”Jos Jumalalla olisi kirkko maan päällä”, Liahona, syyskuu 2025.
Henkilökuvia uskosta
Jos Jumalalla olisi kirkko maan päällä
Sanoin lähetyssaarnaajille, ettei heidän kannattanut tuhlata aikaansa ja että minulla oli omat uskonkäsitykseni. Mutta sitten sain kuulla, että heidän opetuksensa vastasivat uskonkäsityksiäni perheestä, rakastavasta taivaallisesta Isästä ja Vapahtajan kirkosta.
Kun olin pieni, vanhempani veivät minua eri kirkkoihin. Myöhemmin teini-ikäisenä, aloin kääntyä Jumalan puoleen ja aloin lukea Raamattua. Se tuntui minusta hyvältä.
Kun ajattelin Jumalaa ja elämän tarkoitusta, tajusin, että on tärkeää, että meillä on perhe. Uskoin, että kirkon johtajien pitäisi opettaa esimerkillään, mutta siinä kirkossa, jossa olin käynyt, papit eivät olleet naimisissa. Siinä ei ollut mielestäni järkeä. Uskoin, että on hyvä olla naimisissa ja perustaa perhe.
Olin tuolloin 16-vuotias. Minulla oli tyttöystävä, jota rakastin hyvin paljon, mutta hän jätti minut. Se oli minulle vaikeaa. Kärsin paljon melkein vuoden ajan. Tuon kokemuksen vuoksi halusin ymmärtää, mistä olen tullut, miksi olen maan päällä, mikä on elämän tarkoitus ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Halusin löytää vastauksen näihin kysymyksiin itsekseni. Mutta ajateltuani niitä pitkän aikaa käännyin jälleen Jumalan puoleen ja sanoin itselleni: ”Elämän Luoja tuntee elämän paremmin kuin minä. Minun pitäisi etsiä vastauksia Häneltä.”
Raamattua lukiessani sain tietää, että Jeesus kutsui kaksitoista apostolia. ”Jos Jumalalla olisi kirkko tänä aikana”, ajattelin, ”siinä pitäisi olla apostoleja.” Kiinnostuin uskonnosta yhä enemmän ja halusin mennä kasteelle.
Kun puhuin Jumalasta isäni kanssa, hän sanoi minulle, että Jumala on oikeudenmukainen. Hän sanoi, että joko sinut kastetaan ja pelastut tai sinut tuomitaan helvettiin ainiaaksi. En halunnut uskoa, että rakastava taivaallinen Isä nauttisi lastensa lähettämisestä helvettiin ainiaaksi vain siksi, ettei heitä ollut kastettu. Entä ne, joilla ei ollut mahdollisuutta mennä kasteelle?
Ranskassa on vain vähän uskovia. Minulla oli ystäviä, jotka olivat mukavia, mutta heitä ei ollut kastettu. Tulin siihen tulokseen, ettei ollut oikein ajatella, että he kaikki joutuisivat helvettiin.
Niinpä päätin muodostaa omat uskonkäsitykseni. Uskoin Jumalaan, jonka rakkaus on täydellistä ja joka tekisi kaiken voitavansa lastensa pelastamiseksi. Jos Hänen lapsensa eivät halua saada Hänen kirkkauttaan, se olisi heistä kiinni. Mutta Hän antaisi heille mahdollisuuden.
Kiertotie kääntymykseen
Eräänä päivänä kaksi kokoaikaista lähetyssaarnaajaa, jotka työskentelivät kylässäni, tunsivat innoitusta kulkea kotiin kiertotietä. Kotimatkallaan he tapasivat äitini. Hän pysäytti heidät ja sopi, että he tulisivat tapaamaan minua. En ollut siitä kovinkaan innoissani. En halunnut puhua heille. Luulin, että he sanoisivat: ”Sinun täytyy kuunnella meitä. Sinun täytyy uskoa, mitä aiomme kertoa sinulle.”
Kun lähetyssaarnaajat saapuivat tapaamiseemme, sanoin heille: ”Älkää tuhlatko aikaanne. Minulla on omat uskonkäsitykseni. Se, mitä te teette, on hyvää, mutta uskon, että perhe on hyvin tärkeä. Uskon, että kirkon johtajien pitäisi olla naimisissa. Uskon, että kirkossa pitäisi olla kaksitoista apostolia. Uskon, että Jumala pelastaa niin monia lapsistaan kuin pystyy. Enkä usko tupakointiin ja juomiseen.”
Yllätyin saadessani tietää, että heidän opetuksensa sopivat yhteen omien uskonkäsitysteni kanssa. He antoivat minulle Mormonin kirjan ja pyysivät minua rukoilemaan sen johdosta. Tunsin Hengen, kun luin kirjaa, ja tunsin Hengen, kun olin lähetyssaarnaajien kanssa. Mutta ajattelin: ”Ehkä minä vain itse keksin näitä myönteisiä tuntemuksia.”
Rukoilin ja sain vastauksen unessa. Unessani avasin Raamatun. Raamatun sisällä oli välilehtiä, joissa oli Raamatun eri kirjat. Viimeisellä välilehdellä luki ”Mormon”. Tämä sanoma auttoi minua ymmärtämään, että Raamattu ja Mormonin kirja sisältävät saman evankeliumin (ks. Hes. 37:15–19).
Todistukseni vahvistui edelleen, kun sain muita kokemuksia lukiessani ja tutkiessani Mormonin kirjaa. Kun lähetyssaarnaajat kutsuivat minua menemään kasteelle, otin kutsun vastaan iloiten. Minut kastettiin tasan vuosi sen jälkeen kun tyttöystäväni oli jättänyt minut. Kasteeni merkitsi suurta muutosta elämässäni. Menetin joitakin ystäviä, kun liityin kirkkoon, mutta löysin uusia siitä seurakunnasta, jonka toimintaan osallistuin.
”Evankeliumi on antanut minulle paljon valoa ja onnellisuutta”, Nicolas sanoo. ”Jumala on siunannut minua. Tapasin hyvän naisen, ja meillä on kolme hyvää tytärtä.”
Evankeliumi on antanut minulle paljon valoa ja onnellisuutta. Olen täyttynyt Hengellä ja ilolla. Ajattelen: ”Kaikki, mitä olen kärsinyt aiemmin, on tuonut minut tähän.”
Jumala on siunannut minua. Tapasin hyvän naisen, ja meillä on kolme hyvää tytärtä. Kaksi heistä on palvellut lähetystyössä auttaen muita ymmärtämään, mitä itse opin ymmärtämään vuosia sitten: ”Perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”, ”kuolleet, jotka tekevät parannuksen, lunastetaan kuuliaisuuden kautta Jumalan huoneen toimituksille” (OL 138:58), ja Herra kutsuu meidän aikamme apostoleja ja profeettoja johtamaan kirkkoaan (ks. Ef. 2:20).