitettuja seremonioita eli sakramentteja, joissa me solmimme liittoja Jumalan kanssa alkaen kasteesta ja jatkuen Herran huoneessa saataviin liittoihin. Pitämällä nämä liitot me muutumme ”luonnollisista” miehistä ja naisista pyhiksi (ks. Moosia 3:19) Kristuksen sovittavan armon avulla ja meistä tulee sekä vanhurskaita että pyhitettyjä – syyttömiä ja tahrattomia – Jumalan edessä (ks. OL 20:29–31; 3. Nefi 27:16–20).

Tämä lainaus ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin neuvoston julkaisemasta asiakirjasta ”Jeesuksen Kristuksen evankeliumin täyteyden palautus – kaksisataavuotisjulistus maailmalle” on sopiva yhteenveto:

”Me julistamme, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, joka on järjestetty 6. huhtikuuta 1830, on Kristuksen Uuden testamentin aikaan perustama kirkko, joka on palautettu. Tämän kirkon ankkurina on sen kulmakiven, Jeesuksen Kristuksen, täydellinen elämä sekä Hänen ääretön sovituksensa ja kirjaimellinen ylösnousemuksensa. Jeesus Kristus on jälleen kerran kutsunut apostoleja ja on antanut heille pappeuden valtuuden. Hän kutsuu meitä kaikkia tulemaan Hänen luokseen ja Hänen kirkkoonsa, ottamaan vastaan Pyhän Hengen, pelastuksen toimitukset ja kokemaan kestävää iloa.”