Iankaikkisuuden suuret lahjat: Jeesuksen Kristuksen sovitus, ylösnousemus ja palautus

Vuosia sitten varhain aamulla evankeliumiluokassamme opeteltiin ulkoa Raamatun jakeita. Luonnollisesti tunsin vetoa lyhyisiin kohtiin. Niihin sisältyi Joh. 11:35 – pyhien kirjoitusten lyhin jae, vain kaksi sanaa – ”Jeesus itki.”

Nykyään mielestäni se, että Jeesus itkee surusta ja ilosta, todistaa ihmeellisestä todellisuudesta: jumalallinen Jumalan Poika tuli fyysiseen kuolevaisuuteen ja oppi lihan mukaisesti, kuinka olla aina meidän kanssamme ja siunata meitä.

Kun itkemme surusta tai ilosta, Jeesus Kristus ymmärtää täydellisesti. Hän voi olla läsnä hetkinä, jolloin tarvitsemme eniten iankaikkisuuden suuria lahjoja: Jeesuksen Kristuksen sovitusta, ylösnousemusta, palautusta.

Maria ja Martta itkevät veljeään Lasarusta, joka on kuollut. Myötätunnosta liikuttuneena Jeesus itkee. Hän herättää Lasaruksen eloon.

Jeesus katsoo Jerusalemia pääsiäistä edeltävänä päivänä. Hän itkee, koska Hän ei kykene kokoamaan kansaansa, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa. Tänä päivänä Hänen sovituksensa antaa meille toivoa, kun murehdimme sitä, mikä olisi voinut toteutua.

Viinitarhan herra itkee kysyessään palvelijoiltaan, jotka voivat tarkoittaa myös meitä palvelutyöveljinä ja -sisarina: ”Mitä muuta olisin voinut tehdä viinitarhalleni?”

Maria seisoo yksinään hautakammion luona. Jeesus kysyy lempeästi: ”Mitä itket, nainen?” Hän tietää, että ”illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo”. Ylösnousemus tuo aamunkoiton kaikille.

Kun Mormonin kirjan seuduilla uskollinen väkijoukko nousee seisomaan Jeesuksen edessä, Hänen ilonsa on täysi. Hän itkee.

”Ja hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja siunasi heidät ja rukoili Isää heidän puolestaan.

Ja kun hän oli tehnyt tämän, hän itki jälleen.”

Tätä on pääsiäinen Jeesuksessa Kristuksessa: Hän vastaa sydämemme kaipauksiin ja sielumme kysymyksiin. Hän pyyhkii pois kyyneleemme, paitsi ei ilon kyyneliämme.

Kun kyyneleemme valuvat, me toisinaan pyydämme anteeksi, nolostumme. Mutta tieto siitä, että Jeesus Kristus ymmärtää elämän tuskat ja ilot, voi antaa meille voimaa, joka on suurempaa kuin omamme, kun suunnistamme läpi karvaan ja suloisen.

Etelä-Amerikassa isä nyyhkyttää. Hänen elämänsä päivänpaiste, hänen pieni tyttärensä, on kuollut. ”Antaisin mitä tahansa saadakseni tavata hänet jälleen”, hän itkee minua halaten. Minäkin itken.

Pueblan temppelin vihkimistilaisuudessa Meksikossa onnellisuuden kyyneleet kastelevat rakkaan sisaren kasvot. Hänen piirteensä säteilevät uskoa ja uhrausta. Hän sanoo: ”Todos mis hijos están aquí en el templo hoy” – ”Kaikki lapseni ovat täällä temppelissä tänään.” Se, että sukupolvet ovat kokoontuneet Herran huoneeseen, tuo ilon ja kiitollisuuden kyyneliä.

Julmassa sisällissodassa perheet ja naapurit ovat tehneet sanoin kuvaamattomia tekoja toisilleen. Katkerat kyyneleet antavat vähitellen sijaa toivolle. Pienessä kylässä nainen sanoo ääni väristen: ”Naapuri, ennen kuin menen hautaan, haluan sinun tietävän, mistä löydät kadonneet omaisesi.”

Säteilevä morsian ja komea sulhanen sinetöidään Herran huoneessa. Morsian on 70-vuotias, samoin sulhanen. Kaunis morsian on kelvollisena odottanut tätä päivää. Hän heilauttaa ujosti morsiuspukuaan näin, sitten noin. Vuodatamme ilon kyyneliä. Jumalan lupaukset täyttyvät. Hänen liittonsa tuovat siunauksia.

Käydessään kotiopetuksella leskeksi jääneen sisaren luona nuori Boyd K. Packer sai lempeän opetuksen. Kun sisarella oli ollut erimielisyyttä aviomiehensä kanssa, hän oli huutanut lopuksi loukkaavan huomautuksen. Samana päivänä yllättävä onnettomuus vei aviomiehen hengen. ”Viidenkymmenen vuoden ajan”, leski nyyhkytti, ”olen elänyt helvetissä tietoisena siitä, että viimeiset sanat, jotka hän kuuli huuliltani, olivat tuo pureva, ilkeä huomautus.”

Pääsiäinen Jeesuksessa Kristuksessa auttaa meitä korjaamaan, sovittelemaan, oikaisemaan suhteitamme verhon kummallakin puolella. Jeesus voi parantaa murheen. Hän voi mahdollistaa anteeksiannon. Hän voi vapauttaa meidät ja muut sellaisesta, mitä me tai he olemme sanoneet tai tehneet ja mikä muutoin sitoo meidät vankeuteen.

Pääsiäinen Jeesuksessa Kristuksessa antaa meidän tuntea Jumalan hyväksymistä. Tämä maailma sanoo meille, että olemme liian pitkiä, liian lyhyitä, liian leveitä, liian kapeita – emme kyllin älykkäitä, kauniita tai hengellisiä. Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuvan hengellisen muutoksen kautta me voimme välttyä heikentävältä perfektionismilta.

Pääsiäisen ilon myötä me laulamme: ”Kuolon kahleet katkesi, Kristus voiton saavutti.” Kristuksen ylösnousemus vapauttaa meidät kuolemasta, ajan tuomista heikkouksista ja fyysisistä puutteista. Jeesuksen Kristuksen sovitus uudistaa meidät myös hengellisesti. Hän vuoti verta jokaisesta huokosesta – ikään kuin itkien verta – antaakseen meille pakotien synnistä ja erossaolosta. Hän yhdistää meidät kokonaisiksi ja pyhiksi toistemme ja Jumalan kanssa. Jeesus Kristus palauttaa yltäkylläisesti kaiken hyvän – ei pelkästään sitä, mitä on ollut, vaan myös sen, mitä voi olla.

Jeesuksen elämä ja valo todistavat Jumalan rakkaudesta kaikkia lapsiaan kohtaan. Koska Jumala, meidän Isämme, rakastaa kaikkia lapsiaan kaikkina aikoina ja kaikissa maissa, me huomaamme monissa perinteissä ja kulttuureissa Hänen rakastavan kutsunsa tulla ja kokea rauhaa ja iloa Hänessä. Olimmepa missä tahansa, milloin tahansa, keitä tahansa, meitä yhdistää jumalallinen identiteetti saman Luojan lapsina. Samanlaisessa hengessä islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon seuraajilla on yhteinen uskonnollinen perintö isä Abrahamissa ja liittoyhteys muinaisen Egyptin tapahtumien kautta.

Isä Abraham tuli Egyptiin, ja häntä siunattiin.

Joosef, joka myytiin orjaksi Egyptiin, tiesi, että faraon uni tarkoitti seitsemää yltäkylläisyyden vuotta ja sen jälkeen seitsemää nälänhädän vuotta. Joosef pelasti perheensä ja kansansa. Joosef itki nähdessään Jumalan suuremman suunnitelman, jossa kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka pitävät liittonsa.

Mooses, joka varttui Egyptissä faraon perhekunnassa, sai Jumalan lasten kokoamisen avaimet, ja myöhemmin hän palautti ne.

Täyttäen profetian Joosef, Maria ja Kristus-lapsi etsivät turvapaikkaa Egyptistä. Kairossa eräs harras muslimiuskova sanoo kunnioittavasti: ”Koraani opettaa, että Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi löysivät maastani suojaa ja turvapaikan. Kotimaassamme pienenä lapsena Jeesus söi ruokaamme, otti ensiaskeleensa, lausui ensimmäiset sanansa. Täällä kotimaassamme me uskomme, että puut taipuivat painavina alas kantamaan hedelmää Hänelle ja Hänen perheelleen. Hänen läsnäolonsa maassamme siunasi meidän kansaamme ja maatamme.”

Jumalan suunnitelma, johon sisältyy moraalinen ja kuolevainen tahdonvapaus, sallii meidän oppia omien kokemustemme kautta. Jotkin elämämme suurimmista opetuksista tulevat sellaisen kautta, mitä emme koskaan valitsisi. Rakkautta osoittaen Jeesus Kristus laskeutui kaiken alapuolelle ja nousi kaiken yläpuolelle. Hän riemuitsee jumalallisista kyvyistämme luovuuteen ja iloon, ystävällisyyteen ilman toivoa palkinnosta, parannukseen johtavaan uskoon ja anteeksiantoon. Ja Hän itkee murheissaan meidän inhimillisen kärsimyksemme, julmuutemme, epäoikeudenmukaisuutemme laajuudesta – jotka ovat usein ihmisen valinnan aikaansaamia – ja samoin taivaat ja taivaan Jumala niiden kanssa.

Jokaisena pääsiäisenä kevätkausi todistaa, että hengellinen järjestys ja lähentyminen kuuluvat kumpikin Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtuneen sovituksen, ylösnousemuksen ja palautuksen jumalalliseen malliin. Tämä pyhä ja vertauskuvallinen lähentyminen ei tapahdu vahingossa eikä sattumalta. Palmusunnuntai, pääsiäisviikko ja pääsiäinen juhlistavat Kristuksen sovitusta ja ylösnousemusta. Kuten tänään, aina 6. huhtikuuta me muistamme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustamista ja järjestämistä. Tämä palautus on syy siihen, miksi me kokoonnumme yleiskonferenssiin joka huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Palautusta tapahtui myös, kun ylösnoussut Jeesus Kristus, Mooses, Elias ja Elia palauttivat pappeuden avaimet ja valtuuden vasta vihityssä Kirtlandin temppelissä pääsiäissunnuntaina vuonna 1836. Siinä tilanteessa tuona päivänä Jeesuksen Kristuksen palautetulle kirkolle annettiin Jumalan valtuus ja siunaukset koota Hänen lapsiaan, valmistaa Hänen lapsiaan palaamaan Hänen luokseen ja yhdistää perheitä iankaikkisuudeksi. Palautus tuona päivänä täytti profetian, koska se tapahtui sekä meidän pääsiäisenämme että juutalaisten pääsiäisenä.

Hiljattain kävin pyhissä paikoissa Ohiossa, myös Kirtlandin temppelissä, missä profeetta Joseph ja muut näkivät näyssä Jumalan, meidän Isämme, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Profeetta Joseph näki, millainen taivas on. Taivaassa Jeesuksen Kristuksen kautta taivaallinen Isä ”pelastaa kaikki hänen kättensä teot” kirkkauden valtakuntaan. Ainoita poikkeuksia ovat ne, jotka tietoisesti ”kieltävät Pojan, sen jälkeen kun Isä on ilmoittanut hänet”.

Kun Jeesuksen palvelutyö kuolevaisuudessa alkoi, Hän julisti tehtäväkseen siunata meitä jokaista kaikella, mitä olemme halukkaita ottamaan vastaan – jokaisena aikana, jokaisessa maassa, kaikissa olosuhteissa. Paastottuaan 40 päivää Jeesus meni synagogaan ja luki: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, [parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,] julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.”

Köyhät, murheen murtamat, vangitut, sokeat, sorretut – se kattaa meidät kaikki.

Jesajan kirja jatkaa messiaanista lupausta toivosta, pelastuksesta, varmuudesta: ”Antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan.”

Niin me huudahdamme: ”Minä riemuitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan.”

Jokaisena pääsiäisenä me juhlimme vertauskuvallisena kokonaisuutena iankaikkisuuden suuria lahjoja, jotka olemme saaneet Jeesuksen Kristuksen kautta: Hänen sovitustaan, Hänen (ja lupauksen mukaan myös meidän) kirjaimellista ylösnousemustaan, Hänen myöhempien aikojen kirkkonsa palautusta pappeuden avaimineen ja valtuuksineen siunata kaikkia Jumalan lapsia. Me riemuitsemme pelastuksen vaatteissa ja vanhurskauden viitassa. Huudamme: ”Hoosianna Jumalalle ja Karitsalle!”

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Rukoilen, että me jokainen löydämme Jeesuksessa Kristuksessa sovituksen, ylösnousemuksen ja palautuksen – rauhan, muuttumisen ja yhteenkuuluvuuden – sen, mikä on kestävän todellista ja riemukasta, onnellista ja ikuista. Tätä rukoilen Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.