Osallistuminen valmistaa Kristuksen paluuseen

”Tämän hetken majesteettisuudessa”, kun Jumalan valtakunta laajenee ja temppeleitä on eri puolilla maailmaa, tarvitaan yhä enemmän halukkaita sieluja osallistumaan Jumalan työhön. Epäitsekäs palveleminen on Kristuksen kaltaisen opetuslapseuden syvin olemus. Mutta palveleminen on harvoin vaivatonta. Tästä syystä ihailen teitä liittonsa pitäviä opetuslapsia – mukaan lukien rakkaat lähetyssaarnaajamme – jotka siirrätte syrjään halunne ja haasteenne palvellaksenne Jumalaa palvelemalla Hänen lapsiaan. Jumala kunnioittaa mielihyvin teitä, jotka palvelette Häntä vanhurskaasti. Hän lupaa: ”Suuri on oleva [teidän palkkanne], ja iankaikkinen on oleva [teidän kirkkautenne].” Kun sanomme kyllä palvelemiselle, me sanomme kyllä Jeesukselle Kristukselle. Ja kun sanomme kyllä Kristukselle, me sanomme kyllä mahdollisimman yltäkylläiselle elämälle.

Sain tämän opetuksen työskennellessäni ja opiskellessani kemiantekniikkaa yliopistossa. Minua pyydettiin toimimaan naimattomien seurakunnan toimintojen suunnittelijana. Se oli minulle painajaismainen tehtävä. Silti otin tehtävän vastaan, ja alussa se oli raadantaa. Sitten yhdessä toiminnassa eräs kaunis tyttö ihastui tapaani tarjoilla jäätelöä. Hän palasi kolme kertaa toivoen kiinnittävänsä huomioni. Rakastuimme, ja jo kaksi viikkoa myöhemmin hän kosi minua. No, ehkä se ei tapahtunut aivan niin nopeasti, ja minä olin se, joka kosi, mutta tämä on totuus: minua puistattaa ajatella, että jos olisin kieltäytynyt siitä tehtävästä, en olisi tavannut Heidiä.

Me osallistumme Jumalan työhön, emme siksi, että Jumala tarvitsee meitä, vaan siksi, että me tarvitsemme Jumalaa ja Hänen mahtavia siunauksiaan. Hän lupaa: ”Sillä katso, minä siunaan kaikkia niitä, jotka tekevät työtä minun viinitarhassani, suurella siunauksella.” Saanen kertoa kolme periaatetta, jotka opettavat, kuinka osallistumisemme Jumalan työhön siunaa ja auttaa meitä valmistautumaan Vapahtajan kohtaamiseen.

Ensiksi, kun osallistumme, me edistymme kohti luomisemme tarkoitusta.

Me opimme tämän mallin luomiskertomuksesta. Kunkin työpäivän jälkeen Jumala tunnusti aikaansaadun edistymisen sanomalla: ”Niin oli hyvä.” Hän ei sanonut, että työ olisi valmis tai että se olisi täydellinen. Sen sijaan Hän sanoi, että tapahtui edistymistä, ja Jumalan silmissä niin on hyvä!

Kirkon tehtävät eivät määrittele tai vahvista henkilön arvoa tai kelvollisuutta. Ennemminkin kun työskentelemme Jumalan kanssa millä tahansa tavalla Hän pyytääkin meitä, me kasvamme täyttämään oman luomisemme tarkoituksen.

Jumala riemuitsee edistymisestämme, ja niin pitäisi meidänkin iloita, vaikka meillä onkin vielä työtä tehtävänä. Toisinaan meiltä saattaa puuttua voimaa tai keinoja palvella jossakin tehtävässä. Voimme silti osallistua työhön ja varjella todistustamme merkityksellisin tavoin, kuten rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia. Rakastava taivaallinen Isämme ei tuomitse meitä, kun olemme halukkaita mutta kykenemättömiä palvelemaan.

Toiseksi, palveleminen kohottaa kotimme ja kirkkomme pyhiksi paikoiksi, joissa voimme harjoitella elämistä liittojen mukaisesti.

Esimerkiksi me teemme yksilöinä liiton aina muistaa Kristuksen, mutta me elämme tämän liiton mukaan, kun palvelemme muita. Tehtävät ympäröivät meidät tilaisuuksilla kantaa toistemme taakkoja ja siten toteuttaa Kristuksen lain. Kun palvelemme, koska rakastamme Jumalaa ja haluamme elää liittojemme mukaan, palvelemisesta, joka vaikuttaa velvollisuudentuntoiselta ja uuvuttavalta, tulee iloista ja muutosta aikaansaavaa.

Toimitukset eivät pelasta meitä sen vuoksi, että ne täyttävät jonkin taivaallisen tarkistusluettelon. Ennemminkin kun elämme näihin toimituksiin liittyvien liittojen mukaan, meistä tulee sellaisia ihmisiä, jotka haluavat olla Jumalan luona. Tämä ymmärrys voittaa epäröinnit palvella tai mieltymykset olla palvelematta. Valmistautumisemme Jeesuksen Kristuksen kohtaamiseen nopeutuu, kun lakkaamme kysymästä, mitä Jumala sallii, ja alamme kysyä, mitä Jumala haluaisi.

Kolmanneksi, osallistuminen Jumalan työhön auttaa meitä saamaan Jumalan armon lahjan ja tuntemaan Hänen suurta rakkauttaan.

Me emme saa palvelemisesta taloudellista korvausta. Sen sijaan pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että ”[työstämme meidän tulee] saada Jumalan armoa, jotta [me vahvistuisimme] Hengessä ja [meillä] olisi tietoa Jumalasta, jotta [me voisimme] opettaa Jumalalta saadulla voimalla ja valtuudella”. Se on oikein hyvä vaihtokauppa!

Jumalan armon ansiosta meidän kykymme tai kyvyttömyytemme eivät ole pääasiallinen peruste jonkin tehtävän esittämiselle tai vastaanottamiselle. Jumala ei odota täydellistä suoritusta tai poikkeuksellista kykyä osallistua Hänen työhönsä. Jos niin olisi, kuningatar Ester ei olisi pelastanut kansaansa, Pietari ei olisi johtanut varhaista kirkkoa eikä Joseph Smith olisi palautuksen profeetta.

Kun toimimme uskossa tehdäksemme jotakin, mikä ylittää kykymme, meidän heikkoutemme paljastuu. Tämä ei ole koskaan miellyttävää, mutta meidän on välttämätöntä ”[tietää], että [Jumalan armosta] meillä on voima tehdä tällaista”.

Me kompuroimme monta kertaa, kun osallistumme Jumalan työhön. Mutta näissä pyrkimyksissämme Jeesus Kristus tukee meitä. Vähitellen Hän nostaa meidät kokemaan pelastumisen epäonnistumisesta ja pelosta sekä tunteesta, ettemme koskaan riitä. Kun pyhitämme vähäiset mutta parhaat pyrkimyksemme, Jumala voimistaa niitä. Kun teemme uhrauksia Jeesukselle Kristukselle, Hän pyhittää meidät. Tämä on Jumalan armon muuttava voima. Kun palvelemme, me kasvamme armossa, kunnes olemme valmiita siihen, että Isä korottaa meidät seisomaan Jeesuksen Kristuksen edessä.

En tiedä, mitä kaikkea Vapahtaja kysyy minulta, kun seison Hänen edessään, mutta ehkä yksi kysymys on: ”Kenet toit mukanasi?” Kirkon tehtävät ovat pyhiä lahjoja, joita rakastava taivaallinen Isä antaa meille ja jotka auttavat meitä tuomaan muita mukanamme Jeesuksen Kristuksen luo. Niinpä kutsun johtohenkilöitä ja meitä jokaista etsimään tietoisemmin niitä, joilla ei ole tehtävää. Kannustakaa ja auttakaa heitä osallistumaan Jumalan työhön, mikä auttaa heitä valmistautumaan Kristuksen paluuseen.

John ei ollut aktiivinen kirkossa, kun piispa kävi hänen luonaan ja kertoi, että Herralla oli hänelle työ tehtäväksi. Piispa kehotti Johnia lopettamaan tupakoinnin. Vaikka John oli yrittänyt monta kertaa lopettaa, tällä kertaa hän tunsi näkymättömän voiman auttavan häntä.

Vain kolme viikkoa myöhemmin vaarnanjohtaja kävi Johnin luona. Hän kutsui Johnin palvelemaan piispakunnassa. John oli järkyttynyt. Hän kertoi vaarnanjohtajalle, että hän oli juuri lopettanut tupakoinnin. Jos tämä merkitsisi sitä, että hänen pitäisi jättää perinteensä käydä ammattilaisjalkapallo-otteluissa sunnuntaisin, se olisi yksinkertaisesti liikaa pyydetty. Vaarnanjohtajan innoitettu vastaus oli yksinkertainen: ”John, en minä pyydä sitä sinulta. Herra pyytää.”

Siihen John vastasi: ”No, jos näin on, minä palvelen.”

John kertoi minulle, että nämä palvelemiseen liittyvät uhraukset olivat hengellisiä käännekohtia hänelle ja hänen perheelleen.

Mietin, onko meillä sokea piste, kun emme osaa esittää kirkon tehtäviä ihmisille, jotka kuolevaisuuden näkemyksemme mukaan vaikuttavat epätodennäköisiltä tai kelvottomilta. Tai saatamme olla kiinnostuneempia suorituskulttuurista kuin edistymisen opista emmekä huomaa, kuinka Vapahtaja lisää epätodennäköisten ja kokemattomien kyvykkyyttä antamalla heille tilaisuuksia palvella.

Vanhin David A. Bednar opettaa, miten tärkeä on pyhissä kirjoituksissa annettu tehtävä ”jokainen oppikoon nyt velvollisuutensa ja toimimaan”. Teemmekö me niin? Kun johtohenkilöt ja vanhemmat antavat muiden oppia ja toimia itse, nämä kukoistavat ja menestyvät. Vaikka helpompi polku saattaa olla se, että uskollisille jäsenille annetaan toinen tehtävä, verrattomasti parempi tie on kutsua epätodennäköiset palvelemaan ja antaa heidän oppia ja kasvaa.

Jos Kristus olisi fyysisesti täällä, Hän kävisi sairaiden luona, opettaisi pyhäkoululuokkaa, istuisi surun murtaman nuoren naisen vieressä ja siunaisi lapsia. Hän kykenee tekemään oman työnsä. Mutta Hän elää tämän periaatteen mukaan ja antaa meidän toimia ja oppia, joten sen sijaan että menisi itse Hän lähettää meidät.

Jumalan työhön osallistumisen myötä tulee ”oikeus, etuoikeus ja vastuu edustaa Herraa [Jeesusta Kristusta] ja opettaa Hänen evankeliumiaan”. Kun palvelemme tuodaksemme kunniaa Kristukselle emmekä itsellemme, palvelustamme tulee iloista. Kun luokkamme, kokouksemme, palvelutyökäyntimme tai toimintamme jälkeen muut muistavat enemmän Kristusta kuin meitä, työ on voimaannuttavaa.

Kun vilpittömästi pyrimme edustamaan Vapahtajaa, meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan. Se on parasta valmistautumista pyhään hetkeen, jolloin jokainen meistä polvistuu tunnustamaan, että Jeesus on Kristus, kuten todistan Hänen olevan, ja että presidentti Russell M. Nelson on Hänen äänensä maan ääriin auttaen meitä valmistautumaan siihen, mikä on tuleva. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.