Kunnioitus pyhiä asioita kohtaan

Toisessa Mooseksen kirjassa me matkaamme Mooseksen kanssa Horebinvuoren rinteille. Siellä Mooses siirsi sivuun päivittäiset huolensa – mitä meidän kaikkien pitäisi olla halukkaita tekemään – nähdäkseen palavan pensaan, joka ei kulunut. Kun hän lähestyi pensasta, ”Herra – – huusi pensaasta: ’Mooses, Mooses!’ Mooses vastasi: ’Tässä olen.’ Herra sanoi: ’– – Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.’” Suurta kunnioitusta, nöyryyttä ja ihmetystä tuntien Mooses riisui kenkänsä ja valmistautui kuulemaan Herran sanaa ja kokemaan Hänen pyhän läsnäolonsa.

Tuo pyhä ilmestys vuorella oli kokemus täynnä kunnioitusta herättävää hartautta, yhdisti Mooseksen hänen jumalalliseen identiteettiinsä ja oli itse asiassa keskeinen tekijä siinä, että Mooses muuttui nöyrästä paimenesta voimalliseksi profeetaksi, johtaen hänet kulkemaan uutta polkua elämässä. Samalla tavoin jokainen meistä voi muuttaa opetuslapseutemme noudattamaan korkeampaa hengellisyyden mallia siten, että teemme kunnioituksen hyveestä pyhän osan hengellistä luonnettamme.

Englannin kielen sana reverence ’kunnioitus’ juontaa juurensa latinankielisestä verbistä revereri, joka tarkoittaa ”arvostaa ja ihailla syvästi”. Evankeliumin merkityksessä tähän määritelmään yhdistyy syvällisen arvostuksen, rakkauden ja kiitollisuuden tunne tai asenne. Kun ne, joilla on murtunut sydän ja jotka ovat syvän omistautuneita Jumalaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan, tuntevat tällaista kunnioitusta pyhiä asioita kohtaan, se edistää suurempaa iloa heidän sielussaan.

Kunnioitus pyhiä asioita kohtaan on keskeisen hengellisen ominaisuuden suurin ilmentymä. Se on sivutuote yhteydestämme pyhyyteen ja kuvastaa rakkauttamme taivaallista Isäämme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta kohtaan ja läheisyyttämme Heihin. Se on myös yksi sielun ylevimpiä kokemuksia. Sellainen hyve suuntaa ajatuksemme, sydämemme ja elämämme kohti Jumalaa. Itse asiassa kunnioitus ei ole vain osa hengellisyyttä. Se on sen ydin – perustus, jolle hengellisyys rakentuu luoden henkilökohtaisen yhteyden jumaluuteen, kuten lapsemme opettavat laulaessaan: ”Jos osoitan kunnioitusta, Jeesus tulla voi lähelleni.”

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meitä kutsutaan vaalimaan kunnioituksen lahjaa elämässämme, jotta voimme avata sisimpämme syvempään yhteyteen Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kanssa vahvistaen samalla hengellistä luonnettamme. Jos sydämessämme olisi enemmän tällaisia tunteita, meidän elämässämme olisi epäilemättä suurempaa iloa ja riemua ja surulle ja murheelle olisi vähemmän tilaa. Meidän täytyy muistaa, että kunnioituksen osoittaminen pyhiä asioita kohtaan antaa merkityksen suurelle osalle siitä, mitä teemme joka päivä, ja vahvistaa kiitollisuuden tunnettamme – herättäen ihmetystä, arvostusta ja rakkautta korkeampia ja pyhempiä asioita kohtaan.

Valitettavasti me elämme maailmassa, jossa kunnioituksen osoittaminen pyhiä asioita kohtaan käy yhä harvinaisemmaksi. Itse asiassa maailma juhlii sitä, mikä on epäkunnioittavaa, kuten minkä tahansa iltapäivälehden, televisio-ohjelman tai internetjulkaisun tarkastelu todistaa. Arvostuksen puute pyhyyttä kohtaan aiheuttaa yhä enemmän välinpitämättömyyttä asenteissa ja piittaamattomuutta käytöksessä, mikä voi nopeasti sysätä yhden sukupolven apatiaan ja syöstä seuraavan sukupolven kurjuuteen.

Kunnioituksen puute voi myös johtaa meidät pois niistä siteistä, joita Jumalan kanssa solmitut liitot tarjoavat, ja heikentää tunnettamme vastuullisuudesta Jumalan edessä. Näin ollen vaarana on, että välitämme vain omasta mukavuudestamme, tyydytämme hallitsemattomia mielihalujamme ja päädymme lopulta epäpyhään paikkaan, jossa halveksimme pyhiä asioita, jopa Jumalaa, ja näin ollen jumalallista luontoamme taivaallisen Isän lapsina. Kunnioituksen puute pyhiä asioita kohtaan edistää vastustajan päämääriä tukkimalla ilmoituksen herkät kanavamme, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä hengelliselle selviytymisellemme meidän aikanamme.

Pyhien asioiden kunnioittamisen merkitys ja tärkeys on esitetty hyvin eri puolilla pyhiä kirjoituksia. Yksi kohta Opissa ja liitoissa näyttäisi osoittavan, että kunnioitus taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan on välttämätön hyve niille, jotka pääsevät selestiseen valtakuntaan.

Kirkkona me pyrimme pitämään Isää ja Poikaa äärimmäisen pyhinä ja arvostamaan Heitä joka suhteessa, myös siinä, kuinka esitämme kuvia Heistä. Pyhän Hengen johdatus on ratkaiseva tekijä määritettäessä, kuinka näiden kuvien tulee heijastaa Isän ja Pojan pyhää luonnetta, luonteenpiirteitä ja jumalallisia ominaisuuksia. Olemme hyvin tarkkoja siinä, että vältämme esittämästä sellaisia seikkoja, jotka voisivat häiritä ensisijaista keskittymistämme taivaalliseen Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja Heidän opetuksiinsa, ja myös siinä, kuinka sovellamme tekniikan tarjoamia kehittyneitä työkaluja, kuten tekoälyn käyttöä, sisällön ja kuvien luomiseen.

Tätä samaa periaatetta sovelletaan kaikkiin tietolähteisiin, joita on saatavana kirkon virallisten viestintäkanavien kautta. Jokainen oppiaihe, kirja, oppikirja ja sanoma laaditaan huolellisesti ja hyväksytään Hengen ohjaamana, jotta varmistetaan, että säilytämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pyhän hyveellisyyden, arvot ja tasovaatimukset. Äskettäin pitämässään puheessa kirkon nuorille aikuisille vanhin David A. Bednar opetti: ”Suunnistaakseen hengellisyyden ja tekniikan monimutkaisessa risteyskohdassa myöhempien aikojen pyhien tulee nöyrästi ja rukoillen 1) tunnistaa evankeliumin periaatteet, jotka voivat ohjata heidän tekoälyn käyttöään, ja 2) pyrkiä vilpittömästi saamaan Pyhän Hengen kumppanuus ja ilmoituksen hengellinen lahja.”

Rakkaat veljeni ja sisareni, niin pitkälle kuin nykyajan tekniikka onkin kehittynyt, se ei yksinkertaisesti voi jäljitellä ihmetystä, ihailua ja hämmästystä, joka kumpuaa Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyvästä kunnioituksesta. Kristuksen seuraajina meidän tulee varoa sitä, ettemme heikennä yhteyttä Jumalaan ja Hänen Poikaansa käyttämällä tekoälyn tuottamaa sisältöä ja kuvia sopimattomasti. Meidän tulee muistaa, että turvautuminen nykyajan tekniikan ”lihan käsivarteen” on riittämätön ja epäkunnioittava korvike innoitukselle, rakentumiselle ja todistukselle, jotka voi saada vain Pyhän Hengen voimalla. Kuten Nefi julisti: ”Oi Herra, sinuun minä olen turvannut, ja sinuun turvaan ikuisesti. Minä en pane turvaani lihan käsivarteen.”

Eräässä toisessa ilmoituksessa profeetta Joseph Smith sai käskyn, että Herralle pystytettyjen temppelien tulee olla paikkoja, joissa osoitetaan kunnioitusta Hänelle. Koko palvelutehtävänsä ajan rakas profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, on tähdentänyt voimakkaasti kunnioittavaa palvelemistamme pyhässä temppelissä. Herran huoneessa meille opetetaan astumista Isän ja Pojan pyhään läheisyyteen. Minusta on aina ollut opettavaista ja jopa innoittavaa, että yksi ensimmäisistä asioista, mitä teemme mennessämme temppeliin ja valmistautuessamme osallistumaan siellä pyhiin toimituksiin, on riisua kenkämme ja vaihtaa valkoisiin vaatteisiimme. Jos toimimme tarkoituksellisesti, mekin voimme Mooseksen tavoin ymmärtää, että maallisten kenkiemme riisuminen on alkuna sille, että astumme pyhälle maaperälle ja muutumme korkeammilla ja pyhemmillä tavoilla.

Veljet ja sisaret, meidän ei tarvitse kiivetä vuoren huipulle, kuten Mooses kiipesi, oppiaksemme kunnioittamaan pyhiä asioita ja muuttaaksemme opetuslapseutemme syvemmälle hengellisyyden ja omistautumisen tasolle. Voimme kokea sitä, kun esimerkiksi pyrimme suojelemaan kotiympäristöämme maailmallisilta vaikutteilta. Tämä voidaan saavuttaa, kun rukoilemme vilpittömästi ja palavasti taivaallisen Isämme edessä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja pyrimme tuntemaan Vapahtajamme paremmin tutkimalla uutterasti Jumalan sanaa, joka on pyhissä kirjoituksissa ja profeettojemme opetuksissa. Lisäksi tällainen hengellinen muuttuminen voi tapahtua, kun pyrimme kunnioittamaan Herran kanssa solmimiamme liittoja elämällä kuuliaisina käskyille. Nämä pyrkimykset voivat tuoda sydämeemme hiljaista ja varmaa levollisuutta. Sellaisiin tekoihin keskittyminen voi varmasti auttaa meitä muuttamaan kotimme kunnioittaviksi hengellisen turvan paikoiksi – henkilökohtaisiksi uskon pyhäköiksi, joissa Henki asuu, paljolti samoin kuin Mooseksen kokemus vuorella.

Voimme myös kokea tällaisen hengellisen muutoksen, kun osallistumme uskollisesti kirkon jumalanpalvelukseen, kuten virittäessämme sydämemme Herran puoleen laulamalla vilpittömästi pyhiä kirkon lauluja. Kun käännymme pois – kuten Mooses – maailmallisista häiriötekijöistä, etenkin matkapuhelimistamme tai mistä tahansa, mikä ei ole sopusoinnussa tämän pyhän hetken kanssa, me voimme kääntää täyden huomiomme sakramentin nauttimiseen mielemme ja sydämemme keskittyessä Vapahtajaan ja Hänen sovitusuhriinsa sekä omiin liittoihimme. Tällainen sakramenttiin keskittyminen edistää kunnioittavasti uudistavaa hetkeä yhteydessämme Vapahtajaan, tekee lepopäivästä ilon päivän ja muuttaa elämämme.

Lopulta voimme kokea tämän hengellisen muutoksen opetuslapseudessamme, kun palvelemme säännöllisesti Herran huoneen vuorella – pyhissä temppeleissämme – ja pyrimme elämään liittojen antaman luottamuksen turvin, varsinkin silloin kun kohtaamme kuolevaisen elämän koettelemuksia.

Vaimoni ja minä olemme omakohtaisesti kokeneet näitä pyhiä kunnioituksen hetkiä vuorella, kun olemme pyrkineet soveltamaan näitä periaatteita elämäämme, mikä on saanut aikaan merkittävän muutoksen opetuslapseudessamme. Muistan aivan kuin eilisen päivän sen, kun kävelin hautausmaan läpi ennen kuin hautasimme toisen lapsemme – joka syntyi ennenaikaisesti eikä jäänyt henkiin – vaimoni ollessa yhä toipumassa sairaalassa. Muistan, kuinka rukoilin Jumalaa hyvin palavasti ja kunnioitusta tuntien ja pyysin apua selviytyäkseni tuosta haastavasta koettelemuksesta. Tuona hetkenä sain sydämeeni selkeän ja voimallisen hengellisen varmuuden: Elämässämme kaikki on hyvin, jos vaimoni ja minä kestämme ja pidämme kiinni ilosta, joka tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesta elämästä. Se, mikä tuntui tuolloin ylivoimaiselta, murheelliselta haasteelta, muuttui pyhäksi, kunnioittavaksi ja merkittäväksi kokemukseksi, joka on vahvistanut uskoamme ja antanut meille luottamusta liittoihin, joita olemme solmineet Herran kanssa, ja Hänen lupauksiinsa minulle ja perheelleni.

Veljeni ja sisareni, kunnioitus pyhiä asioita kohtaan edistää aitoa kiitollisuutta, kasvattaa todellista onnellisuutta, johtaa mielemme ilmoitukseen ja tuo elämäämme suurempaa iloa. Se asettaa jalkamme pyhälle maaperälle ja kohottaa sydämemme kohti Jumalaa.

Todistan teille, että kun pyrimme sisällyttämään tällaisen hyveen päivittäiseen elämäämme, me pystymme lisäämään nöyryyttämme, laajentamaan ymmärrystämme Jumalan tahdosta omalla kohdallamme ja vahvistamaan luottamustamme Herran kanssa solmimiemme liittojen lupauksiin. Todistan, että kun omaksumme tämän pyhien asioiden kunnioittamisen lahjan – olipa kyseessä Herran huoneen vuori, seurakuntakeskus tai oma kotimme – meidät täyttää mykistävä hämmästys ja ihailu, kun olemme yhteydessä taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen täydelliseen rakkauteen. Todistan kunnioittavasti näistä totuuksista Vapahtajamme ja Lunastajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.