Elämän arvostaminen
Elämä on mitä kallisarvoisin osa Isämme täydellistä suunnitelmaa, ja Hänen määräyksestään me arvostamme ja suojelemme elämää.
Vapahtajamme Jeesus Kristus on opettanut meille: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”
Eräs piispa Utahissa kertoi minulle hiljattain siitä, kuinka hänen seurakunnassaan on vuodatettu rakkautta erästä nuorta naista ja tämän perhettä kohtaan. Kauniin tapahtumasarjan myötä vanhemmat päättivät palata Vapahtajan luo ja Hänen kirkkoonsa. Sinä aikana, kun he olivat etäällä kirkosta, heidän teini-ikäinen tyttärensä oli suhteessa erään nuoren miehen kanssa. Palatessaan tämä kallisarvoinen nuori nainen tunsi taivaallisen Isänsä valtavaa rakkautta eräässä Nuorten Naisten todistuskokouksessa. Hän päätti elää täydellisemmin käskyjen mukaan. Hän kirjoitti: ”Aloitin parannusprosessin piispani kanssa.”
Pian sen jälkeen hän tuli huonovointiseksi. Hän kertoo: ”Testi näytti – –, että olin raskaana. Minua – – alkoi itkettää. – – Isä kietoi minut syliinsä ja vakuutti minulle, että kaikki [järjestyisi]. – – Poikaystäväni – – pyysi minua hankkiutumaan eroon vauvasta. – – Kieltäydyin.”
Huolehdimme avun tarpeessa olevista
Nuori nainen jatkaa: ”Olen saanut todella paljon rakkautta ja tukea seurakuntaperheeltämme. Se on ollut häkellyttävää. Piispani ja Nuorten Naisten johtajani ovat tehneet kaikkensa osoittaakseen rakkauttaan ja tukeaan. – – Olen nähnyt Herran käden vaikutuksen – – opastavan minua ja perhettäni. – – Seurakunta – sellainen kuin meidän – on perhe, jota jokainen tarvitsee, varsinkin minun asemassani oleva nuori nainen.”
Hän, hänen perheensä ja seurakuntaperheensä toivottivat nyt viime helmikuussa poikavauvan lämpimästi tervetulleeksi.
Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Yhtenä Herran toden ja elävän kirkon tunnusmerkkinä tulee aina olemaan järjestäytynyt, ohjattu pyrkimys palvella Jumalan yksittäisiä lapsia ja heidän perheitään.”
Tuemme vanhurskaita valintoja
Kun naimaton nainen huomaa olevansa raskaana ja odottavansa ei-suunniteltua lasta, terveyshuolet, hengellinen myllerrys, hämmennys, taloudelliset huolet, koulutukseen liittyvät kysymykset, avioliiton epävarmuus ja pirstoutuneiden unelmien tuoma suru voivat tuskan ja hämmennyksen hetkellä johtaa harkitsevan naisen ryhtymään toimiin, jotka tuovat syvää tuskaa ja katumusta.
Jos joku kuulijoista on kokenut syvää tuskaa ja katumusta, kun hänelle on tehty abortti tai hän on osallistunut siihen, muistattehan: Vaikka me emme voikaan muuttaa menneisyyttä, Jumala voi parantaa menneisyyden. Anteeksianto voi tulla Hänen sovittavan armonsa ihmeen kautta, kun käännytte Hänen puoleensa nöyrin ja katuvin sydämin.
Kuolevaisuuteen syntymisen pyhyyteen liitetään usein kaksi sanaa: elämä ja valinta. Elämä on mitä kallisarvoisin osa Isämme täydellistä suunnitelmaa, ja Hänen määräyksestään me arvostamme ja suojelemme elämää, ja kun elämä on pantu alulle, me valitsemme sen jatkumisen. Me vaalimme myös valinnan lahjaa, moraalisen tahdonvapauden lahjaa – omalta osaltamme vahvistaen Jumalan hyväksymiä vanhurskaita valintoja, jotka tuovat iankaikkista onnellisuutta.
Kun nainen ja mies kohtaavat tällaisen herkän hetken, ovat ratkaisevan valinnan edessä, meidän sanamme, kätemme, sydämemme – hengellisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti – voivat siunata heitä niin, että he tuntevat Vapahtajan rakkauden, ja – kuten presidentti Henry B. Eyring on sanonut – tuoda heidän hengellisiin silmiinsä selkeämpi muutos ”siitä, mitä he luulevat ymmärtävänsä”, siihen, ”mitä he eivät vielä ymmärrä”.
Kuolevaista elämää koskeva oppi
Presidentti Dallin H. Oaks on sanonut: ”Asenteemme aborttia kohtaan ei perustu ilmoitettuun tietoon siitä, milloin kuolevainen elämä – – alkaa. – – Sen määrää tietomme siitä, että – – kaikkien Jumalan henkilasten täytyy tulla tämän maan päälle suurta tarkoitusta varten ja että kunkin henkilöllisyys alkoi kauan ennen hedelmöitystä ja jatkuu kaikkien tulevien iankaikkisuuksien ajan.”
Herran sana, joka koskee syntymättömiä lapsia ja joka on annettu ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin kautta, ei ole koskaan muuttunut vaan heijastaa profeettojen sanoja kautta aikojen antaen jumalallista selkeyttä siihen, mitä Herra on pyytänyt meiltä.
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko uskoo ihmiselämän pyhyyteen. Siksi kirkko vastustaa henkilökohtaisista tai sosiaalisista syistä tehtyä aborttia ja neuvoo jäseniään olemaan suostumatta aborttiin tai olemaan kehottamatta jotakuta tekemään aborttia tai olemaan maksamatta tai järjestämättä abortin tekemistä.
[Herra] sallii – – mahdollisen poikkeuksen, kun
-
raskaus on aiheutunut raiskauksesta tai insestistä tai
-
pätevä lääkäri on todennut, että äidin henki tai terveys on vakavasti uhattuna, tai
-
pätevä lääkäri on todennut, että sikiöllä on vakavia vammoja, joiden takia lapsi ei jäisi henkiin syntymän jälkeen.”
Ensimmäinen presidenttikunta jatkaa: ”Abortti on mitä vakavin asia. [Näissäkin harvoissa tilanteissa] siihen ryhtymistä tulee harkita vasta kun asianosaiset ovat saaneet vahvistuksen rukouksessa” ja neuvotelleet muiden kanssa.
Kolmekymmentä vuotta sitten Herran profeetat antoivat julistuksen maailmalle. Siihen sisältyvät nämä sanat:
”Me julistamme – – Jumalan määränneen, että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi.
Me julistamme, että keino, jolla kuolevainen elämä luodaan, on Jumalan säätämä. Me vahvistamme, että elämä on pyhä ja että se on tärkeä Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa.”
Syntymättömän elämän hoivaaminen ja suojeleminen ei ole poliittinen kannanotto. Se on moraalilaki, jonka Herra on vahvistanut profeettojensa välityksellä.
Puhumme avoimemmin
Presidentti J. Reuben Clark jr., joka palveli ensimmäisessä presidenttikunnassa, esitti kerran lausunnon, joka kuvailee kauniisti nuoriamme nykyään: ”Kirkon nuoriso janoaa hengellisiä asioita; he ovat innokkaita oppimaan evankeliumia ja he haluavat sen suoraan, laimentamattomana. He haluavat tietää – – uskonkäsityksistämme; he haluavat saada todistuksen – – totuudellisuudesta. He – – kyselevät, etsivät totuutta.” Puhukaamme useammin uskoa osoittaen ja myötätuntoisesti nuorillemme kodeissamme sekä toistemme kanssa Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin kokouksissamme Herran antamasta siveyden laista, elämän pyhyydestä sekä syntymättömien lasten ja heidän äitiensä huolenpidosta.
Eräs rakas sisar kirjoitti minulle kokemuksesta, joka hänellä oli vuosikymmeniä sitten: ”17-vuotiaana – – huomasin olevani raskaana, eikä poikaystäväni tukenut minua juuri lainkaan. Minua hävetti ja tunsin olevani yksin, [mutta] en koskaan harkinnut [aborttia]. – – Minulla [oli] rakastava perheeni ja piispani, jonka kanssa tapasin säännöllisesti saadakseni opastusta. – – Käännyin Jumalan puoleen. Tutkin pyhiä kirjoituksia – – ja rukoilin [ja] sain voimaa Vapahtajani ja parannusprosessin kautta. – – Sain [rukouksiini] vastauksen, jota en voinut kieltää. – – Se oli sydäntäsärkevää, mutta tiesin, että antaisin tyttäreni adoptoitavaksi. – – Rukoilin rohkeutta [ja] tunsin Vapahtajan rakkauden hyvin selvästi tehdessäni parannusta, ja tiedän, että Jumala – – vastaa rukouksiin ja vahvistaa meitä.”
Eräs rakastava aviopari adoptoi kallisarvoisen tyttövauvan ja opetti hänelle evankeliumia. Hän on nyt naimisissa ja hänellä on oma hieno perhe.
Aika ajoin elämän varjelemiseen voi liittyä äärimmäisen vaikeaa ja tuskallista epävarmuutta.
Hiljattain eräs nuoripari, jota Kathy ja minä rakastamme, kirjoitti minulle kallisarvoisesta vauvasta, jota he odottivat.
Isä kirjoitti: ”[Kun vaimoni oli] 11. viikolla raskaana, saimme tietää, että ihmepienokaisellamme on trisomia 21 -niminen kromosomihäiriö, joka tunnetaan yleensä nimellä Downin syndrooma. Tunsimme painostusta – – lääketieteen henkilöstön taholta raskauden keskeyttämiseen. Muutama viikko myöhemmin saimme tietää – –, että syntymätön lapsemme – – tarvitsisi useita sydänleikkauksia ensimmäisen elinvuotensa aikana. Koko tämän ajan, kun olemme hartaasti rukoilleet jumalallista apua, – – olemme tunteneet Hengen antavan meille lohtua. Olemme saaneet ilmoitusta ja ymmärrystä siitä, että tyttäremme on taivaallisen Isän valiojoukkoa ja että hänellä on valtava halu kuulua perheeseemme ja tulla maan päälle.”
Pienokaisen äiti kirjoitti: ”[Olimme] täysin järkyttyneitä, hämmentyneitä ja rehellisesti sanottuna murtuneita uutisesta. – – Kun olin 15. viikolla raskaana, saimme tietää, että vauvallamme oli useita synnynnäisiä sydänvikoja, joista yksi saattaisi johtaa kuolemaan. Kävimme tapaamassa lukemattomia lääkäreitä ja asiantuntijoita alkaen 11. raskausviikosta aina 19. raskausviikolle. – – Jokaisella käynnillä meiltä kysyttiin, haluammeko jatkaa raskautta vai keskeyttää sen. – – Vapahtaja on parantanut sydämeni ja antanut minulle rauhan tunteen ja innostuksen tyttövauvaamme kohtaan. – – [Taivaallinen Isä] on osoittanut minulle kerta toisensa jälkeen, että Hänellä on täydellinen suunnitelma minua varten, [ja] minä luotan Häneen.”
Tasan viikko sitten he toivottivat innoissaan tyttövauvansa tervetulleeksi. Hän on heidän ja he ovat hänen ikuisesti.
Lannistumaton usko ja huomattava rohkeus ovat Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tunnusmerkkejä.
Merkittävä esimerkki uskosta
Vuosien varrella minulla on ollut etuoikeus tavata miehiä ja naisia, jotka monia vuosia jäsenyytensä menettämisen jälkeen ovat nöyrästi pyrkineet palaamaan liittopolulle sekä pääsemään jälleen osallisiksi pappeuden ja temppelin siunauksista.
Kerran minun oli määrä pitää ensimmäisen presidenttikunnan puolesta puhuttelu eräälle miehelle hänen pappeuden ja temppelin siunaustensa palauttamiseksi.
Kun pariskunta oli solminut avioliiton pyhässä temppelissä ja saanut kolme ihanaa lasta, mies oli uskoton vaimolleen ja pyhille liitoilleen. Eräs naimaton nainen tuli raskaaksi ja halusi abortin.
Aviomiehen pyhimyksen kaltainen vaimo pyysi naista synnyttämään lapsen ja lupasi, että syntymän jälkeen hän kasvattaisi lapsen omien lastensa rinnalla.
Harkittuaan naimaton nainen suostui olemaan keskeyttämättä raskautta.
Siitä on nyt kulunut kymmenen vuotta. Edessäni istunut nöyrä sisar rakasti poikaa kuin omaansa ja kertoi minulle miehensä pyrkimyksistä hyvittää tekonsa sekä rakastaa häntä ja perhettä ja huolehtia heistä. Aviomies itki vaimonsa puhuessa.
Kuinka tämä jalo Jumalan nainen saattoi ottaa omakseen lapsen, joka voisi olla päivittäisenä muistutuksena hänen aviomiehensä uskottomuudesta? Millä tavoin? Koska hän sai voimaa Jeesukselta Kristukselta ja hän uskoi elämän pyhyyteen. Hän tiesi, että syntymätön lapsi oli Jumalan lapsi, viaton ja puhdas.
Rakkaat veljeni ja sisareni, vähenevä rakkaus syntymättömiä lapsia kohtaan maailmanlaajuisesti on vakava huolenaihe. Jumala arvostaa elämää. Hänen työnään ja kirkkautenaan on toteuttaa lapsilleen kuolemattomuus ja iankaikkinen elämä. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me arvostamme elämää. ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Osoittakaamme rakkauttamme entistäkin runsaammin niille, jotka tarvitsevat meitä niin kipeästi. Ilmaisen rakkauteni teitä kohtaan ja taivaallisen Isämme rakkauden maan päälle tulevia lapsiaan kohtaan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.